Matti Leisolasta evoluutioteoria on uskonto


Teksti · words

Bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisola on koko työuransa puhunut sen puolesta, että maailma näyttää luojan luomalta. Hän on jo eläkkeellä, mutta se ei estä levittämästä sanomaa opiskelijoille.

leisolaiso

KUVA KATRI NAUKKARINEN

 

Harmaantunut mies kokeilee mikrofonin toimivuutta KY-talon juhlatilassa Helsingin Pohjoisella Rautatiekadulla. Miehellä on matala, alaspäin polkeva, melkein julistava ääni. Hän hymyilee.

Miehen olemuksessa on samanlaista karismaa kuin monilla uskonnollisten yhteisöjen puhujilla: hän ottaa yleisöön aktiivisesti kontaktia, puhuu käsillään, antaa katseensa kiertää kuuntelijoissa tyynesti. Hän pitää taukoja, jotka eivät tunnu liian pitkiltä eivätkä lainkaan vaivaannuttavilta.

Projektori heijastaa tilaisuuden otsikon. In the wonderland of evolutionary faith.

Mies on monelle, etenkin vanhemmalle tieteenharjoittajalle, entuudestaan tuttu. Hän on 66-vuotias Matti Leisola, kaksi vuotta sitten eläköitynyt Aallon bioprosessitekniikan professori. Leisola tuli työuransa aikana tunnetuksi evoluutiokritiikistään tiedeyhteisössä. Hän on useaan otteeseen puhunut sen puolesta, ettei aukkoista evoluutioteoriaa pitäisi opettaa biologian tunneilla totuutena.

Viime marraskuussa, pari viikkoa ennen tätä tilaisuutta, Leisolalta ilmestyi kirja, joka kantaa luennon nimeä, Evoluutiouskon ihmemaassa. Se on Leisolan henkilökohtainen muistelmakirja ”evoluutiokriitikon vaikeasta paikasta tiedeyhteisössä”.

Tilaisuus on KY-Mission, kristillisen opiskelijajärjestön, järjestämä. Paikalla on pari–kolmekymmentä opiskelijaa, joista suuri osa on vaihto-opiskelijoita. Siksi Leisola luennoi englanniksi.

Mitä hän oikein haluaa sanoa nuoremmalle sukupolvelle?

 

 

”Naturalismi on uskonto. Yhteiskuntamme haluaa lastemme uskovan tähän uskontoon”, Leisola sanoo. Yleisössä nyökkäillään.

Leisola sai liki 40-vuotisen uransa aikana kritiikkiä tiedeyhteisössä useaan otteeseen. Hänellä oli tapana ottaa esille näkemyksensä evoluutioteoriasta myös aivan tavallisilla luentokursseilla.

”Aina on sali hiljentynyt”, Leisola sanoo.

Osa opiskelijoista on hänen uransa aikana myös älähtänyt tästä – monet eivät halua, että tieteeseen sekoitetaan uskontoa.

Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, vuonna 2004, Leisola oli järjestämässä Helsingin Sanomissa ja Ylioppilaslehdessä kohua herättänyttä Biology – Tackling Ultimate Complexity -seminaaria Teknillisellä korkeakoululla. Seminaari oli aluksi tarkoitus järjestää Helsingin yliopistolla, mutta yliopiston silloinen rehtori Ilkka Niiniluoto peruutti sen. TKK:n rehtori Matti Pursula sen sijaan suostui seminaarin järjestämiseen Teknillisellä korkeakoululla sisällöltään hieman muokattuna TKK:lle sopivampaan muotoon. Hän perusteli päätöstään tieteellisellä vapaudella ja sillä, että yliopiston on kestettävä kriittistä keskustelua.

Leisola oli kutsunut puhujiksi kaksi yhdysvaltalaista tutkijaa, evoluutio- ja systeemibiologi Richard Sternbergin ja filosofian tohtori Paul Nelsonin, jotka esittelivät opiskelijoille niin sanottua älykkään suunnittelun teoriaa, jonka mukaan luonto ei ole mitenkään voinut kehittää monimutkaisia organismeja sillä tavalla kuin evoluutioteoria asian esittää. Teoria edustaa kreationistista käsitystä maailman synnystä. Siinä ei viitata yhteen tai tiettyyn jumalaan, vaan siihen, että biologinen maailma selittyisi paremmin suunnittelun kuin sattuman seurauksena.

