Mikko Särelä kaipaa lisää rohkeutta kaupunkisuunnitteluun


Teksti · words

Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän perustaja tahtoo, että 2100-luvulla ihastellaan 2020-luvulla rakennettua Helsinkiä.

”Tekniikan alan ihmisenä Helsingin uutta rakennuskantaa on surullista katsoa.”

Rakennukset ovat visuaalisesti tylsiä. Jalankulkijoille ei tarjota yksityiskohtia, joihin huomio kiinnittyisi. Katuympäristö ei yksinkertaisesti ole miellyttävä paikka liikkua. Rakennuskanta ei ole tarpeeksi tiheää, jotta palveluita olisi vanhan kantakaupungin tapaan. Työpaikka- ja asuinalueet ovat erillään, mikä erottaa myös lounas- ja illallispaikat toisistaan. Tämä on kaksinkertainen tappio.

Kaikkea tätä mieltä on Aalto-yliopiston Living+-tutkimusohjelman projektipäällikkö ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsen Mikko Särelä, 40, vuoden 2014 kaupunkilainen.

Tunnustuksen hän sai Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmän perustamisesta. Noin kuusi vuotta sitten perustettu ryhmä on innoittanut tuhannet ihmiset keskustelemaan kaupungin kaavoituksesta ja Helsingin tulevaisuudesta johtotähtenään seuraavat rivit:

”Tämä ryhmä on kaikille niille, joiden mielestä Helsingin seudulla on aivan liian vähän oikeaa kaupunkia. Tiheästi rakennettuja kerrostalokortteleita, joiden kivijalat ovat pikkuliikkeitä täynnä ja joissa on sopivasti puistoja luomassa kaupunkilaisille kohtauspaikkoja.

Haluamme, että vuonna 2100 jengi sanoo kuinka 20-luvulla tehtiin hyvää kaupunkia.”

Särelä pitää ryhmän perustamista merkittävimpänä tekonaan. Se on muuttanut kaupunkisuunnittelusta käytävää julkista keskustelua ehkä jopa ratkaisevasti. Ryhmä on vaikuttanut kaavoitukseen asti esittämällä esimerkiksi Koskelan sairaala-alueen rakentamista asuinalueeksi. Lisäksi ryhmän kautta kokoon kasattu porukka loi Helsingille ensimmäisen varjoyleiskaavan, Pro Helsinki 2.0:n.

”Vielä vuonna 2012 ryhmä taisteli tuulimyllyjä vastaan. En missään nimessä osannut odottaa, että asiat muuttuisivat näin nopeasti. Kaupungilla on kyky kääntää suuntaa, ja siinä ryhmämme on ollut välttämätön, mutta vain yksi osa.”

Niin, Helsingin uusi yleiskaavaluonnos lähtee ajatuksesta, jonka mukaan kantakaupunkia on kasvatettava ja vanhoja esikaupunkialueita merkittävästi tiivistettävä. Sisääntuloväylät Kehä I:n sisäpuolella aiotaan muuttaa kaupunkibulevardeiksi, raitioteitä lisätä ja entisten moottoriteiden suoja- ja meluvyöhykkeet rakentaa täyteen asuntoja. Yleiskaavaluonnos on melkein vallankumouksellinen, vaikka se ei menekään yhtä pitkälle kuin Pro Helsinki 2.0.

”Kaupunkibulevardeja on ehdotettu jo 90-luvulla, mutta silloin ne torpattiin nopeasti autoilua haittaavina. Nyt keskustelu on pysynyt paremmin aiheessa. Kyse on asunnoista, ei liikenteestä,” Särelä sanoo.

Suuret muutokset lähtevät pienistä teoista, ihmettelystä ja uteliaisuudesta. Se on klisee, mutta kliseet syntyvät jostain perustavasta totuudesta. Idea ryhmän perustamisesta syntyi ihmettelystä kavereiden kesken. Miksi asuntojen hinnat ja vuokrat ovat niin korkeita? Koska asuntoja ei rakenneta tarpeeksi. Miksi? Miksi Helsingin uudet alueet ovat huonompia kuin vanhat? Miksi?

”Vajaa 10 vuotta sitten kaupunkisuunnittelulautakunta palautti liian tiiviitä kaavoja. Ei enää. Kuusi vuotta sitten lautakunnassa käytännössä kukaan ei nähnyt kaavoitusta osatekijänä asuntopulaan. Nyt äänet ovat monipuolisempia”, Särelä sanoo.

