Uudet innovaatiot pelastavat metsäteollisuuden


Teksti · words

Autioiden paperitehtaiden aika on ohi. Suomalaisen metsäteollisuuden voi nostaa suosta esimerkiksi sellukuidusta syntyvä kangas tai pussi. Ilmastonmuutoskin on bisnekselle tervetullut ilmiö. Tämä juttu on ensimmäinen osa Suomen pelastajat -sarjaa, joka esittelee nousevia aloja.

Tervasta se alkaa, suomalaisen metsäteollisuuden kehitys 1600-luvulla. 1700-luvulla sahateollisuus yleistyy niin, että iskee ensimmäisen kerran huoli metsien loppumisesta – sama huoli, joka kalvaa 300 vuotta myöhemminkin. Vuonna 1783 neljävuotiaaseen Tampereen teollisuuskaupunkiin perustetaan maan ensimmäinen paperitehdas. 1800-luvun lopulla Suomi on kivunnut maailman kolmanneksi suurimmaksi sahatavaran viejäksi, ja 1950-luvulla metsäteollisuus muodostaa melkein 80 prosenttia metsätasavallan kokonaisviennistä. Alalla vaikuttavat tutun kuuloiset nimet, kuten Rosenlew, Hackman ja Ilmarinen, jotka myöhemmin erikoistuvat muuhun bisnekseen.

Seuraavina vuosikymmeninä metsäteollisuutta hämmentävät kansainväliset sopimukset, heräävät ympäristöliikkeet sekä tietotekniikka- ja elektroniikka-alan kasvu. Ala kuitenkin selviää 1990-luvun taloustuhosta uudelle vuosituhannelle vahvempana kuin koskaan.

2010-luvun alkuun mennessä paperikoneet ovat kuitenkin seisahtuneet etenkin maan keskiosissa, kun ala keskittyy rannikolle. 1990-luvun puolivälin jälkeen metsäteollisuudesta on kadonnut yli 10 000 työpaikkaa, koska viestintä- ja painoteknologia kehittyvät nopeasti. Lehtiä ja kirjoja ei lueta niin kuin ennen, ja koneet osaavat painaa ilman ihmistä.

Mutta metsäteollisuuden kultaiset päivät eivät ole. Ne saattavat olla vasta tulossa.

KASVU SYNTYY UUSISTA METSÄINNOVAATIOISTA

Kun vielä 1970-luvulla metsäteollisuuden viennin arvo oli yli puolet koko Suomen viennistä, se on nyt hieman yli 20 prosenttia. Muutos tuntuu suurelta, mutta Metsäteollisuus ry:n tietopalvelupäällikkö Riitta Salo huomauttaa, että luvut hämäävät:

”Kyse on lähinnä siitä, että muu teollisuus on kasvanut, ei siitä, että metsäteollisuus olisi jotenkin pienentynyt. Viime vuodet metsäteollisuuden vienti on ollut noin 11 miljardia euroa, ja vuoden 2009 talouskriisien jälkeen metsäteollisuuden vienti on kasvanut kolmanneksella.”

Kun kuuntelee Saloa hetken, ei enää vaikuta kovin huolestuttavalta, että paperin kysyntä laskee.

”Pehmopapereiden kasvuennuste puolestaan on positiivinen, kuten myös pakkausmateriaalien.”

Digiteollisuus kun ei pyyhi ahtereita tai pakkaa tavaroita.

Salo kertoo, että kun puhutaan tehtaiden tilanteesta, puhutaan monilta osin “toiminnan tehostamisesta”, ei ainoastaan irtisanomisista ja sulkemisista.

”Ei ole suljettu pelkästään kokonaisia tehtaita, vaan usein on suljettu ainoastaan yksittäisiä koneita. Näillä toimilla on laman aikaan pyritty siihen, että edes osa työpaikoista säilyisi.”

Vaikka kehitys on jättänyt jälkeensä työttömiä, se ei ole vain pahasta. Metsästä saatavista hyödykkeistä, eritoten puusta, kehitellään monenlaisia uusia innovaatiota. Puusta tehdään nyt esimerkiksi lankaa, pakkauksia, biopolttoaineita, puukipsejä, taidetta, biopolttoaineita ja jopa puudildoja. Pihkasta puolestaan saadaan lääketuotteita, ja pakurikäävät sekä muut metsien superruuat ovat kovassa nosteessa. Uusia painatustekniikoita kehitellään, ja onkin jo saatu aikaan niin kutsuttu älypaperi, jossa paperille painetaan virtapiirejä.

Metsäteollisuus ei siis vaikutakaan olevan lainkaan huonoissa kantimissa – päinvastoin.

