Akateeminen vanki


Teksti · words

Mika opiskelee kaltereiden takana. Miltä se tuntuu?

vankila


Mika viettää päivänsä
kuten moni muukin yliopisto-opiskelija. Aamukahvit juotuaan hän avaa oikeustieteen satasivuiset oppikirjat ja aloittaa lukemisen. Lähestyvä tentti kolkuttelee takaraivossa.

Toisin kuin muut yliopisto-opiskelijat, Mika ei voi sopia lounastreffejä opiskelukavereiden kanssa. Hän ei voi googlaten tarkistaa sitä yhtä pykälää tai roikkua tuntikausia Facebookissa.

Mika opiskelee vankilassa. Se on yksinäistä puuhaa.

”Tässä kivitalossa sinulla ei ole kuin selli ja kirjat. Sellin ovi on suurimman osan päivästä kiinni. Mitäpä siinä muuta tekee kuin lukee.”

 

Keravan avovankilan kirjasto ei näytä lainkaan vankilan kirjastolta. Tila muistuttaa pikemminkin pikkukaupungin kirjastoa. Hyllyssä on dekkareita, lehtitelineessä vanhoja Tekniikan maailman numeroita. Seinään on teipattu haalistunut Star Wars -juliste.

Vastapäätä istuva Mikakaan ei vastaa stereotyyppistä kuvaa vangista. Hän ei ole kalju, eikä hänellä ole tatuointeja. Hän näyttää aivan tavalliselta, kolmekymppiseltä mieheltä.

Toisaalta häntä ei mitenkään tunnistaisi oikeustieteen opiskelijaksi. Mikalla ei ole kauluspaitaa, loafereita saati tummanpunaisia opiskelijahaalareita, vaan jalassaan harmaat verkkarit ja crocsit.

Mikasta ei voi koskaan tulla korkeimman oikeuden tuomaria ja tuskin nimekkään asianajotoimiston osakastakaan. Heiltä vaaditaan nimittäin erityisen nuhteetonta taustaa. Siihen taustaan ei sovi ihmisen kuolemaan johtanut rikos, jonka Mika on aikoinaan tehnyt. Mutta Mikalla on kärsivällisyyttä, lukupäätä ja pitkän tuomion verran aikaa suorittaa opintonsa loppuun.

 

vankilaa2Vankilassa yliopistotasoinen opiskelu on todella poikkeuksellista. Mika on yksi kahdestakymmenestä vangista, joka vuonna 2013 suoritti korkeakouluopintoja.

Vuonna 2013 Suomen vankiloissa tuomiota suoritti keskimäärin 3000 vankia päivässä. Heistä kokopäiväisesti opiskeli kahdeksan prosenttia. 224 vankia suoritti lukiokursseja, loput esimerkiksi ammatillista tutkintoa tai peruskouluopintoja. Niistä kahdestakymmenestä vangista, jotka tekivät korkeakouluopintoja, opiskeli yliopistossa vain kourallinen.

Vankien koulutustaustat ovat usein heikot verrattuna muuhun väestöön. Moni on käynyt vain peruskoulun. Ammatilliseen koulutukseen on halukkaita enemmän kuin koulutuspaikkoja.

Keravan vankilassa, missä Mika suorittaa tuomiotaan, ammatillista koulutusta saa paristasadasta vangista noin neljäsosa. Muut vangit kuluttavat päivänsä osallistumalla päihdekuntoutukseen tai tekemällä töitä esimerkiksi paikan yhteydessä olevassa puutarhassa. Vankila muistuttaa ulkoapäin aidattua maalaiskartanoa.

Suomessa kaikilla vangeilla on tuomionsa aikana velvollisuus osallistua kuntoutukseen, tehdä töitä tai opiskella. Heikostafyysisestä ja psyykkisestä kunnosta johtuen on kuitenkin paljon vankeja, jotka eivät tee mitään.

Aluksi vankila suhtautuikin Mikan oikeustieteen opiskeluun epäluuloisesti.

”On varmaan ollut paljon vankeja, jotka ovat sanoneet opiskelevansa itsenäisesti välttääkseen työnteon, mutta eivät ole sitten tehneet yhtään mitään”, Mika sanoo.

