Näinkin voi elää: Neljä erikoista tapaa rahoittaa opinnot


Teksti · words

Seksityöläinen, tukiloukussa oleva, osakehai ja pokerinpelaaja kertovat, miltä tuntuu ansaita elantonsa epätavallisin keinoin.

hamppari


SEKSITYÖLÄINEN:

”Luin City-lehdestä aikoinaan jutun opiskelijahuorista, ja siitä jäi kytemään ajatus hupakoinnista. Silloin olin parisuhteessa, mutta kun kaksi vuotta sitten tuli ero, ajatus muistui mieleen. Ajattelin, että miksen kokeilisi tätä, kun kaikkea muutakin on tullut elämässä kokeiltua. Halusin kokeilla, onko minulla tarpeeksi rohkeutta.

Aloitin niin, että laitoin seuranhakuilmoituksen nettipalstalle, jossa ei virallisesti saa tarjota maksullista seuraa. Maksullista hierontaa saa tarjota, ja jotkut tarjoavat olevinaan sitten sitä.

Nyt viikossa vastaanottamieni asiakkaiden määrä vaihtelee tosi paljon. Joinain viikkoina saatan ottaa pari asiakasta vastaan joka päivä, joskus olen pari viikkoa kokonaan tekemättä töitä. Laskutan puolesta tunnista 120 €. Tapaamiset ovat usein puolen tunnin tai tunnin mittaisia. Ihan hyvälle tulotasolle tässä pääsee helposti. Tämä on tosi koukuttavaa, koska tämä on äärettömän helppo tapa ansaita rahaa. Siinä vaiheessa, kun siirryn kunnolla työelämään, lopetan hupakoinnin. Ajattelen, että tämä on vaan tällainen sivuduuni tai salainen harrastus.

En ole kertonut tästä kenellekään. Harrastukseni ikävin puoli on se, että joutuu salailemaan. On rankkaa joutua pimittämään osaa elämästään, keksimään valkoisia valheita ja paikkaamaan tarinoiden aukkoja mitä teit viikonloppuna -kyselijöille.

En maksa tästä veroja. Jos tietäisin miten tai jos se olisi helppoa, perustaisin toiminimen. Toisaalta silloin en ehkä osaisi mieltää tätä enää harrastukseksi.

”Välillä käyn tallettamassa tililleni pieniä summia, kuten 3000 euroa.”

Elän puhtaasti käteisellä rahalla. Sillä ei voi maksaa vuokraa tai ostaa netistä mitään. Pankkiinkaan ei voi kokoajan marssia setelitukun kanssa. Välillä käyn tallettamassa tililleni pieniä summia, kuten 3000 euroa. Niistä joutuu täyttämään lomakkeen ja kertomaan, mistä rahat ovat peräisin. Kirjoitan, että olen myynyt huonekaluja, taas kerran.

Tienaan paljon enemmän kuin mitä tarvitsisin elämiseen. Voisin tehdä vähemmänkin töitä. Esimerkiksi uuteen telkkariin voin hankkia rahat viikossa. Kuukausitulot tietysti vaihtelevat. Viime kuussa tienasin 1000 euroa, viime kesänä 10 000 euroa kuussa.

Ennen olin asiakaspalvelussa, ja asiakaspalveluhommaa tämäkin on. Teen sitä vanhaakin työtä edelleen, koska siitä saadulla palkalla voin maksaa vuokran. Muille sanon tekeväni enemmän vuoroja kuin todellisuudessa teen. Niin saan selitettyä korkean elintasoni ja peiteltyä hupakointiani.

Opintoni yliopistossa ovat edenneet aikataulussa. Monelle käy varmaan helposti niin, että ei enää huvita istua kaupan kassalla tai luennolla. Ei ole kiire valmistua, kun opiskelijana ei tarvitse kituuttaa.

Asiakkaani ovat 30–50-vuotiaita suomalaisia miehiä, joista moni elää parisuhteessa. Tavallisia perheenisiä. Välillä törmää foorumeita lukiessa muiden tarinoihin väkivaltaisista asiakkaista tai stalkkereista, mutta omalle kohdalle niitä ei ole sattunut. Olisi tietysti tosi noloa, jos joku tuttu tulisi ovelle.

Netin kautta olen tutustunut muihin, jotka tätä tekevät. Tiedän, millaisia persoonia he ovat, mutta en heidän nimiään. Foorumeilla jutellaan aina nimimerkillä. Heidän kanssaan pystyy puhumaan asioista, joista ei voi puhua kenenkään muun kanssa. Se on vapauttavaa.”

Nainen, 24, luonnontieteet. Suomen laki sallii seksin myymisen ja ostamisen, jos myyjä ei ole parituksen tai ihmiskaupan uhri.