Vaikka TKK:n rehtorille luentosarja kelpasikin, opiskelijat ja Leisolan kollegat eivät olleet siitä innoissaan. Parisataa heistä keräsi ennen seminaaria adressin, jossa vaadittiin sen perumista. He perustelivat vaatimustaan sillä, että tuomalla älykkään suunnittelun teoria yliopistokontekstiin sille yritetään saada tieteen leima antamatta teoriasta kuitenkaan minkäänlaista tieteellistä näyttöä.

Leisolan mukaan kolmisenkymmentä vuotta aiemmin, 1960–1970-luvuilla, opiskelijat suhtautuivat evoluutioteorian kritiikkiin eri tavalla. Se johtuu hänen mukaansa siitä, että evoluutiokritiikki on myöhemmin saanut hömpän leiman.

”Urani alussa, lähes 40 vuotta sitten, en tuntenut vielä ketään kriittisesti ajattelevaa tässä maassa. Kun otin näitä asioita esiin, opettajatkin hämmentyivät”, Leisola sanoo.

”Mutta siitä syntyi keskustelua. Siihen aikaan keskusteltiin enemmän. Keskustelu oli mahdollista, ja lehdissä käytiin debattia. Nykyään tilanne on paljon sulkeutuneempi ja toisaalta kritiikki terävämpää.”

Tätä Leisola tarkoittaa puhuessaan siitä, että evoluutioteorialla on nykymaailmassa uskonnon asema.

”Jos ajatellaan vaikka islamilaista maata, ja sinä menisit sinne viemään kristillistä sanomaa, niin köpelösti kävisi. Evoluutiokritiikin kohdalla tilanne on tavallaan samanlainen. Yhä useammalle tästä darwinistisesta materialismista on tullut uskonnon kaltainen, ja heidän reaktionsa kritiikkiin ovat todella voimakkaita”, Leisola sanoo.

 

 

Mitä Leisola sitten tarjoaa tilalle? Onko jokin tietty uskonto, jonka näkemys elämän synnystä on evoluutioteoriaa validimpi? Mikä tärkeintä: onko hänellä kilpailevaa teoriaa?

Ei, Leisola vastaa hetken tauon jälkeen. Mutta:

”Todellisuus ja biologinen maailma selvästi näyttävät siltä, että kaikki on suunniteltua, jolloin herää kysymys, että kuka tämän on suunnitellut”, hän sanoo.

Tuohan ei ole tieteellinen fakta, vaan monet tieteilijät ovat siitä eri mieltä. Mutta et siis tarjoa tilalle suunnittelijaa?

”Kyllähän kouluissa evoluutio opetetaan totuutena, faktana ikään kuin. Samalla tuputetaan ateistista maailmankuvaa.”

Mutta opettaahan koululaitos uskontoakin sen mukaan, mihin uskontokuntaan oppilas kuuluu. Että se siitä ateistisesta maailmankuvasta. Mitä sitten pitäisi tehdä toisin?

”Ensimmäinen asia on tunnustaa, että me emme tiedä. Että tämä evoluutioteoria on uskomus, sen sijaan, että se esitetään totuutena.”

Mutta kyllähän evoluutioteorian aukot koulussa tunnustetaan. Kerrotaan, että tätä tiede ei ole vielä pystynyt selvittämään.

”Kyllä evoluutio esitetään biologian tunneilla totuutena.”

 

 

Vuonna 2000 Leisola perusti kustannusyhtiö Datakirjat kustannuksen, jonka kustantamana Evoluutiouskon ihmemaassakin ilmestyi. Leisola halusi perustaa oman kustantamon, sillä suomalaiset kustantamot kieltäytyivät yksi toisensa jälkeen julkaisemasta suomeksi kirjaa Evoluutio – kriittinen analyysi.

Leisola siis pyörittää kokonaista kustantamoa, jonka ydinliiketoimintaa on evoluutiokriittisten teosten julkaiseminen.

Kustantamon nettisivujen yläkulmassa on ote Raamatun Roomalaiskirjeestä: Minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi. Room. 1:16

Lisäksi kustantamon sivuilla lukee näin: Evoluutiota koskevien kirjojemme lähtökohtana on Intelligent design eli älykkään suunnitelman idea, jonka mukaan kaiken takana on älykäs suunnittelija. Elävät organismit ovat monimutkaisia informaatiota käsitteleviä järjestelmiä, joiden synty voidaan parhaiten selittää älykkäillä syillä. Itse suunnittelijan olemukseen kirjat ja Intelligent design -liike eivät ota kantaa.

