Ainon reportaasi Teekkarikylän bordellibileistä


Teksti · words

Moni on kuullut huhuja Otaniemen bordellibileistä, joiden liput myydään loppuun vartissa. Toimittaja Melissa Heikkilä veti verkkosukkahousut jalkaan ja selvitti, mitä siellä tapahtuu.

bordelli

KUVAT MIIKKA PIRINEN

Kuvat ovat juttua varten malleilla otettuja kuvituskuvia, eivät oikeasti bileistä.

 

Niin paljon hikeä.

Seison huohottavan mieslauman keskellä ja tuijotan lavaa. Nainen, selvästi ammattilainen, riisuu bikiniyläosansa ja sujahtaa pois alaosistaan. Hän seisoo alastomana metrin päässä minusta, kumartuu strippitankoa vasten ja pyllistää. Näen, miten hän tykkää ajella alapäänsä. Hänellä on kädessään musta ja kiiltävä dildo, joka on öljytty luistamaan.

Ja sitten se luistaa hänen sisäänsä. Miesten huohotus yltyy hurraamiseksi.

En ole Pattayalla tai Berghainissa, Berliinin villeimmällä klubilla. Olen Otaniemen Teekkarikylässä, vuoden suurimmissa seksibileissä.

 

Moni on kuullut jotain Bordellibileistä, eli soveliaammin sanottuna Koneinsinöörikillan perinteisistä syysnaamiaisista. Bileet elävätkin vain huhupuheina: yhtäkään kuvaa ei löydy Googlesta tai sosiaalisesta mediasta, sillä bileiden kuvaaminen on ehdottoman kiellettyä.

Joka vuosi liput viedään käsistä. Tänä vuonna ne myytiin loppuun noin vartissa. Ihmisjono kiemurteli Otaniemen päärakennuksen aulassa tavallisena lokakuisena arkipäivänä kello 10. Innokkaimmat jonottajat olivat saapuneet paikalle aamukuudelta. Etteivät varmasti jäisi ilman.

Lippuja myytiin satoja, ja niiden kauppaaminen siirtyikin nopeasti virallisen lipunmyynnin jälkeen koulujen käytäviltä nettiin.

Myydään lippua kauniille daamille, kirjoitti yksi trokari.

Tai jos ei mene nii herrat myös saa, hän tarkensi vielä.

Tuntien jonottaminen on mielestäni ymmärrettävää vain kahdessa tapauksessa: once-in-a-lifetime-megakeikka Olympiastadionilla tai ilmainen viina uudenvuodenaattona. Muuten kyseessä on joko huonot järjestelyt tai jotain niin legendaarista, että se ylittää ymmärrykseni.

Siksi tästä on otettava selvää. Minä, nuori daami, kokeilen onneani Facebookin mustassa pörssissä. Jätän oman ostoilmoitukseni tapahtuman sivuille.

Saan vastauksen vartissa. Uskomaton diili: kaksi lippua kolmen hinnalla. Myyty!

Kun työpaikalla perjantaisuunnitelmat tulevat puheeksi, työkaverini kulmat kohoavat.

”Ai sä meet niihin bileisiin, jossa jengi oikeasti bylsii?”

Tunnen kuumotuksen kasvavan. Ostan verkkosukkahousut ja pullon punaviiniä, ja lähden selvittämään, pitääkö väite paikkansa.

 

Vessakopissa täytyy varoa mihin istuu ilman housuja, sillä dildot tökkivät joka suunnasta.

 

Korkki aukeaa heti, kun saavun teekkariystäväni solukämppään etkoille. Rihannan Rude Boy soi taustalla. Sovittelen eri asuja ja mietin: Mikä on seksikästä? Mitä muilla on päällä? Tapahtuman Facebook-kutsussa pukukoodiksi oli merkitty vähäpukeisuus. Mutta minulla ei ole hajuakaan, kuinka vähissä vaatteissa paikalle pitäisi tulla.  Yleisesti ottaen vältän juhlia, joihin täytyy erikseen pukeutua seksikkäästi.

Bordelli kuitenkin vetoaa opiskelijoihin kampuksesta ja yliopistosta piittaamatta. Bileissä käy insinööriopiskelijoiden lisäksi niin tulevia lääkäreitä, lakimiehiä kuin ruotsinopettajia. Mielessäni pyörii lisää kysymyksiä. Mikä saa arkisin kauluspaidoissa luennoilla ravaavat opiskelijat vaihtamaan smart casualin mustaan lateksiin ja niitteihin? Miksi bileet, joissa luvataan seksiä, myyvät loppuun heti?