ELÄINTENRUOKAA JA KANGASTA SELLUKUIDUSTA

Aalto-yliopisto on mukana innovaatiokelkassa. Puunjalostustekniikan laitoksen tutkimusryhmä on esimerkiksi luonut Ioncell-F-nimisen selluloosasta valmistettavan kuidun, josta voidaan tehdä vaatteita. Tutkimusryhmä on saanut yhteydenottoja muun muassa H&M:ltä ja Ikeasta. Marimekko on jopa kokeillut materiaalia mekkoon. Tekstiilikuitu on selkeästi eräs lupaavimmista ekologisten vaatteiden suunnannäyttäjistä ja Ioncell-F yksi niistä tekstiilimateriaaleista, joiden toivotaan korvaavan paljon vettä kuluttavan ja kuivilla alueilla viljeltävän puuvillan.

Muitakin keksintöjä on kehitteillä. Puunjalostustekniikan laitoksen professori Olli Dahl on kehitellyt AaltoCell™-nimisen mikrokiteisen selluloosan. Sitä valmistetaan sellukuidusta – siis samasta tavarasta, josta paperi ja kartonki tehdään. Jauhemuotoinen puukuitu on kohtalaisen samanlaista kuin kasveista saatavat kuidut.

”Paperin kysyntä on digitalisaation myötä laskenut, ja aloimmekin tutkimusryhmämme kanssa miettiä, mitä muuta sellusta voisi tehdä. Ryhdyimme kehittelemään mikrokiteisen sellun prosessia, joka sopii valmiiseen sellutehtaaseen”, Dahl keroo.

Tuote haluttiin valmiiseen tehtaaseen, sillä uuden koneen valmistus on huomattavasti kalliimpaa kuin jo olemassa olevien muokkaus uutta tehtävää varten. Ja toimettomana olevia paperikoneitahan riitti.

Mikroselluloosaa oli käytetty jo pitkän aikaa. Sen avulla tehtaillaan esimerkiksi lääketeollisuuden pillereitä. Elintarviketeollisuudessa sitä puolestaan käytetään paksuntajana esimerkiksi jugurtissa, johon sillä luodaan rasvan tuntu.

”Meillä on kolme isoa metsäfirmaa, jotka ovat määränneet tutkimuksen suunnan, ja sen vuoksi innovaatiot ovat jääneet vähäisiksi.” Puunjalostustekniikan laitoksen professori Olli Dahl

Tuotteen kehittely tähtää kuitenkin entistä korkeammalle. Esimerkiksi märehtijät voivat käyttää AaltoCell-kuitua energiana ja siten kasvattaa maidontuotantoa ja lihasmassaa. Yksimahaisilla eläimillä selluloosa ei sula elimistössä, mutta se parantaa suoliston toimintaa ja voisi siten olla oiva lisäravinne myös esimerkiksi siipikarjan ja sikojen ruokinnassa.

”Tätä ei ole vielä tutkittu kliinisesti loppuun asti, mutta olemme huomanneet, että olemme saaneet broilerit kasvamaan vähemmällä ruualla enemmän. Tutkimukset ovat todella kalliita, ja rahoitusta on ikävä kyllä vaikea saada”, Dahl harmittelee.

Hän kertoo, että Aalto suunnittelee nyt tutkivansa Luonnonvarakeskuksen kanssa, josko AaltoCellistä saataisiin uusi peltopinta-alaa säästävä globaali tuote.

Myös Aallon biotuotekemian professori Monika Österberg uskoo, että puussa piilee monia mahdollisuuksia:

”En olisi täällä töissä, jollen uskoisi tähän asiaan.”

Hän näkee, että metsäteollisuuden suurin potentiaali on uusissa tuotteissa.

”Itse uskon myös puurakentamiseen. Siinä Suomella voisi olla paljonkin annettavaa. Meillä kasvaa paljon puuta, ja Suomella on vahvat perinteet arkkitehtuurin ja muotoilun puolella. Puu on suosituin materiaali pientalorakentamisessa, mutta nyt rakennetaan myös puukerrostaloja.”

Österberg huomauttaa, että paljon puuta sisältävä sisustus on myös terveellinen.

”Puu hengittää ja säätelee kosteutta. Se on hyväksi ihmiselle. Puun kuvitellaan homehtuvan helposti, mutta se ei ole totta. Olen mukana tutkimuksessa, jossa pyrimme hyödyntämään puun lämmön- ja kosteudensäätöominaisuuksia energian säästämiseksi. Juuri nyt yritämme kehitellä pinnoitetta, joka säilyttäisi puun hengittävyyden ja suojaisi sitä samalla roiskeilta tavallista paremmin.”

”VIHREÄLLÄ PENSSELILLÄ MAALATTUJA SELLUTEHTAITA”

Metsäteollisuus kasvaa paitsi laajentamalla tuotevalikoimaa, myös uusilla tehtailla. Esimerkiksi Metsä Groupiin kuuluva Metsä Fibre on rakentamassa Äänekoskelle uutta biotuotetehdasta, jonka on määrä tuottaa lähinnä sellua, mäntyöljyä ja tärpättiä.

