Koetinkivi


Teksti · words

Kuvat: Luka Appelberg

Otaniemen kampuksen arvokkaimmalle tontille ollaan aikeissa rakentaa opiskelijakeskus, jonka syntyyn liittyy paljon symboliikkaa. Onko hanke vain toisinto kasvukivuista, joista Aalto ja sen ympäröivät yhteisöt ovat kärsineet jo vuosia vai ensimmäinen konkreettinen ilmentymä poikkitieteellisistä kohtaamisista?

Aalto-yliopiston nettisivuilla julkaistiin syksyllä 2016 valokuva, jossa kymmenen ihmistä on kerääntynyt pienoismallin ääreen liioiteltu hymy huulillaan. Kuvan ottamishetkellä yliopisto oli juuri julkistanut kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun, jossa haettiin suunnitelmaa Otaniemen metroaseman viereen jäävälle viimeiselle vapaalle tontille, Kemistin korttelille. Hymyjen perusteella ei uskoisi, että takana on pitkä kiista yliopiston ja Senaattikiinteistöjen omistaman arvomaan käytöstä.

Koska Aalto-yliopisto on päättänyt siirtää kaikki korkeakoulunsa Otaniemeen, myös kaikki opiskelijayhteisöt siirtyvät sinne. Eri kampuksilla ennen sijainneet opiskelijayhteisöt ovatkin heränneet etsimään tiloja ja pohtimaan yhteistyötä keskenään.

Ruotsinkielisten opiskelijoiden toimintaa edistävä Teknologföreningen lanseerasi jo vuonna 2008 Vision TF -projektin selvittääkseen, kuinka yli satavuotias osakunta voisi kehittää toimintaansa ja pitää taloutensa kunnossa. Nykyinen talo Urdsgjallar, jossa TF:n ravintola toimii, oli todettu niin huonokuntoiseksi, että sen peruskorjaaminen olisi vaikeaa ja maksaisi kohtuuttoman paljon. Siksi osakunta alkoi tutkia mahdollisuutta hankkia uudet tilat.

Kauppatieteiden ylioppilailla KY:llä puolestaan oli kaikki puitteiden suhteen hyvin, kunnes päätös kauppakorkeakoulun kandiopiskelijoiden siirtymisestä Otaniemeen tehtiin keväällä 2012. Jotta järjestö voisi toteuttaa tarkoitustaan, eli edistää kylterien opiskelijatoimintaa, sen olisi vietävä palvelunsa opiskelijoiden luokse. Kun yliopisto päätti siirtää myös maisteriopiskelijat Otaniemeen, tarve uusille tiloille kasvoi – etenkin, kun KY:ssä oli totuttu omiin juhla- ja kerhotiloihin sekä toimistoon KY-talossa hulppealla sijainnilla Kampissa.

”Halusimme ylioppilaskunnalle vähintään saman aseman kuin yliopistolla tai valtiolla Otaniemen alueen kehittäjänä.”

Vuonna 2013 KY ja TF alkoivat suunnitella tilojen rakentamista yhdessä. AYY on ollut keskusteluissa mukana jo alusta asti ja tietoinen suunnitelmista. Ylioppilaskunnalla ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut samanlaista pakottavaa tarvetta uusille tiloille kuin KY:llä ja TF:llä. AYY:llä on hyväkuntoinen toimisto keskellä Otaniemeä ja paljon juhlatiloja ympäri Otaniemeä ja Helsingin kantakaupunkia.

Ylioppilaskuntaa kuitenkin kiinnosti tilojen tarjoaminen vapaaehtoisilleen ja mahdollisuus tuoda kaikki opiskelijat yhden katon alle. AYY näki myös tilaisuuden tavoittaa KY:n ja TF:n jäsenet, jotka olivat tähän asti eristäytyneet omiin tiloihinsa.