Niittirintsikoissa ja liian kireissä shortseissa oloni ei ole kuuma, rohkea tai salaperäinen, vaan hikinen, nolo ja lihava. Kuin joulukinkulla.

Kokeilen toista taktiikkaa. Vähemmän paljasta pintaa, enemmän nahkaa ja ketjuja. On yllättävän vaikeaa ja aikaa vievää näyttää halvalta mutta hyvältä. Punaviinihampaat ja nachon hajuinen hengitys eivät auta asiaa.

Lopulta näytän siltä, että tykkäisin piiskasta. Ystäväni asu päihittää tosin omani: hänellä on minishortsit, korkeat korot ja lateksikorsetti.

 

bordelli1

 

Huhujen mukaan Bordelli on irstain asia, jonka teekkari tulee koskaan kokemaan. Vapaata seksiä ja huuruista seuranhakua. Hikistä tamppaamista aamukuuteen. Hävyttömät jonot ja yhtä hävytön meininki.

Seksibileet eivät kuitenkaan ole mikään uusi asia. Ihmiset ovat muinaisista roomalaisista – sallinette kliseen – Berlusconeihin järjestäneet bakkanaaleja, joissa kukaan ei pihtaa. Välissä oli tauko, mutta 1960-luvun seksuaalivallankumous toi bakkanaalit takaisin. Niissä oli täysin OK olla homo, bi, trans, mikä ikinä. 1980-luvulle mentäessä Lontoo, New York ja Berliini sykkivät joka yö homoklubeille, joissa rajoja ei ollut ja tanssilattialta löytyneen kiihottavan kumppanin sai heti mukaansa dark roomeihin.

Sitten AIDS-hysteria ja 1990-luvun talouslama saivat monet klubit sulkemaan ovensa. Ydinperhe tuli taas muotiin. Hämyiset ja piilotetut seksibileet voivat siis hyvinkin olla irstain asia pian perheellistyvälle keskivertoteekkarille.

 

Nyt astumme sisään Otaniemen bordelliin.

Kello on kymmenen illalla. Servin mökki, eli Smökki, yksi Otaniemen kuuluisimmista juhlatiloista, näyttää siltä, että se on koristeltu kaikilla falloksen muotoisilla asioilla, jotka lähialueen pornokaupoista on vain löytynyt. Muovisia takapuolia, tissejä ja peniksiä on kaikkialla. Ilmassa leijuu Axe. Pornoa on heijastettu seinälle. Paikalle on roudattu myös tanssihäkki, jota dominoi suurimman osan illasta sisäkköasuun pukeutunut tyttö. En tiedä, onko hän juhlien vieras vai paikan päälle varta vasten palkattu esiintyjä.

Keskellä juhlatilaa on lava, jonka keskellä on strippitanko. Huonolla silmä–käsi-koordinaatiolla varustetut aasialaiset vaihtarit pyörivät sen ympärillä.

Narikassa vastaan tulee tyttö, jolla on päällään jonkinlainen tuubitoppi, poliisihattu ja alaosana pelkät verkkosukkahousut. Toisella tytöllä on koulutyttöasu ja sukkanauhat.

Törmään eteisessä poikaan. Tai oikeastaan hänen pakaroihinsa. Kriittiset paikat peittää limenvihreä Borat-bikini. Tanssilattia näyttää homoklubilta. Tytöt taitavat olla vielä laittautumassa, sillä hytkymässä on pelkkiin boksereihin ja rusetteihin pukeutuneita miehiä.

Niin monta paljasta ylävartaloa, joita en olisi halunnut nähdä. Litkin pinkin juomani nopeasti loppuun ja vetäydyn vessaan.

Seksiä ei pääse pakoon sielläkään. Naistenvessassa on punainen valo. Seinille on teipattu alastonkuvia, ja katonrajassa törröttää massiivinen puhallettava penis. Pisimmät tytöt lyövät päänsä siihen. Tiskialtaan päälle on kiinnitetty pyykkinaru, jossa on lappu: Ripusta käytetyt tähän. Narusta roikkuu kondomeja, joissa on tai ei ole spermaa.

Vessakopissa täytyy varoa mihin istuu ilman housuja, sillä dildot tökkivät joka suunnasta.