Vankeusajan tavoitteena on auttaa vankien sijoittumista takaisin yhteiskuntaan. Rikosseuraamuslaitos ja vanki pohtivat yhdessä jo tuomion alussa esimerkiksi uusimisriskejä. Miten rikoksen uusiminen voidaan välttää? Miten kaltereiden takana istuttava aika käytetään hyödyksi? Rangaistusajalle tehdään suunnitelma, johon kirjataan muun muassa koulutustavoitteet.

Suomessa vangeilla on sama oikeus koulutukseen kuin muillakin. Rangaistuksena on ainoastaan vapauden menetys.

 

vankilaa3Oikeustiede alkoi kiinnostaa Mikaa silloin, kun hän sai tuomionsa luettavakseen. Monikymmensivuisen paperinivaskan viesti oli tämä: ehdoton vankeusrangaistus. Moni asia tuomiossa ja oikeudenkäynnissä jäi askarruttamaan. Etenkin tulkinnanvaraisuus henkirikoksen tunnusmerkistön täyttymisessä ihmetytti.

Mika lainasi rikosoikeuteen liittyvää kirjallisuutta ja alkoi pian kahlata läpi myös hallinto-oikeuden oppikirjoja. Neljän seinän sisällä syntyi idea. Voisikohan oikeustiedettä opiskella ihan oikeasti yliopistossa?

Suljetussa vankilassa nettiä ja puhelinta ei saa käyttää ollenkaan. Siksi Mika tarttui kynään ja kysyi asiaa suoraan yliopistolta postitse.

Olin varma, ettei siihen kirjeeseen vastata ollenkaan.”

Toisin kävi. Ystävällinen opinto-ohjaaja vastasi pitkällä kirjeellä, jossa hän kannusti Mikaa osallistumaan avoimen yliopiston kursseille.

”Siitä tuli todella hyvä fiilis.”

Suomessa vankien opetuksesta vastaavat ulkopuoliset oppilaitokset – ne samat ammattikoulut, lukiot ja yliopistot, joita muutkin käyvät. Toisin on vaikkapa Ruotsissa ja Tanskassa, jossa kaikki vankiloiden opettajat ovat rikosseuraamuslaitoksen henkilökuntaa.

Jokaisessa vankilassa on nimetty virkamies hoitamaan vankien opiskeluasioita. Keravan vankilan opinto-ohjaaja auttaa Mikaa esimerkiksi kursseille ilmoittautumisessa.

Suljetusta vankilasta käsin Mika ei voi osallistua luennoille, joten hän kirjatenttii kaikki kurssinsa. Mikalle järjestetään vankilassa oma tenttitilaisuus samaan aikaan, kun se pidetään yliopistolla.

Mika ei ole käynyt lukiota, mutta hän päätti alkaa suorittaa suoraan yliopistotason opintoja.

”Kun aloin lukea ensimmäiseen tenttiini, ajattelin, etten tajua tästä mitään, enkä koskaan tule tajuamaankaan. Sitten kun luin tarpeeksi niin huomasin, että asiat olivatkin ihan opittavissa.”

Kova opiskelu kannatti. Mika sai valtiosääntöoikeuden tentistä vitosen, parhaan arvosanan.

”Olin aivan puulla päähän lyöty. Olin yrittänyt vastata siihen mitä kysyttiin, mutta kun en ole ikinä aikaisemmin tehnyt sellaista tenttiä, eikä ollut kirjoituksiakaan alla… Arvosana oli kiva yllätys ja tuntui isolta jutulta silloin”, hän sanoo.

Nyt Mikalla on koossa sata opintopistettä. Ahkera opiskelu on saanut myös vankilan suhtautumaan Mikan lakiopintoihin tosissaan.

Opiskelussa on ollut myös haasteensa. Suljetussa vankilassa esimerkiksi opiskelumateriaaleja voi tulostaa ainoastaan valvotusti.

”Oikeustieteen opinnoissa on paljon esimerkiksi valiokuntien lausuntoja. Niitä olisi helpompi selata koneella, kun ei jokaista satasivuista muistiosta viitsisi tulostaa”, Mika sanoo.

 

vankilaa4Useimmat opiskelijat mainitsevat opiskelukaverit ja ammatillisen verkoston yhtenä tärkeimmistä asioista, joita he ovat yliopistosta saaneet. Ne puuttuvat Mikalta kokonaan.