Kaupunkisuunnittelusta keskustellaan. Virkamiesten ehdotuksia ei enää niellä noin vaan tai toisaalta pelkästään vastusteta. Asukasyhdistysten valta on murrettu. Kansalaisyhteiskunta ja keskusteleva demokratia eivät ehkä sittenkään ole pelkkää utopiaa.

Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä on nyt yli 8200 jäsentä. Keskusteluihin jätetään päivittäin satoja kommentteja. Toimittajat linkittävät ryhmään omia juttujaan. Rakennusyhtiö YIT:n kaupunkikehityksen johtaja Juha Kostiainen on yksi aktiivisista keskustelijoista, ja moni Helsingin kaupungin virkamies ja poliitikko on myös ryhmän jäsen.

Yllättikö ryhmän suosio?

”Ei, kun miettii, mitä kaavoitus ja liikennejärjestelmät tuottavat: käytännössä koko kaupunkielämän. Näistä asioista kiinnostuneita ihmisiä on ollut aina, mutta he ovat levällään pitkin kaupunkia. Sosiaalisella medialla on tässä mielessä ollut suuri vaikutus”, Särelä sanoo.

Lähes alusta asti ryhmän aktiivit ovat järjestäneet tapaamisia myös oikeassa maailmassa. Edellisen kerran ”kaupunkisuunnittelupubi” kokoontui syyskuun alussa.

 

Helsinki saa kansainvälisessä mediassa paljon suitsutusta: mullistamme koko maailman joukkoliikenteen mobility as a service -konseptilla, startup-skene on ainutlaatuinen, koko kaupunki on vain niin cool baareineen ja hurjan mutkittelevine raitiokiskoineen.

”Helsinki on kertaluokkaa parempi kaupunki kuin se oli 20 vuotta sitten. Uusi sukupolvi ei turhia kumartele”, Särelä sanoo.

Mutta voi! Kuinka paljon parempi Helsinki voisikaan olla! Särelä tekee vertauksen Tukholmaan: siellä on päätetty, että liikenteessä ei saa enää kuolla ihmisiä. Tämän jälkeen on tehty tutkimuksia, joilla päämäärään pääsyn keinoja on selvitetty. Parhaiden keinojen selvittämisen jälkeen toimintatapoja on muutettu ensin sisääntuloväylillä ja myöhemmin kantakaupungissa.

”Helsingistä sama puuttuu. Rohkeita tavoitteita, joiden saavuttamiseksi parhaat keinot tutkittaisiin vailla ennakkoluuloja.”

Tukholman lisäksi Helsingin sietäisi ottaa mallia niin Kööpenhaminasta, New Yorkista Zürichistä kuin Münchenistäkin, Särelä sanoo. Kaksi ensimmäistä ovat malliesimerkkejä tiiviin kaupungin rakentamisesta, ja New York maailman tärkein korttelikaupunki. Kaksi muuta ovat esikuvia joukkoliikenteelle: maailman parhaat liikenneverkot, joissa eri kulkuvälineet on synkronoitu toisiinsa niin, että turistikin oppii logiikan hetkessä.

Palataan vielä Helsingin uusille asuinalueille. Kalasataman keskuskortteli Redin rakentaminen on vihdoin päässyt vauhtiin. Särelä osallistuu aivan sen läheisyydessä ryhmärakentamisprojektiin.

”Kun rakennetaan itselle, asumiseen halutaan panostaa. Ryhmärakentaminen oli tavallista 1950-luvulle asti, ja samalla myös kaupunkiympäristö oli parempaa.”

Kalasataman suurimpana virheenä Särelä pitää Itäväylän säilyttämistä moottoritienä.

”Jos väylä olisi uskallettu muuttaa kaduksi, tulisi koko alueesta toisenlainen. Nyt katutilaa tornien välissä ei ole juuri huomioitu. Kun Kalasataman keskustaa vertaa hotelli Tornin ympäristöön, pettyy väistämättä.”

Särelä ei silti lannistu. Politiikka on kestävyyslaji.

”On oltava strateginen optimisti, jos yhteiskuntaa haluaa muuttaa. Muutokseen on uskottava, vaikka välillä tulisi isojakin takaiskuja.”


Kuvat ja kuvankäsittely: Jaakko Kahilaniemi

(Ilmakuva: Helsingin kaupunki, kuvanmuokkaus Marko Bunn.
Karttakuva: Pro Helsinki 2.0 (www.urbanhelsinki.fi).)