 

TUKILOUKKUUN PUDONNUT:

pirtellö”Jouduin viime syksynä opintojen etenemisen seurantaan. Kasaan olisi pitänyt saada 18 op, jotta tukea olisi jatkettu seuraavalle vuodelle. Epäonnistuin, joten opintotukeni lakkautettiin. Kevääksi piti keksiä toimeentulo, sillä samaan aikaan päättyi myös työsuhteeni.

Ainoaksi täysipäiväistä opiskelua tukevaksi vaihtoehdoksi jäi toimeentulotuki, joten tekaisin toimeentulotukihakemuksen. Liitteineen sen pituudeksi tuli 34 sivua. Ilmoitus tilinumerosta piti toimittaa henkilökohtaisesti, joten marssin Matinkylään piilotettuun Espoon eteläiseen sosiaalipalvelutoimistoon. Siellä oli toisaalta epätoivoisen, toisaalta ihan tavallisen näköisiä asiakkaita.

Sain hoidettua asiani käden käänteessä. Yhteensä hakemusprosessiin sekä Espoossa julkisilla suhaamiseen meni ainakin työpäivän verran tunteja.

Lopulta sain hyväksyvän toimeentulotukipäätöksen. Lain mukaan toimeentulotukipäätöksen pitäisi tulla seitsemässä päivässä. Näin ei käynyt. Tammikuulta sain vain vähän roposia, sillä joulukuun 15. päivän jälkeen tulleet palkat katsottiin tammikuun tuloiksi. Tammikuun jälkeen sain toimeentulotukea vajaat 800 euroa kuukaudessa. Olisi kannattanut asua kalliimmassa vuokra-asunnossa, niin olisin saanut enemmän. Kaiken hyvän lisäksi sosiaalitoimi sitoutui maksamaan muun muassa YTHS-hammaslääkärikäyntini.

”Olisi kannattanut asua kalliimmassa
vuokra-asunnossa, niin olisin saanut
enemmän.”

Toimeentulotuen myötä tipahdin tukiloukkuun. Jotakin olisi kai saanut tienata, mutten halunnut sotkeutua yhtään enempää byrokratiaan. Vaikutti siltä, että käytännössä tienestit olisivat vähentäneet vastaavan summan toimeentulotukea. Lyhyet tai osa-aikaiset hommat eivät siis tulleet kysymykseen.

Sosiaalitoimesta käskettiin myös Kelan luukulle yleistä asumistukea hakemaan. Onneksi sentään Kelassa pystyi asioimaan sähköisesti. Asumistuki vähennettiin täysimääräisenä toimeentulotuestani. Ai, tältä tuntui olla kahden luukun asiakas?

Lähes kuukausittain postitin sosiaalitoimeen toimeentulotuen jatkohakemuksia. Niiden pituus rajoittui alle kymmeneen sivuun. Eipä tainnut muuten yksikään tukipäätöksistä tulla seitsemässä päivässä.

Kesäkuun ja kesätöiden alkaessa lakkautin molemmat tuet. Sosiaalitädit lähinnä taputtivat puhelimitse selkään, kun en enää näyttänyt paperilla syrjäytyneeltä. Suurin osa toimeentulotuella elävistä taitaa olla oikeasti vaikeuksissa elämänsä kanssa. En ymmärrä, miten vaikeuksien väsyttämä ihminen voi koskaan selviytyä tällaisesta paperiviidakosta.”

Mies, 26, tekniikka

 

OSAKEKAUPPIAS:

”En halua, että minua sidotaan mihinkään. Haluan vapauden vaikkapa lähteä metsästämään elämän vimmaa kun siltä tuntuu. Siksi vältän töiden tekemistä. Olen kai synnynnäisesti laiska. Yritän aina saada tuloja mahdollisimman pienellä vaivalla ja päästä helpolla. Pakko kuitenkin jotain on tehdä, muuten loppuu ruoka jääkaapista.

En ole nostanut kuukauttakaan opintotukea, mutta fyrkkaa tulee minulle aina jostain. Pääasiassa tienaan yritysomistuksista ja pörssikaupasta.

Kuten eräälle kalliolaiselle partajeesukselle kerran sanoin, olen aloittanut sijoittamisen vanhemmilta saadun starttipaketin avulla. Koetan katsoa, mikä firma nousee ja mikä laskee, sitten teen kauppoja. Ostan halvalla ja myyn kalliilla. Aika perusresepti. En tietenkään ole perustanut itse firmaa tai osallistu yritystoimintaan, sehän olisi työn tekemistä. Tai no ehkä kerran vuodessa teen jonkun lyhyen ja tuottoisan IT-projektin, jos osuu sopiva firma kohdalle.

”Ostan halvalla ja myyn kalliilla.
Aika perusresepti.”