”Välillä harmittelen, ettei ole opiskelukavereita, joiden kanssa voisin jutella vapaamuotoisesti opituista asioista. Se, että otan kaikesta itse selvää, turhauttaa joskus. Mutta en minä itsenäistä opiskelua enää harmittele, alkuun enemmänkin.”

Tähän mennessä Mikan mielestä mielenkiintoisin kurssi on ollut oikeushistoria, jossa oikeudellista muutosta tarkastellaan antiikin ajoista nykyaikaan.

”Siinä oppi niin paljon sellaisia asioita, jotka olivat menneet ohi, kun en ole käynyt lukiota. Esimerkiksi koko Euroopan historia ja se, kuinka kaukaa meidänkin oikeushistoriamme juontaa juurensa.”

Muut sadan opintopisteen oikeustieteen opiskelijat paiskivat kesätöitä lakifirmoissa ja ratkovat esimerkkitapauksia kurssitöinä. Mika soveltaa oppimaansa neuvomalla muita vankeja. Monet vangit ovat pyytäneet häntä lukemaan papereitaan ja asiakirjojaan. Mikaa pidetään asiantuntijana, jolta voi kysyä neuvoa.

”Joskus kysymykset eivät liity heidän omaan rikokseensa, vaan esimerkiksi lasten tapaamisoikeutta koskeviin riitoihin. Mutta sanon kyllä aina, etten ole mikään asianajaja ja että nämä ovat vaan sellaisia juttuja, mitä voi ottaa puheeksi oman asianajajan kanssa.”

 

Kuluneena kesänä Mika sai siirron Keravan avovankilaan. Se vaikuttaa myös arkirutiineihin.

”Syksyä kohden alan käydä puolipäiväisesti töissä maatilalla ja opiskella vain puolipäiväisesti. Täällä avovankilassa voi opiskella muuallakin kuin sellissä. Esimerkiksi ensi kesänä luen totta kai ulkona”, Mika kertoo.

Tärkein seuraus avovankilaan siirtymisessä on se, että Mika voi mahdollisesti puolen vuoden päästä alkaa käydä luennoilla. Avovankilassa vangeille voidaan antaa tietyin ehdoin lupa opiskella rangaistuslaitoksen ulkopuolella.

Yksi ongelma suunnitelmassa kuitenkin on. Mika on pian tenttinyt kaikki mahdolliset avoimen yliopiston oikeustieteen kurssit. Hänen tavoitteensa onkin päästä varsinaiseksi tutkinto-opiskelijaksi yliopistoon.

Mikalla on kaksi vaihtoehtoa. Hän voi pyrkiä yliopistoon joko avoimen yliopiston kiintiön kautta tai lukea pääsykokeisiin, kuten tuhannet muut keväisin oikeustiedettä opiskelemaan pyrkivät. Avoimen väylän kautta Mika yritti sisään jo tänä keväänä, mutta ovet eivät auenneet.

Koska avoimen yliopiston kurssit ovat maksullisia, Mika on rahoittanut opintonsa vankilasta saamallaan palkalla ja perheensä tuella.

Suljetussa vankilassa on kolme palkkaluokkaa: 0,7 euroa, 0,9 euroa ja 1,2 euroa tunnilta. Tulo on vero-vapaata. Vanki aloittaa yleensä ensimmäisestä palkkaluokasta, riippumatta siitä opiskeleeko, käykö töissä vai osallistuuko kuntoutukseen.

Avovankilassa myös palkkaluokat muuttuvat. Opiskelevan vangin tuntipalkka on 1,2 euroa, työssäkäyvän puolestaan viidestä kymmeneen euroa. Työssäkäyvät tosin joutuvat maksamaan palkastaan veroa ja ylläpitokuluja. Mikaa palkkaero harmittaa.

”Olen lukenut, että uusintarikollisuuden riskiä laskisi se, että vangit kouluttaisivat itseään lisää. Siihen olisi kauhean hyvä motivoida rahallisestikin.”

Sitä varten on tosin myös opintotukeen kuuluva Kelan myöntämä opintoraha, jota Mika alkaisi saada, kuten kuka tahansa muukin opiskelija, jos hän pääsisi tutkinto-opiskelijaksi. Silloin opiskelevan vangin tuntipalkka evättäisiin.

