• Idolina yrityspomo
    Kun Peter Vesterbacka puhuu, nuoret käyttäytyvät kuin lempibändinsä keikalla.
     
  • Kolumni
    Elina Lepomäen mielestä tutkinto ei takaa vielä mitään.
     
  • Lotta <3 NYC
    Graafikko ja kuvittaja Lotta Nieminen on oppinut jättämämään nöyristelyn sikseen.
     
 

Sisutyttö

Paula Päivike on hippi. Mutta toisin kuin keskiverto puunhalaaja, hänellä on jotain yhteistä niiden rotevien miesten kanssa, jotka käyttävät leijonakaulakoruja.


Paula Päivike, 26, on kuin kuka tahansa tyttö. Elämään kuuluu kemiantekniikan opintoja, vaihto Sri Lankassa ja sellaisen yrityksen etsimistä, jolle hän voisi tehdä diplomityönsä. Paula on myös vähän hippi. Hän puhuu innoissaan raakamaidosta. Mutta yksi asia ei tunnu sopivan kuvaan. Paula on Suomen Sisun puheenjohtaja.

Suomen Sisu on kansallismielinen yhdistys. Järjestön jäseniä yhdistää halu "ylläpitää suomalaista identiteettiä ja hillitä maahanmuuton haitallisia vaikutuksia." Julkisuudessa 13-vuotias Sisu on leimaantunut ääriryhmäksi ja natsihenkiseksikin. Alkuvuosinaan järjestö julkaisi esimerkiksi tarrasarjan, jossa peräänkuulutettiin Karjalan palauttamista ja vastustettiin pakkoruotsia. Järjestössä on pyörinyt sen historian varrella samoja ihmisiä kuin maahanmuuttokriittisten Hommaforum-keskustelupalstalla, esimerkiksi kansanedustaja Jussi Halla-aho. Ehkä kuuluisin järjestön tempauksista oli se, kun se lisäsi kohutut Muhammed-pilapiirrokset internetsivuilleen.

Pakko kysyä. Miksi olet tällaisen järjestön puheenjohtajana, Paula? "Usein mua naurattaa, kun asiaa ihmetellään. Sitten yritän kertoa kyselijöille, minkälaisia me oikeasti ollaan", Paula aloittaa. Kansallismielinen järjestö tarkoittaa hänelle, että ajetaan oman kansan ja kulttuurin asiaa. "Joskus voi olla terveellä tavalla itsekäs. Meillä Suomessa on saavutettu asioita, joita ei pidä heittää romukoppaan vain siksi, että muu maailma toimii eri tavalla."

Paulaa on pyydetty haastatteluihin, esimerkiksi Ylen syksyiseen Vihailtaan puhumaan. Hän kieltäytyi. "En ymmärrä mitä ihmettä olisin siellä tehnyt ja puhunut." Tähänkin haastatteluun suostuminen jännitti. "On kuitenkin ihmisiä, jotka lukevat tästäkin vain otsikon, eivätkä pysähdy ajattelemaan asiaa sen kummemmin."

Paula on aina innostunut helposti. Hän oli esimerkiksi kiltansa toiminnassa aktiivisesti mukana. "Mun äiti on aina sanonut, että musta tulisi hyvä poliitikko. Mutta mua kiinnostaa pienemmässä piirissä tapahtuva vaikutustyö, jossa jäsenet joihin vaikutetaan ovat lähellä."

SISUSTA Paula kuuli parilta kaveriltaan. Nopeasti hänelle tulivat tutuksi kavereiden äimistyneet reaktiot, kun hän mainitsi jotain järjestöstä. "Kerroin hippikaverilleni tuntevani sisulaisia. Hän oli järkyttynyt jo siitä, että mulla oli kaveri, joka on toiminnassa mukana. ´Jos susta tulee sinne joku ­toiminnanjohtaja, en puhu enää sulle´, hän sanoi mulle."­ Sitä Paulasta ei tullut, mutta puheenjohtaja kyllä. Nyt hän on puheenjohtajana jo kolmatta vuotta.

Ensin hän kävi yhdistyksen keskiviikkotapaamisissa ja tutustui ihmisiin. Ihmiset olivat erilaisia kuin mitä hän oli odottanut. "Suurin osa on kyllä miehiä, mutta he olivat fiksuja, koulutettuja - normaaleja ihmisiä. Ihmisiä jotka pystyivät perustelemaan näkemyksensä, eivätkä mitään rasisteja, kuten yleensä sisulaisista kuvitellaan."

Paula luki yhdistyksen periaateohjelman. "Yksi tärkeimmistä asioista itselleni oli se, että siinä haluttiin puolustaa ja pitää yllä luontoarvoja. Tykkään olla luonnossa, se on tärkeä asia mulle." Mutta eikö näitä asioita olisi voinut edistää myös jossakin muussa järjestössä? "Periaateohjelmassa on muutakin minulle tärkeää, jota muissa yhdistyksissä ei ole. Ohjelmaan kuuluu perinteisen pohjoismaalaisen kulttuuriperinnön arvostaminen, esimerkiksi tasa-arvo ja toisten ihmisten kunnioittaminen."

Lisäksi periaateohjelmassa mainitaan monikulttuurisuuskriittisyys. "Siinä taustalla on ajatus siitä, että ei ole mitään järkeä saada maailmasta samanlaista paikkaa kaikkialla." Paula sanoo, ettei Sisu vastusta sitä, että ulkomaalaiset muuttavat Suomeen. Hänestä itsestään on tärkeää, että ne ulkomaalaiset, jotka tulevat Suomeen eivät ole "mitä sattuu" porukkaa. "Mun äiti on kotoisin Venäjältä ja hänen kanssa olemme puhuneet, kuinka ärsyttävää on, kun kuulee venäläisistä, jotka käyttäytyvät typerästi - ovat esimerkiksi käyttäneet hyväkseen tukijärjestelmää. Ajattelen, että olette samaa porukkaa mun kanssa ja sikailette tolla tavalla."

PAULAN mielestä Suomessa ei nykyään oteta huomioon maahanmuuttajien ja suomalaisten erilaisia lähtökohtia. Hänen mielestään toisissa kulttuureissa kasvaneet ihmiset eivät edes ymmärrä, miten Suomessa pitäisi olla. "Sisulaisia yhdistää ajatus siitä, ettemme halua kulttuurista tilkkutäkkiä, koska silloin ei ole yhteisiä tapoja. Se mikä mua nykymenossa häiritsee ja vähän pelottaa on se, että asiat halutaan muuttaa niin äkkiä."

Suomalaisessa kulttuurissa Paula haluaa vaalia rehellisyyttä ja suorasanaisuutta. "Meillä katsotaan silmiin. Ymmärrän, että huntua vastustetaan, koska se estää näkemästä ihmisten eleitä, joita me olemme tottuneet keskustelussa seuraamaan."

Paula myöntää, että jäsenistössä on varmasti radikaalimpiakin mielipiteitä asioista. Hän tietää, ettei hänen valintansa puheenjohtajaksi miellyttänyt kaikkia yhdistyksen jäseniä. "Jotkut jäsenet puhuivat, että nyt pitää perustaa oma järjestö, koska olen liian hippityyppi puheenjohtajaksi." Sisulaiset pitävät mielellään Leijona-riipusta. Paulan ollessa toiminnassa mukana on painatettu paitoja, joissa on kukkia ja rauhanmerkkiä muistuttava symboli.

Julkaistu Ainossa 6/2011

Teksti: Johanna Mitjonen
Kuva: Helen Korpak


Takaisin

Siirry sivun alkuun