Aalto Dropout: Kaarle Hurtig


Teksti · words

Aino on julkaissut kuusivuotisen historiansa aikana melkein 20 juttua huippuopiskelijoista, jotka tekivät Aalto-yliopiston ylpeäksi. Oli aika
kirjoittaa heistä, jotka eivät viihtyneet. Saammeko esitellä: Aalto Dropouts.

kaarle

KUVA Liina Aalto-Setälä

”TaiK:iin on pesiytynyt jonkinlainen yhteiskuntakyynisyys. Välillä mä turhaudun siihen, että sieltä tulee aika paljon graafista suunnittelua, jonka tarkoitus on ärsyttää tai olla vaikeaselkoista”, Kaarle Hurtig, 34, julistaa työhuoneensa kulahtaneella sohvalla.

Hänellä on yllään harmaa tweed-puku ja naamalla oranssihtavaa meikkivoidetta, koska hän on juuri tulossa tv-ohjelmansa Kaarlen maailman kuvauksista Ylen studiolta Pasilasta. Ohjelmassa hän juttelee vieraiden kanssa vähän kaikesta, esimerkiksi politiikasta, pop-kulttuurista ja maailmanparantamisesta. Tämä sopii hyvin, koska Hurtig on kiinnostunut monesta. Puhtaasti graafisen suunnittelijan töitä hän teki viimeksi kahdeksan vuotta sitten.

”En tiedä, kuinka itsetarkoituksellista TaiK:in vaikeaselkoisuus on, mutta siinä on koko ajan sellainen vittuilun ilmapiiri ympäristöä kohtaan”, hän jatkaa.

Hurtig puhuu ”TaiK:ista”, koska hän opiskeli graafista suunnittelua viimeksi kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen hän on suunnitellut esimerkiksi aikakauslehteä ja markkinointiviestintää. Muutaman vuoden ikäinen Kaarle & Kumppanit -yritys on yhden miehen firma, jonka kumppaneita ovat ”kaikki, joiden kanssa Kaarle tekee yhteistyötä”. Hurtigin toimialana on karkeasti ”ongelmanratkaisu ja tarinankerronta” ja inhokkisanonta ”suutari pysyköön lestissään”.

Hurtig kohtaa suunnitteluprojekteissaan paljon Aalto Artsin kasvatteja.

”Tuntuu, että siellä on vähän kuin armeijassa, jossa edellinen saapumiserä opettaa kulttuuria seuraaville. Jo mun aikana tuntui, että TaiK-kuplan ja ulkomaailman välillä on kuilu.”

Kupla oli Hurtigin mielestä lämmin ja kiva, ehkä liiankin. Jos keksi, että haluaa kuvittajaksi, sai kyllä kannustusta etsiä omaa taiteellista tietään. Mutta sitä ei opettanut kukaan, miten tullaan kuvittajaksi, joka pystyy elättämään itsensä työllään.

”Kun opiskelulle ei ollut minkäänlaisia yhteiskunnallisia vaatimuksia tai mittareita, TaiK:issa ei tarvinnut olla kiinnostunut siitä, miten yhteiskunta toimii. En tiedä, kuinka pitkään tällainen hyödyttää yhteiskuntaa.”

Hurtigin aivoissa graafisen suunnittelun tarkoitus ei ole itse graafinen suunnittelu vaan se, että design voi kertoa tarinoita ja tehdä muiden työtä näkyväksi.

”Mua on aina ärsyttänyt sellainen, että ollaan niin ylpeitä omasta craftista, että tavoitteena on tehdä levynkansi, jota muut suunnittelijat kehuvat, että ’onpas tunnistettava jälki ja sun näköinen ja siisti’. Se taso voi olla bonus, mutta graafisella suunnittelulla voi olla yhteiskunnassa paljon isompi merkitys.”

Hurtigilla oli kiire koulusta keskelle toimintaa siksi, ettei hän pidä muodollista pätevyyttä juuri minään, varsinkaan taidelalla. Hän toivoisi, että ihmisen kykyjä arvioitaisiin innostuksen eikä papereiden perusteella.

”En näe mitään hyötyä siinä, että kaikkien nuorten ihmisten intoa ja yhteiskunnan resursseja hukataan 80-sivuisiin graduihin, joista ei ole mitään hyötyä maailmalle, tutkimuskentälle tai varsinkaan opiskelijalle itselleen.”