 

Oloni ei ole kuuma, rohkea tai salaperäinen, vaan hikinen, nolo ja lihava. Kuin joulukinkulla.

 

Mitä kauemmas valtaväestö ryntää vapaan seksin ihanteesta, sitä enemmän se kuplii alakulttuureissa. Seksiklubit keräävät edelleenkin suurissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa väkeä hullun lailla.

Tämänhetkisen seksiklubiskenen mekka koko maailmassa lienee berliiniläinen yökerho Berghain. Nimi tulee sijainnista paikallisen Kallion ja Punavuoren, Kreuzbergin ja Friedrichshainin, rajalla. Harmaassa, eduskuntatalon näköisessä rakennuksessa on ympärivuorikautiset reivit joka viikonloppu, perjantai-illasta maanantaiaamuun. Ihmiset jonottavat sisään kellon ympäri. Ovella seisova portsari on kuin Pyhä Pietari, joka päättää, pääseekö juhlija Berghainin mystisten ovien taakse. Kukaan ei tiedä, millä perusteella portsari tekee valintansa. Sen sijaan kaikki tietävät, että moni joutuu ovelta kääntymään.

Juhlakansa Berghainin sisällä on erittäin sekalaista: on likaisia hipstereitä, liian kauniita homomiehiä ja niitä, jotka tanssivat kuusi tuntia putkeen vesipullo yhdessä kädessä ja joukko erivärisiä pillereitä toisessa.

Olen kuullut, että Bordellissa on räävitöntä, mutta eihän Otaniemessä kuitenkaan tällaista voi olla, eihän?

 

bordelli2

 

Show alkaa. Kun naisstrippari Paola kiehnää itsensä lavalle, kaikki lähellä olevat miehet änkevät lavan eteen. Yhtäkkiä oloni on kovin neitseellinen. Lähden hakemaan juotavaa ennen kuin pitkään nahkatakkiin ja camohousuihin pukeutunut miesstrippari ehtii tulla lavalle. Mies on legendaarinen seksitähti Mr. Lothar. Näen kaukaa hänen tulishownsa ja lihaksikkaan ylävartalon, mutta pinkit drinkit kiinnostavat juuri nyt enemmän.

Kävelemme ystäväni kanssa väkijoukon läpi. Hikoilen kuin huora kirkossa. Tai siis valtsikalainen bordellibileissä. Ystäväni puskee miesjoukon läpi. Heidän puheensa hiljenee hetkeksi. Oletan sen olevan hyvä merkki. Meidät pysäyttää kaksi speedoihin pukeutunutta poikaa.

”Moi, tytöt! Hei, me tarvitaan teidän apua. Kummalla on parempi perse?”

Puristelen kahden pojan pakaroita ja pian he haluavat vertailla meidän perseitämme. Meillä on kädessämme toiset drinkit, ja ystäväni kuiskaa korvaani: ”Tää alkaa tuntua hyvältä idealta.”

 

Juhlien järjestäjänä toimii joka vuosi Koneinsinöörikilta.

”Miksi ihmiset käy seksimessuilla? Joidenkin mielestä tällaiset bileet on täysin mauttomia. Se on aika hurskastelua, sillä näille löytyy joka vuosi tilausta. Fiksut ihmiset käy täällä irrottelemassa”, sanoo yksi bileiden pääjärjestäjistä. Hän ei halua nimeään juttuun.

”Ihmisiä kiehtoo sairaalla tavalla bileiden salaperäisyys. Käydään kerran katsomassa minkälaista siellä on ja päätetään, onko se oma juttu vai ei. Ketäpä ei kiinnostaisi mennä juhliin, jossa ihmiset suoranaisesti hakevat nautintoa”, hän jatkaa.

Bordellit ovat aikoinaan syntyneet paikkoihin, joissa sukupuolijakauma on jotenkin vinksallaan. Niin kuin satamiin tai armeijan leireille.

Tai tässä tapauksessa Otaniemeen.

Koneinsinöörikilta ei vedä naisia opiskelijoiksi samalla tavalla kuin monet muut alat. Miten naisia ylipäätään saadaan seksibileisiin?

”Kai naisillekin on ihan hauskaa tulla irrottelemaan. Bordellissa tulee fiilis siitä, että kaikki on mahdollista. Se on todella helppo ympäristö lähestyä ihmisiä seksuaalisesti”, sama järjestäjä jatkaa.