Kustantajana haluamme lisätä, että luomisoppi on älykkään suunnitelman idean looginen jatke ja tämä suunnittelija on Raamatun Jumala, Luoja.

Jos Leisolan päämääränä siis on vain nostaa esille evoluutioteorian aukkoisuus, selväksi kuitenkin tulee, että hänellä on taustalla myös vahva henkilökohtainen usko.

Leisolan mukaan kysymys hänen henkilökohtaisesta uskonnollisesta vakaumuksestaan ei ole tässä asiassa relevantti. Hän viittaa Helsingin yliopiston entiseen rehtoriin, joka kielsi evoluutiokriittisen seminaarin järjestämisen.

”Ilkka Niiniluotohan oli silloin Skepsis-yhdistyksen hallituksessa, ja hänellä on hyvin voimakas ateistinen agenda. Se hyväksytään, joten sitä ei koskaan tarvitse paljastaa. Ateistinen agenda hyväksytään, koska se on yhteiskunnassa hyväksytty uskomus.”

Skepsis on suomalainen skeptikkojärjestö. Skeptikot kyseenalaistavat kaikenlaisten väitteiden totuudenmukaisuuden, kunnes väite pystytään todentamaan tieteellisesti.

Leisola sen sijaan on evankelis-luterilaisen kirkon rivijäsen. Herätystaustaa hänellä ei ole.

”Mutta olen kyllä harkinnut kirkosta eroamista”, hän haluaa lisätä.

”Kirkkokin on mennyt mukaan tähän darwinismiin.”

 

 

Mitä uutta on Leisolan sanomassa, jota tiedeyhteisö on saanut kuunnella jo 40 vuotta?

Leisola näyttäisi nyt asettuneen uhrin asemaan. Hänen painopisteensä ei ole evoluutioteorian osoittamisessa vääräksi, vaan puhumisessa siitä, kuinka häntä ei ole kuunneltu hänen uransa aikana. Kuinka koko hänen uraansa on yritetty torpedoida.

Uhripositio on toki näyttävä paikka: sieltä käsin voi käytännössä tyrmätä kaikki kohtaamansa kriittiset kysymykset. Uhriuteen voi verhota kaiken kritiikin ja huonon palautteen. Eikä silloin tarvitse tarjota mitään tilalle.

Leisola kertoo, että häneen itseensä kohdistetun kritiikin ongelmana on sen tunnepitoisuus: häntä vastustetaan niin kiihkolla, ettei hänen anneta edes sanoa sanaansa loppuun. Keskustelulle ei anneta tilaa.

Tunteeseen perustuva argumentaatio on aina puutteellista – ja juuri sellaiseen tiedeyhteisö usein kieltämättä hänen kritiikkinsä edessä sortuu.

Mutta tunteisiin Leisola sortuu itsekin. Uhriposition ja lavakarisman hyödyntäminen on samaa retoriikkaa, jota esimerkiksi uskonnollisten herätysliikkeiden johtajat käyttävät pitääkseen kiinni hupenevasta jäsenistöstään.

Lisäksi kritisoiminen pelkän kritisoimisen vuoksi on kädetöntä. Leisola on tiedeyhteisössä kuin perussuomalaiset politiikassa. Kun tuli tilaisuus näyttää kyntensä ja lähteä hallitukseen, ryhmä ottikin takapakkia ja samalla osoitti, ettei heistä ole siihen. He pysyivät mieluummin oppositiossa huutelemassa.

Jos siis Leisolalle tulisi tilaisuus tulla otetuksi vakavasti, hän joutuisi näyttämään, syntyisikö keskustelua alkuunkaan. Keskustelua, jonka molemmat osapuolet pelaavat tasavahvoilla argumenteilla. Jos toinen osapuoli vetoaa Raamattuun tai näkemykseen, että voisimme vain tyytyä ajattelemaan kaiken olevan luotua, keskustelu ei ole tasavertainen. Evoluutioteorian aukkojen jankuttamisen sijasta nimittäin tarvittaisiin jonkin muun osoittamista oikeaksi – tieteellisin menetelmin.

Sen tilaisuuden hänelle voisi hyvin antaa.