Aalto Dropout: Tuulia Talvio


Teksti · words

Aino on julkaissut kuusivuotisen historiansa aikana melkein 20 juttua huippuopiskelijoista, jotka tekivät Aalto-yliopiston ylpeäksi. Oli aika
kirjoittaa heistä, jotka eivät viihtyneet. Saammeko esitellä: Aalto Dropouts.

Tuulia_15

KUVA Liina Aalto-Setälä

Tuulia Talvion, 25, kaltaiset ihmiset eivät ole opinto-ohjaajien suosikkeja. Informaatioverkostojen opiskelija napsi sivuainekokonaisuuksia sieltä täältä, vaikka monitieteisessä yliopistossa ei kannustettu monitieteisyyteen.

”Sain lähinnä palautetta, että ’etkö sä voisi katsoa jotain valmista opintokokonaisuutta täältä opinto-ohjelmasta’”, Talvio sanoo.

Ilman vapautta valita kiinnostavia kursseja Talvio olisi todennäköisesti lähtenyt lätkimään Aallosta jo kauan sitten. Hän haki informaatioverkostojen koulutusohjelmaan aikoinaan siksi, että uskoi sopivansa hyvin teekkareiden joukkoon ”analyyttisena eikä lainkaan luovana”. Kun opinnot etenivät, Talviosta tuntui kuitenkin koko ajan enemmän siltä, että hän kaipasi TKK-opintojen rinnalle jotain muuta.

Muutos saapui klisesesti. Talvio lähti vaihtoon ja palasi takaisin Suomeen muuttuneena naisena.

Syksyllä 2012 hän selasi Sveitsissä suomalaisia blogeja koti-ikäväänsä ja huomasi pohtivansa jatkuvasti, mitä aiheita itse käsittelisi ja mitä tekisi eri tavalla. Pian Talvio jo naputteli omia julkaisujaan hyvinvointiaiheiseen blogiinsa.

”Jälkikäteen ajateltuna se oli todella ratkaiseva hetki mun elämässä.”

Sveitsissä hän oivalsi kaksi muutakin tärkeää asiaa. Ensinnäkin hän halusi tehdä työtä omin ehdoin, ei HR-päällikkönä, liikkeenjohdon konsulttina tai käyttöliittymäsuunnittelijana, niin kuin hän joskus sunnitteli. Tämä onnistuisi ryhtymällä itsensä työllistäjäksi. Toinen oivallus syntyi joogasalissa. Talvio tajusi, että hän haluaa työskennellä hyvinvoinnin parissa.

Nämä olivat isoja oivalluksia sellaiselle, joka oli vuosia hapuillut paniikinomaisesti ympäriinsä ja yrittänyt näyttää kanssaopiskelijoiden silmissä edes vähän uskottavalta.   

Ensimmäisinä opiskeluvuosinaan Talvio ehti pyörähtää monenlaisissa oman alansa töissä. Hän kokeili esimerkiksi mainosalaa, koska oli kiinnostunut markkinoinnista ja viestinnästä. Häntä kuitenkin ahdisti, kun piti puhua sellaisten tuotteiden puolesta, jotka sotivat omaa arvomaailmaa vastaan.

”Etsin työstä merkitystä. Siksi olen kääntänyt kelkkaa monta kertaa. Mainostoimistossa tajusin, etten halua markkinoida Panda-lakuja ja Saarioisten pizzoja, koska en itse syö niitä, enkä haluaisi, että ihmiset syövät niitä yhtään enempää.”

Muutamassa vuodessa on tapahtunut paljon. Omaksi iloksi perustettu ruoka- ja hyvinvointiblogi on löytänyt vakituisen lukijakuntansa ja tuottaa kohtuullisesti tuloja. Huhtikuussa ilmestyy Talvion ja ruokakirjailija Virpi Mikkosen yhdessä kirjoittama Hyvän olon jäätelökirja. Se on ensimmäinen suomalainen ruokakirja, joka julkaistaan myös Yhdysvalloissa. Englanniksi N’Ice Cream -nimellä kulkevan kirjan julkaisee toukokuussa arvostetun Penguin Books -kustantamon alabrändi Avery. Lisäksi Talvio on ryhtynyt joogaopettajaksi ja laittanut informaatioverkostojen opintonsa hetkeksi jäähylle.

Talvio uskoo, että läheisillä on paljon vaikutusta siihen, minkä tien lopulta valitsee. Hänen kohdallaan ratkaiseva tukija on ollut poikaystävä, joka työskentelee sivutoimisesti musiikkialalla.

“Liikkeenjohdon konsultin tyttöystävänä olisin ehkä päätynyt tekemään toisenlaisia hommia, esimerkiksi HR-puolelle. Mutta jos olisin niissä hommissa, katsoisin varmaan luovan alan ihmisiä ja miettisin, että ei vitsi, oispa siistiä olla tollainen.”

TKK:ssa oli Talvion mielestä parasta se, että se opettaa oppimaan.

”Siellä tajuaa, että kuka tahansa pystyy opettelemaan minkä tahansa taidon, jos vain haluaa. Pystyin opettelemaan koodauksenkin, vaikka se ei ollut intohimoni.”

Blogin vuoksi Talvio on opetellut esimerkiksi kokkaamaan niin hyvin, että hän pystyy nykyisin elättämään itsensä resepteillään.

Hyvinvointigurulla on yksinkertainen neuvo polkuaan etsiville:

”Pienikin askel sivupolulle voi saada aikaan ison muutoksen.”