Koska ylioppilaskunnalla on kuitenkin vastuu ajaa kaikkien jäsentensä etua, sen täytyy harkita taloudenpitoaan tarkkaan. Vuosien 2013 ja 2015 välillä AYY ja KY ovat jättäytyneet vuorotellen keskusteluista pois epäselvien toiveiden ja ajanpuutteen takia. TF puolestaan on puskenut hanketta määrätietoisesti.

Ennen kuin AYY, TF ja KY pääsivät edes yhteisen pöydän ääreen neuvottelemaan rakentamisesta, käytiin yliopiston ja opiskelijayhteisöjen välillä taisto siitä, mitä Kemistin korttelin tontille rakennetaan.

Yliopistolla oli epämääräisiä suunnitelmia alueelle: viereen oli suunniteltu Väre-rakennukselle laajennusvaraa, mutta aluetta ei oltu kaavoitettu.

TF ehdotti tontille opiskelijakeskusta, mutta yliopisto torppasi suunnitelman. Tuolloin rehtorina toimi Tuula Teeri.

TF kuitenkin huomasi, että oikeasti maankäytöstä päättää sen kaavoittaja Espoon kaupunki, ei Aalto-yliopisto.

AYY oli tehnyt tärkeää pohjatyötä sille, että TF ajoi yliopiston ohi Kemistin korttelin kaavoituksessa. Ylioppilaskunta kävi vuonna 2014 säännöllisesti puhumassa Espoon kaupungin valtuustoryhmille opiskelija-asuntojen rakentamisen puolesta ja tuli samalla luoneeksi hyvät yhteydet kaavoittajan suuntaan myös tulevia projekteja ajatellen.

”Halusimme ylioppilaskunnalle vähintään saman aseman kuin yliopistolla tai valtiolla Otaniemen alueen kehittäjänä”, toteaa vuonna 2014 AYY:n kampusasioiden hallitusvastaavana toiminut Pyry Haahtela.

Se oli kunnianhimoinen tavoite. Opiskelijoiden etua ajava ylioppilaskunta kun ei omista Otaniemessä maata, eikä sillä ole minkäänlaista mahdollisuutta ohjata säätiömuotoisen yliopiston tavoitteita muodollisesti. AYY:n tärkein vaikutuskeino onkin lobbaus, jolla se pyrkii tekemään opiskelijoista niin vakuuttavan toimijan, että heitä on pakko kuunnella.

 

Espoo rakastui ideaan – opiskelijat rakentamassa kaupungin suurimpien valtuustoryhmien kokoomuksen ja vihreiden tavoitteiden mukaista 24/7-kaupunginosaa.

 

AYY:llä oli siis jo jalka Espoon kaupungin oven välissä. TF aloitti vuoden 2014 alkupuoliskolla AYY:n vanavedessä kaupungin taivuttelun ajatukseen, että Kemistin korttelin tontille tulisi yliopiston hallinto- ja opetusrakennusten sijasta kaavoittaa opiskelijakeskus. TF:n oli AYY:tä helpompaa toimia yliopiston tavoitteita vastaan. TF ei ole minkään tietyn opiskelualan yhteisö, kun taas AYY:llä on vahvat siteet yliopistoon.

Espoo rakastui ideaan – opiskelijat rakentamassa kaupungin suurimpien valtuustoryhmien kokoomuksen ja vihreiden tavoitteiden mukaista 24/7-kaupunginosaa.

Kun tieto TF:n onnistuneesta lobbauksesta kiiri yliopistolle, se esitti kaupunkisuunnittelulautakunnalle voimakasta vastustusta. Haahtelan mukaan yliopisto teki myös opiskelijajärjestöille selväksi haluttomuutensa olla mukana opiskelijakeskusprojektissa.

”Se, että yliopisto reagoi TF:n toimiin, oli merkki TF:n menestyksestä. Yliopisto ymmärsi, että Espoon kaupunki on lopulta se joka maankäytöstä päättää”, Haahtela sanoo.

Myös TF:n nykyinen kampusvastaava Cosmo Jenytin vahvistaa, että yliopisto ei tuolloin nähnyt opiskelijoiden arvoa Otaniemen arvotontilla.