Kyllähän ihmiset pyörittelevät silmiään kun kerron eläväni yhtiökokouksissa käymällä. Kaverit vähän ihmettelevät, miten voin elää näin ja miten tämä on mahdollista. Negatiivisia kommentteja tulee lähinnä tuntemattomilta, jotka tekevät ennakkoluuloisia johtopäätöksiä ja luulevat, että teen jotain epärehellistä. Veronkiertoa en tee, siitä jää Suomessa liian helposti kiinni.

En huolehdi tulevaisuudestani tai työelämästä. Aion valmistua joskus, mutta en jatkossakaan suunnittele tekeväni päivätöitä. Miksi muuttaa toimivaa järjestelyä? En ole kantanut huolta CV:stänikään. Sen voi itse kirjoittaa, ja tutuilta saa aina suosituksia.

Elän aika tavallista opiskelijan elämää, mutta voisin halutessani elää paljon kavereita leveämmin. Ja on tässäkin elämäntavassa riskinsä. Putin saattaa miehittää Ukrainan ja pörssi voi romahtaa.”

Mies, 26, tietoliikennetekniikka

 

POKERIHAI:

rahis”Aloitin nettipokerin pelaamisen lukiossa parin kaverin innostamana. Pidin pokeria älypelinä, jota tarkasti pelaamalla saattoi voittaa rahaa. Se kiehtoi. Pelasin aktiivisesti reilun vuoden, kunnes pääsykokeisiin lukeminen ja intti veivät ajan ja motivaation pelaamiselta.

Intin jälkeen minulla oli pari kuukautta aikaa ennen opiskelujen alkamista. Silloin pelasin melkein täysipäiväisesti. Yleensä pelasin iltapäivällä ja iltaisin. Myöhään yöllä oli vaikea pysyä skarppina. Oli myös tärkeää tietää, mitä kello on Jenkeissä. Amerikkalaiset toivat hyvää liikennettä pokerisivustoille. Vaihtelin aktiivisesti pelisivustoja tarjousten perässä. Yhteensä käytin noin 30 eri saittia.

Asuin vielä kotona, ja perheeni suhtautui tosi kannustavasti harrastukseeni. Ehkä se johtui viileän rationaalisesta otteestani pelaamiseen. En ollut mikään syrjäytynyt peliriippuvainen.

Kun opiskelut alkoivat, ei aika riittänyt enää mitenkään pokerille. Olin kuitenkin saanut parissa vuodessa kasaan muutaman kymmenen tuhannen euron säästöt. Nyt opiskellessani olen voinut korvata niillä opintolainan nostamisen.

Yliopisto-opintojen ja elämisen rahoittaminen kokonaan nettipokerilla voisi olla aika hankalaa. Pelaaminen on yllättävän rankkaa työtä. Kyseessä ei ole raha-automaatti, josta voisi klikkailla euroja tilille. Saadakseen tuntuvia tuloja on pelattava useita tunteja päivässä, enemmän kuin useimpiin osa-aikatöihin käytetään aikaa.

Pokeri vaatii alussa paljon harjoittelua. Aloittelevan pelaajan tulot ovat aika pieniä. Nopeammin rahaa saisi kahviladuunista tai kaupan kassalta. Sinänsä nettipokerin pelaamisessa ei ole mitään vaikeaa. Jos on päässyt vaikka kauppikseen, pystyy oppimaan kaiken tarvittavan matematiikan.

Nettipokeriin ei oikein voisi luottaa opiskelijan säännöllisenä tulonlähteenä. Tunnissa voi viisinkertaistaa panoksensa, mutta kaiken voi myös menettää. Suurin kerralla voittamani summa on noin 2500 euroa. Tunnissa saatoin myös menettää saman verran. Voittojen vaihtelevuuden tasoittamiseksi on jaksettava pelata paljon ja pitkään.

”Suurin kerralla voittamani summa
on noin 2500 euroa.”

Joskus pitää pelata pitkiäkin aikoja tappiollisesti. Se on henkisesti rankkaa. Monilla pelaajilla pelimenestys heiluttaa mielialaa, mikä ei ainakaan helpottaisi opiskeluja. Pelin tuoma voitonhuuma ja jännitys voi myös koukuttaa. Silloin ei osaa lopettaa pelisessiota, vaikka väsyttää ja tekee huonoja päätöksiä.

Tietysti pokeria pelaamalla oppii tilastotiedettä, analyyttista ajattelua, itsehillintää ja päätöksentekokykyä. Luulen silti, että työnantajat arvostavat enemmän perinteistä työkokemusta ja töissä opittuja taitoja.”

Mies, 23, kauppatieteet

Aino-työryhmä: Markus Helaniemi, Johanna Vierros, Juho Salmi, Annaleena Kuronen
Kuvat: Anna Niskanen