Pääkirjoitus: Kaunis, rietas, onnellinen


Teksti · words

Oppilaitospapit tekevät tärkeää ja hienoa työtä, mutta uskonnon ja yliopiston liitto on ongelmallinen.

anski_nettiin

ANNALEENA KURONEN, päätoimittaja

27.2.2014

Aallossa toimii neljä oppilaitospappia. Kaksi Otaniemessä, yksi Töölössä ja Arabiassa. Heidän palkkansa maksaa paikallinen seurakuntayhtymä. Työtilat tarjoaa yliopisto.

Aalto-papit kertovat olevansa käytettävissä, kun opiskelija tai yliopiston työntekijä haluaa keskustella elämään, opiskeluun tai ihmissuhteisiin liittyvistä asioista. Eli niistä samoista asioista, joista jutellaan kavereille. Tai opintopsykologille. Niitä on muuten Aallossa niin ikään neljä.

Oppilaitospapit tekevät uskomattoman tärkeää ja hienoa työtä. He kertovat olevansa läsnä kampuksilla ja kuuntelevansa silloinkin, kun ketään muuta ei kiinnosta, uskonnosta ja vakaumuksesta riippumatta. He ovat ”verkostoituneet yliopiston arkeen ja juhlaan”.

Hetkinen. Siis mitä?

Se tarkoittaa suomeksi sitä, että tiedeyhteisömme yllä riippuu risti. Kirkon ja yliopiston kumppanuus näkyy oppilaitospappien lisäksi myös esimerkiksi siinä, että yliopistomme järjestää joulu- ja kevätsiunauksia.

Vapaa-ajattelijoiden liitto pisti tammikuussa pystyyn kansalaisaloitteen, jonka tavoitteena on ristiinnaulita kirkon erityisasema Suomessa. Jos kansalaisaloite saa 50 000 kannattajaa ja menee läpi eduskunnassa, tulevaisuudessa julkisyhteisöissä ei enää harjoiteta kristinuskoa ja samalla syrjitä muiden uskontokuntien edustajia tai uskonnottomia. Tämän lehden mennessä painoon aloitteella oli 5600 allekirjoittajaa.

Se, että Aalto-papit ovat käytettävissä vakaumukseen ja aatteisiin katsomatta, on fantastista. Mutta jo tähän asetelmaan kätkeytyy eriarvoisuutta. Se on nimittäin verrattavissa siihen, että Aallossa olisi vain neljä imaamia tarjoamassa palvelujaan kaikille. Tai Vapaa-ajattelijoiden liiton edustajaa. Heidänkään agendansa ei, kansalaisaloitteesta huolimatta, ole aina yhdenvertaisuus, vaan uskonnottomien etujen ajaminen.

On perverssiä, että vielä 2010-luvulla Jeesuksen Kristuksen henki liihottelee pitkin akateemisen yhteisömme käytäviä mukamas hyväksymässä ’eri tapoja uskoa’.

”Sä alat vihdoin viimein käsittää, ettet sä tarvii lupaa keneltäkään”, laulaa Kaija Koo. Nuo säkeet kuuluvat opiskelijoille, eivät kirkolle.