Asiaan on toinenkin kulma.

”Aalto ei halunnut, että kampuksen parhaalla paikalla on taho, joka ei edusta kaikkia yliopisto-opiskelijoita”, sanoo AYY:n nykyinen hallituksen jäsen Pyry Huhtanen.

Sitten osa porukasta vaihtui. Loppusyksystä 2014 Antti Ahlava palkattiin vararehtoriksi vastaamaan kampuksen kehittämisestä. Antti Tuomelasta tuli yliopiston kiinteistöyhtiön toimitusjohtaja.

Kun Espoo oli voideltu, KY ja AYY hyppäsivät projektiin näkyvästi mukaan vuonna 2015. Porukka oli uusi ja tilanne kaiken kaikkiaan suotuisampi.

Vuonna 2016 Tuula Teeri osallistui ensimmäistä kertaa TF:n vuosijuhlille ja antoi puheessaan ymmärtää, että yliopisto haluaa lisätä yhteistyötä TF:n kanssa. Tällä hän luultavasti viittasi haluun korjata tonttikeskustelun takia kiristyneitä välejä.

Yliopiston nykyinen rehtori, Teerin alaisuudessa provostina toiminut Ilkka Niemelä ei osaa sanoa, miksi yliopiston suhtautuminen projektiin muuttui. Ahlava ja Tuomela puolestaan eivät kommentoi asiaa.

Luultavasti mielipiteen vaihtumiseen vaikutti kaksi asiaa: Teeri ymmärsi, että taistelu tontista oli hävitty. Oli helpompaa hypätä voittajan leiriin. Lisäksi kun koko yhteisöä koskettava AYY lähti hankkeen julkisesti mukaan, yliopiston oli helpompi perustella tontin luovuttaminen opiskelijoiden käyttöön.

Vuoden 2017 aikana KY, TF ja AYY ovat alkaneet etsiä yhteistä näkemystä keskuksesta.

Keväällä kukin määritti omat reunaehtonsa hankkeelle. TF:n ja KY:n reunaehdot ovat konkreettisia vaatimuksia siitä, millaisia tiloja ne haluavat itselleen. KY esimerkiksi vaatii itselleen juhlatilan, saunan ja oleskelutilat, TF puolestaan yksinoikeutta pysyvään opiskelijaravintola- ja anniskelutoimintaan.

AYY:n osalta on vielä epäselvää, millä laajuudella se osallistuu projektiin. AYY:n hallituksen jäsenen Onni Lammen mukaan minimitasolla osallistuminen tarkoittaisi nykyisten toimintojen siirtämistä keskukseen, mikä olisi täysin turha investointi.

”Jos rivijäsenelle kerrotaan, että me laitetaan kolme miljoonaa kiinni, jotta saadaan parempi toimisto, niin se kysyy, onko tässä kymmenen vuoden ajan kiinni vuosittain 20 euroa jäsenmaksustani”, hän sanoo.

Yhteisöt ovat juuri siirtyneet hankesuunnitteluvaiheeseen, jossa määritetään projektin aikataulu, keskuksen tilaohjelma ja kustannukset. Yhteisöjen välillä on vielä paljon näkemyseroja. Mitkä tilat lasketaan yhteisiksi? Kuinka kustannukset jaetaan? Entä kuka hallinnoi mitäkin tiloja?

Kaikkien toiveiden toteuttaminen voi tulla liian kalliiksi.

”Se, mikä on kaikkien mielestä paras ratkaisu, ei kohtaa realiteetteja”, AYY:n hallituksen jäsen Pyry Huhtanen sanoo.

Avoinna olevia kysymyksiä mietitään työryhmässä, jossa on edustajat kaikilta kolmelta osapuolelta.

”Kyllä kaikkien hankeosapuolien täytyy kehittää myös sitä yleistä tarvetta”, kommentoi AYY:n hallituksen puheenjohtaja Joona Orpana.