Paikalle on pystytetty itämainen teltta, eräänlainen dark room. Aikaisempina vuosina paikalla on huhujen mukaan ollut panobussi, siis oikea bussi, johon on rajattu penkkirivejä itse aktia varten.

Kurkkaan teltan sisään, mutta pettymyksekseni en huomaa mitään irstasta tai alastonta.

”Kyllä me puututaan jos huomataan toista osapuolta selvästi häiritsevää kähmimistä”, yksi järjestäjistä sanoo.

Montaa vierasta kähminen ei kuitenkaan haittaa, sillä tanssilattia on loppuillan yksi iso esileikkikenttä.

 

”Nää bileet on joka vuosi ihan uskomattomat. Saat tulla just sellaisena pervona kuin oot”, sanoo leopardikuosiseen aamutakkiin pukeutunut mies.

 

Olen hukannut ystäväni. Joku näkee hämmentyneessä ilmeessäni tilaisuuden ja tulee juttelemaan. Hän on Joni, tai Toni, joku tällainen. Olen juonut neljä pinkkiä drinkkiä, ja miehen vitsit alkavat olla yllättävän hauskoja. Hän ei halua tietää mitä opiskelen, tai mitä teen työkseni. Hän ei välttämättä taida edes muistaa nimeäni.

Kysyn häneltä, mitä hän haluaa tältä illalta.

”Mitä sä luulet?”

Livahdan Jonin / Tonin seurasta, kun bongaan ystäväni väkijoukosta. Hän on kolmen miehen ympäröimänä.

”Nää bileet on joka vuosi ihan uskomattomat. Saat tulla just sellaisena pervona kuin oot”, sanoo leopardikuosiseen aamutakkiin pukeutunut mies. Paras perse -kisan voittaja on liimautunut ystäväni kylkeen.

”Kukaan ei saa tietää, mitä oot täällä sekoillut”, sanoo toinen, verkkopaitaan pukeutunut mies. Minulla olisi ollut porukastamme valokuva, mutta yksi järjestäjistä käski minut poistamaan sen – tai hän poistaisi minut.

”Mä en ainakaan haluaisi, että mun asusta leviäisi netissä kuvia”, yksi järjestäjistä sanoo.

”Ihmiset uskaltavat panostaa pukeutumiseen, kun tietävät, ettei kuvia oteta.”

 

bordelli3

 

Kello lähenee yhtä, ja matkalla vessaan huomaan jotain erilaista. Listahittien sijasta tanssilattialla soi trance. Ihmiset huutavat.

”Jumalauta, tää on dj Orkidea!”

Dj Orkidea on suomalainen pitkän uran tehnyt dj, joka on soittanut ympäri maailmaa muun muassa kuuluisan dj Tiëston kanssa.

Aikaisemmin Bordellin esiintyjänä on ollut suomalaiseen tarkoituksellisen korniin hip hoppiin erikoistunut Stig.

Mutta nyt täällä, Otaniemen panoluolassa, on Orkidea. Bordelli on askeleen lähempänä Berghainia.

 

Kello on kohta kolme. Smökin käytävät täyttyvät nuoleskelevista pareista. Lähestymisyritykset alkavat olla härskimpiä. Näytän keskaria kaikille, jotka yllätyskourivat minua takaa. Näen Tonin / Jonin Smökin nurkassa jonkun tytön kanssa. Hänen kätensä ovat tytön rintaliivien alla. Toivon, että he molemmat saavat mitä haluavat.

Päätämme ystäväni kanssa lähteä kotiin, kumpikin yksin.

 

Ulkona viima iskee verkkosukkahousujen reikien läpi. Yhtäkkiä minulle lykätään jostain kupillinen kuumaa juomaa käteen.

”Ole hyvä, terveiset Ristin Killalta”, sanoo tuntematon mies. Hän vaikuttaa sympaattiselta. Hän taitaa myös olla ainoa ihminen lähettyvillä, jolla on tarpeeksi vaatetta päällä. Paksu takki, oikein pipokin.

Ristin kilta ei ole samanlainen kilta kuin muut Otaniemen killat. Killan jäseniä ei yhdistä pääaine, vaan usko Jeesukseen Kristukseen. Kilta on yhteiskristillinen opiskelijayhdistys, joka vastapainona Bordellin seuranhakuun tarjoaa toisenlaista lämpöä – kuumaa teetä.

Jos siis meno yltyy liian syntiseksi, hengellinen apu löytyy aivan narikoiden vierestä.

Siinä on jotakin lohdullista.