Mukaan on otettu myös erinäisiä bioenergiatuotteita, mikä tarkoittaa sitä, että tehdas valmistaa esimerkiksi biosähköä. Tehdas ilmoittaa verkkosivuillaan, että se tutkii useita eri investointikohteita biotuotteiden saralla. Biotehdas on suomalaisen metsäteollisuuden suurin investointi kautta aikain kokonaisen 1,2 miljardin euron panostuksellaan, ja sen on määrä valmistua ensi vuonna.

Metsä Fibre ei ole suinkaan ainoa investoija. Useat metsäyhtiöt laajentavat ja uudistavat nyt toimintaansa, ja kokonaisia tehtaita halutaan rakentaa enemmänkin. Biojalostamohanke-nimikkeillä kulkevia laitoksia on suunniteltu Haapajärvelle ja Kemiin. Uusia sellutehtaita puolestaan harkitaan ainakin Kemijärvelle, Kainuuseen ja Kuopioon.

”Tuntuu, että tämä koko homma voisi lähteä nousukiitoon, jos meillä ylipäänsä brändättäisiin paremmin.”
Aallon biotuotekemian professori Monika Österberg metsäteollisuuden tulevaisuudesta

Sen lisäksi, että metsäteollisuusyritykset ovat uudistaneet tuotteitaan ja tehtaitaan, niiden julkisuuskuva vaikuttaa muuttuneen. Tehtaat eivät halua enää olla pelkkiä sellutehtaita. Esimerkiksi Metsä Fibre esittelee tehtaansa hyvinkin vihreästi: verkkosivujen mukaan tehtaan on määrä olla ylittämättä päästörajoituksiaan ja käyttämättä lainkaan fossiilisia polttoaineita. Lisäksi luvataan, että tehdas huolehtii ympäristöstään. Metsäteollisuusyhtiö UPM puolestaan kutsuu itseään ”Biofore-yhtiöksi”. UPM:n mediasuhteiden yksiköstä avataan termiä näin:

”Biofore on UPM:n luoma käsite, joka asemoi yhtiön uudella tavalla. Bio viestii suuntautumista tulevaisuuteen, kestäviä ratkaisuja ja hyvää ympäristönsuorituskykyä. Fore viittaa metsään (forest) ja yhtiön asemaan kehityksen edelläkävijänä (in the forefront).”

UPM kertoo yhdistävänsä bio- ja metsäteollisuuden:

”Tarkastelemme metsää ja nykyisiä liiketoimintoja uusin silmin. Kestävä kehitys ja innovaatiot tarjoavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia.”

Yrityksen markkinointi herättää futuristisia ja innovaatiohakuisia mielikuvia. Kuinka vahvasti mielikuva vastaa totuutta?

Professori Dahl on sitä mieltä, että uusissa biotehtaissa ajatellaan tuotteen elinkaarta ja sivuvirtoja aiempaa enemmän, mutta tämän isompaa eroa hän ei näe perinteisiin sellutehtaisiin:

”Vihreällä pensselillä värjättyjä sellutehtaita nuo biotuotetehtaat ovat. Tämä on brändäämistä, mutta kyllä pitääkin brändätä. Ei se ole paha asia.”

Dahlin kollega Monika Österberg on samoilla linjoilla myönteisten mielikuvien tärkeydestä:

”Tuntuu, että tämä koko homma voisi lähteä nousukiitoon, jos meillä ylipäänsä brändättäisiin paremmin.”

Oli miten oli, UPM:llä ovat tavoitteet ainakin päällisin puolin kunnossa:

”UPM:n Biofore-strategia haastaa pitkään eläneen ’ota-käytä-hävitä’-talouden. Me edistämme kiertotaloutta, jossa resursseja käytetään mahdollisimman pitkään, kunnes ne lopulta palautetaan kierrätettyinä uusien tuotteiden, materiaalien ja energian tuotantoon.”

ENEMMÄN PUITA, MUTTA HEIKKOLAATUISTA METSÄÄ

Suomen suurimmat metsäteollisuusyritykset Stora Enso, UPM-Kymmene ja Metsä Group ovat maailmanlaajuisestikin merkittäviä pelureita. UPM ja Stora Enso lukeutuvat jopa maailman kymmeneen suurimpaan metsäyhtiöön. Kaikkien mielestä metsäjättien asema suomalaisella metsäalalla ei ole hyvä asia.