Hänen mukaansa AYY on lähtenyt projektiin sillä ehdolla mukaan, että opiskelijakeskukseen rakennetaan KY:n ja TF:n omien tilojen lisäksi yhdessä kaikille opiskelijoille avointa tilaa. Hän kuitenkin tarkentaa, että kustannukset yhteisistä tiloista eivät välttämättä jakaudu kolmeen.

Riski on se, että rakennetaan vahingossa uusi Dipoli.

AYY:n näkemys on joka tapauksessa herättänyt ärsytystä KY:ssä.

”Tuntuu, että AYY:n ideointitoimenpiteet ja kiinnostus kustannusten jakamiseen liittyy lähinnä siihen, miten estetään KY:n siiloutuminen. Jos me ideoimme KY-jäsenistölle jotain, niin AYY heti miettii, miten sen voisi kääntää koko Aalto-yhteisölle”, sanoo KY:n puheenjohtaja Jyri Heimo.

Hän myös huomauttaa, ettei tarkoituksena ole suinkaan tehdä uutta KY-taloa.

”Saattaa näyttää siltä, että meille olisi rakentumassa massiivinen kolossi. Meidän koulumme on kuitenkin siinä vieressä. Ei kauppis ole levittäytynyt samalla lailla ympäri Otaniemeä kuin teekkarikoulutus.”

TF:n Jenytinin mukaan kaikkien tilojen yhteishallinta aiheuttaisi vain kaaoksen. Samaa mieltä ovat Heimo ja KY:n kampusvastaava Toni Tenlenius. Esimerkiksi juhlatilojen varauskalenterin jakaminen kaikkien kolmen kesken tuskin synnyttää sellaisia kohtaamisia, joita projektilla aatteellisesti yritetään saada aikaan, he huomauttavat.

Tammikuussa 2018 Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta päättää alueen kaavoituksesta. Opiskelijayhteisöillä on kiire yhteisen suunnitelman kanssa, jotta ne pääsevät vaikuttamaan kaavoitukseen. Vielä on paljon asioita päättämättä ja aikaa on vajaa kaksi kuukautta.

AYY:n Lammen mukaan suurin riski on se, että rakennetaan vahingossa uusi Dipoli – Otaniemeen vuonna 1961 valmistunut arkkitehtuurin taidonnäyte, jonka toiminnallisuudet eivät palvelleet kehittyvää opiskelijayhteisöä ja joka söi lopulta silloisen Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan rahat.

Teknologföreningen (TF) on Aalto-yliopiston ruotsinkielinen osakunta, joka valvoo ruotsinkielisten aatteellisia ja yhteiskunnallisia intressejä. Sen toiminnan tukipilari on Otaniemessä sijaitsevassa Kela-tuen piiriin kuuluva opiskelijaravintola Täffä.

KY eli Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaat ry on vanhasta kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta Aalto-yliopiston perustamisen aikaan muotoutunut yhdistys, jonka tarkoitus on edistää kylterien opiskelijatoimintaa.

AYY eli Aalto-yliopiston ylioppilaskunta ajaa opiskelijoiden etua koulutukseen ja opiskelijaelämään liittyvissä asioissa. Kaikki yliopiston opiskelijat ovat AYY:n jäseniä. AYY kerää vuosittain kaikilta opiskelijoilta ylioppilaskuntamaksua.

Lehden painoon menemisen jälkeen tehty oikaisut 22.11.2017 klo 10.00:

Toisin kuin printissä väitettiin, TF:n osakunta ei päättäny hankkia uusia tiloja, vaan alkoi tutkia mahdollisuutta hankkia uudet tilat. Se ei myöskään vaatinut reunaehdoissa yksinoikeutta ravintolatoimintaan, vaan pysyvään opiskelijaravintola- ja anniskelutoimintaan.

Selvennykseksi lisätty ”söi silloisen Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan rahat” vrt. printin ilmaisu ”kaikkien rahat”.