Onko aaltolaisuus kirosana vai ylpeyden aihe? Onko pian neljävuotias yliopistomme onnistunut rakentamaan opiskelijoiden keskuuteen yhteishenkeä ja poikkitieteellistä identiteettiä?
Joidenkin mielestä kyllä. He ovat täyttyneet pyhästä Aalto-hengestä, ja rauha heille.
Suuren joukon mielestä kuitenkin ei. He suhtautuvat aaltolaisuuteen varauksella. Mitä se oikeastaan edes tarkoittaa?
Aino toteutti lokakuun puolivälissä nettikyselyn, johon vastasi kahdessa vuorokaudessa 377 opiskelijaa. Kyselyä levitettiin AYY:n viikkokirjeessä ja Facebookissa. Vastaajista 53 % opiskeli teknistieteellisiä aineita, 37 % kauppatieteitä ja 9 % taiteita ja suunnittelua. Vajaat kaksi prosenttia vastaajista ei opiskellut Aallossa, mutta halusi silti osallistua kyselyyn.
Vastaukset jakaantuivat ääripäästä toiseen. Keskiarvo oli 5,3. Moodi eli yleisimmin annettu arvosana aaltolaisuudelle oli 3. Keskimäärin eniten aaltolaisiksi itsensä mielsivät teekkarit, joiden keskiarvo oli 5,7. Artsilaisten luku oli 5,0 ja kyltereiden 4,8.
Aihe herätti vastaajissa äärimmäisiä tunteita. Osa perusteluista huokui turhautumista ja jopa vihamielisyyttä, toinen puoli toiveikkuutta ja hyvää mieltä. Keskimääräinen vastaaja ilmoitti olevansa identiteetiltään ennen kaikkea kylteri, teekkari tai artsilainen, ja vasta sen jälkeen aaltolainen: ”Aalto on aika uusi juttu, ennemminkin koen kuuluvuutta omaan koulutusalaan.”
Eniten Aalto-henkiset vastaajat nostivat perusteluissaan esiin poikkitieteellisyyden, innostavuuden ja tulevaisuuskeskeisyyden: ”Näen Aallon huikean potentiaalin. Koen yleensä oloni yhtä kotoisaksi ja tervetulleeksi millä tahansa kampuksella.”
Kaikkia aaltolaisuuden arvolupaukset eivät olleet vielä vakuuttaneet. Perusteluissa nostettiin esiin asioita, jotka nakertavat aaltolaista identiteettiä tai hiertävät suhteita oman ja muiden korkeakoulujen välillä. Useimmiten mainittiin AYY:n ja KY-säätiön välinen omaisuuskiista, joka aiheutti närää etenkin kauppatieteitä opiskelevien keskuudessa. Oikeusjutun tai ”rahajupakan” mainitsi kokonaisuudessaan 6 % kaikista kyselyyn vastanneista.
Toinen ärsytyksen aihe oli teennäiseltä tuntuva hype ja brändikeskeisyys Aalto-yliopiston ympärillä. Aaltolaisuus nähtiin ylhäältä päin ohjailtuna yli-innokkuutena ja Aalto puolestaan yhteisönä, jossa jokaisen pitäisi olla menestyshenkinen tai supersosiaalinen. Monesta vastaajasta tuntui, ettei vaatimattomuudelle ole Aallossa tilaa: ”- – on annettu kuva, että aaltolainen on: (1) hyperaktiivinen (2) räikeä (3) toimii ennen harkintaa (4) äärimmäisen sosiaalinen. – – Minä olen hiljainen jamppa.”
Vaikka gallupissa ei kysytty vastaajien vuosikurssia, moni kertoi sen perusteluissaan oma-aloitteisesti. Ensimmäisten vuosikurssien opiskelijat eivät olleet vielä varmoja, mitä kaikkea aaltolaisuus voi olla. Monet vanhat jäärät eivät puolestaan kokeneet enää oman opiskelijaidentiteettinsä kehittämistä mielekkääksi. Kuitenkin moni ennen vuotta 2010 opintonsa aloittaneista kertoi oman muutosvastarintansa kehittyneen ensin hyväksynnäksi, lopulta jonkinasteiseksi aaltolaisuudeksi. Vielä pari vuotta sitten närää aiheuttanut muutto Otaniemeen oli nyt useille vastaajille mieluisa uudistus, johon suhtaudutaan optimistisesti: ”Aallossa on paljon ongelmia, mutta odotan silti mielenkiinnolla kaiken kandiopiskelun siirtymistä Otaniemeen.”
Kyselyn perusteella yksi asia on varmaa: aaltolaisuus ei ole yhdentekevä aihe. Aallolle hajoillaan ja naureskellaan ironisesti omien opiskelukavereiden kesken. Jotkut taas kertovat ylpeyttä puhkuen opiskelevansa Aallossa.
Näinkin kommentoitiin:
”Olen aaltolainen, koska ratsastan kuumien aaltojen harjalla.”
”Työskentelen ylioppilaskunnassa ja ihmisten yhteishenki täällä ja tapa olla vastaa mun henkeäni ihmisenä. Samaan aikaan voi olla hassu ja aikaansaava, älykäs ja rento.”
”Koen olevani aaltolainen ainoastaan verrattaessa Helsingin yliopistoon.”
”Minulla on myös humanistinen koulutus, enkä siksi tunne olevani oikeistohenkinen ja innovoiva aaltolainen, tulevaisuuden megamenestyjä.”
”TKY TAKAISIN ENNEN OLI KAIKKI PAREMMIN”
”Ylpeänä fiilistelen Aaltokymppi -paitojani, joiden selässälukee Aalto-yliopisto.”
”Koen että aaltolaisen pitäisi olla tosi innovatiivinen. En ole sellainen.”
”Uuden identiteetin luomisen sijaan on saatu aikaan vastareaktio, joka vahvistaa vanhan tutun laitoksen sisäistä identiteettiä.”
”Enempi teekkari, toissijaisesti aaltolainen. Erityisesti se, että oma kilta joutuu ikuisiin väistötiloihin kauas kehälle ja taikkilaiset saa oman, uuden talon keskelle niemeä nakertaa Aalto-identiteettiä.”
”Poikkitieteelliset kurssit ovat olleet tutkinnon helmiä. Sydäntä särkee AYY:n vihamielinen suhtautuminen KY-säätiötä kohtaan.”
”Pidin TKK:ta aina liian eristäytyneenä muusta maailmasta.”
”En ymmärrä miksi yliopistolla pitäisi olla oma identiteettinsä. Ei Helsingin yliopistollakaan ole mitään HY-henkeä. Siellä on ihan oikkarit ja lääkärit ja osakuntalaiset ja matlulaiset ja mitkä lie erikseen. Silti se on opinahjona Suomen paras.”
”Aalto-meininki on aivan loistavaa, vaikkakin vielä muutamat vastarannan kiisket yrittävät ruokkia kilpailun ja vastakkainasettelun ilmapiiriä eri alojen opiskelijoiden välillä.”
”Aalto on sitä, mitä aaltolaiset ovat! Olen Aalto.”
”En ole ikinä pyytänyt päästä opiskelemaan mihinkään tällaiseen huiputusyliopistoon.”
”Ei kannata hätiköidä, Aalto on niin kovin nuori. Alkaakaa mittailla sitten 10-vuotispäivien tienoilla.”