Suomessa ei ole vielä vahvaa näyttöä siitä, että vankien kouluttautuminen ehkäisisi uusintarikollisuutta. Tosin tutkimuksia aiheesta ei ole juuri tehty, kertoo Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoistutkija Mikko Aaltonen.

Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija Kati Sunimento on samoilla linjoilla.

”Vaikka vanki olisikin opiskellut tuomionsa aikana tutkinnon, on vaikeaa sanoa, mikä lopulta on ratkaiseva syy siihen, miksei hän enää palaa vankilaan. Entinen rikollinen on voinut samalla saada esimerkiksi perhesuhteet kuntoon tai päihdeongelmat kuriin.”

Ulkomailla, erityisesti Yhdysvalloissa, tutkimusta koulutuksen vaikutuksesta vankien myöhempään elämään ja rikoksen uusintariskiin on tehty enemmän.

”Tulokset ovat olleet rohkaisevia”, Mikko Aaltonen kertoo.

 

vankila5lUseimman nuoren oikeustieteen opiskelijan unelma on klassinen: vetää kravatti kaulaan tai korkokengät jalkaan ja hakeutua nimekkään lakitoimiston palkkalistoille.

Kaltereiden takaa ajatus tuntuu kaukaiselta. Arvostetuimmat oikeustieteen työtehtävät ovat entiseltä vangilta poissuljettuja. Mikalla on kuitenkin muutamia uravaihtoehtoja, kun hän tulevaisuudessa vapautuu.

”Oikeustiede on ala, jolla voi itse työllistää itsensä. Asiantuntijatehtävät julkishallinnossakaan eivät ole mahdottomia. Lähtökohtaisesti kun olen tuomioni suorittanut, ainakin valtion pitäisi suhtautua minuun niin, että olen sen suorittanut, ja sillä hyvä.”

Koska Suomessa vangit saavat tutkintonsa oikeista oppilaitoksista, todistuksista ei käy mitenkään ilmi, että tutkinto on suoritettu vankilassa. Työhaastattelussa vuosien tai vuosikymmenten aukko voi kuitenkin herättää kysymyksiä. Ja jos työnantajalle ei kerro tuomiosta, se voi olla myöhemmin irtisanomisperuste, Mika tietää.

”Vankilatuomiosta täytyy kertoa ainakin joillekin työnantajille. Riippuu minkälaista relevanssia tuomiolla on työnkuvaan. Se on usein melko tulkinnanvaraista.”

Esimerkiksi lakimiehiltä edellytetään erityistä luotettavuutta, sillä he käsittelevät ihmisten arkaluontoisimpia asioita.

”Mutta Asianajajaliiton jäsenyyden kannalta tuomio talousrikoksesta on paljon raskauttavampi kuin henkirikos. Asianajaja pitää useimmiten huolta toisen ihmisen varoista. Silloin aikaisempi taloudellinen väärinkäytös on vakavampi tapaus”, Mika sanoo.

On kuitenkin hyvin epävarmaa, miten entinen henkirikollinen työllistyä voi Suomessa oikeustieteen alalla. Ennakkotapauksia ei juuri ole. Mikä motivoi opiskelemaan, kun tulevaisuudennäkymät ovat niin epävarmat?

”Ei minulla ole kauhean suuria kunnianhimoja niin sanotusta urasta. Että täytyisi päästä hienoon duunipaikkaan lakitoimistoon tai korkeimman oikeuden tuomariksi. Ehkä eniten haluan näyttää itselleni, että pystyn johonkin.”

Siksi huomennakin Mika herää, juo aamukahvin, lukee lehden ja istuutuu tuntikausiksi pöydän ääreen. Takana on monta vuotta tuomiota, mutta edessä ovat kirjat ja muistiinpanot.

”Ainakin tässä on tätä opiskeluaikaa jäljellä.”

Haastateltavan nimi on muutettu. Haastattelujen lisäksi jutussa on käytetty lähteenä Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintayksikön erityisasiantuntija Kati Sunimenton raporttia Vankien opiskelu vuonna 2013.

KUVAT VEERA LIPASTI