”Tämä on poliittisesti arka asia sanoa, mutta perinteisesti tutkimus on tehty suurten yritysten ehdoilla. Meillä on kolme isoa metsäfirmaa, jotka ovat määränneet tutkimuksen suunnan, ja sen vuoksi innovaatiot ovat jääneet vähäisiksi. Isot yritykset tarvitsevat tuotteita, joista saa paljon rahaa ja heti. Niitä ei kiinnosta 10–50 miljoonan liikevaihto, jota uusista tuotteista saisi”, Dahl sanoo ja jatkaa:

”Tämä on pahin asia, jonka minä näen suomalaisessa biotaloudessa. Tästä epäkohdasta ei saisi juurikaan puhua, sillä Suomen rahoitusjärjestelmät ja suhteet ovat sellaisia, että jos suunsa avaa, niin rahoitusmahdollisuudet heikkenevät.”

Miksi sitten avata suutaan?

”On parempi, että asioista aletaan keskustella ja että maailma muuttuisi edes pikkuhiljaa.”

Ei liene yllätys, että isot yritykset saavat nuhteita myös luonnonsuojelupiireissä. Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander harmittelee hakkuiden määrää:

”Hakkuut ovat olleet viime vuosina voimakkaassa kasvussa, ja hakkuuennätyksiä on rikottu. Metsäteollisuuden yhteinen tavoite on lisätä hakkuita lähivuosina nykyisestä ennätystasosta edelleen jopa 20 prosenttia.”

Suomen metsissä kasvaa kuitenkin koko ajan enemmän puita, koska soita on ojitettu ja koska ilmastonmuutos lämmittää ilmakehää. Tämä on sinänsä iloinen uutinen, että yhä isompi määrä metsää toimii hiilinieluna ja että metsäteollisuudella on entistä enemmän hakattavaa. Kajander kuitenkin sanoo, ettei puun määrän kasvu anna yksiselitteistä syytä ilakointiin:

”Tämä ei tarkoita, että luonnoltaan arvokkaan metsän määrä kasvaisi. Metsän monimuotoiset piirteet vähenevät koko ajan. Puun määrä lisääntyy muun muassa siksi, että valtava määrä soita on takavuosikymmeninä ojitettu ja otettu metsätalouskäyttöön. On tuhottu vesistöjä ja uhanalaisia lajeja.”

Suomailla ja luonnontilaisissa metsissä viihtyvät lajit eivät usein pärjää talousmetsissä. Esimerkiksi mustikkakanta on vähentynyt avohakkuiden vuoksi puoleen 1950-luvulta. Hömötilainen puolestaan on uhanalaistunut voimakkaan metsätalouden seurauksena. 2000-luvun aikana lajin edustajat ovat vähentyneet jopa 40 prosentilla.

”Tietoa ja mahdollisuuksia alkaisi jo olla, mutta asenteet jumittavat. Käytännön tasolla muutos ei vielä näy.”
Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander metsänkasvatuksen tulevaisuudesta

Kajander kertoo, että Suomen metsistä suojelupinta-alaa on vain muutama prosentti ja muu on metsätalouskäytössä, mikä tarkoittaa vääjäämätöntä hakkuu-uhkaa. Puiden kasvun kesto vaihtelee paljon, mutta keskimäärin puusta tulee hakkuuikäinen 60–100 vuodessa.

”Vallitsevassa avohakkuumallissa poistetaan aika lailla kaikki puut ja sitten odotetaan taas 80 vuotta uuden metsän kasvua. Muutamia säästöpuita hakkuille toki jätetään, mutta ne viehättävät vain hyvin rajallista asukkimäärää. En halua väheksyä jätettyjen puiden merkitystä, mutta eihän avohakkuulla seisova runko mitenkään metsää korvaa”, Kajander sanoo.

Avohakkuun voisi korvata niin kutsutulla jatkuvalla kasvatuksella, jossa metsää käydään harventamassa nykyistä paljon lyhyemmillä aikaväleillä. Siten se pysyy koko ajan metsänä.

”Tätä ei tehdä, koska Suomi on yhden totuuden maa. Aivan viime vuosiin asti oli jopa laitonta tehdä muuta kuin avohakkuuta”, Kajander kertoo.

Metsäkeskuksen hankehallinnon päällikkö Pekka Hovila tarkentaa, että lainsäädännöllisesti muun kuin avohakkuun tekeminen ei oikeastaan ollut laitonta:

”Meillä tuli merkittävä metsälain muutos 1.1.2014. Silloin tämä jatkuva kasvatus tuli sallituksi menetelmäksi. Sitä ennen käytäntö oli se, että kasvatushakkuissa piti jättää metsikön kookkaimpia puita kasvamaan. Muutoksen jälkeen saa siis jättää kaikenkokoisia puita kasvamaan, kunhan puuston määrä muuten on riittävä.”

Kajanderin mielestä avohakkuumallin suosiminen johtuu lähinnä suurista yrityksistä:

”Samat metsänhoitoyhdistykset (metsänomistajien yhdistykset ja etujärjestöt) ovat hyötyneet taimien myynnistä ja ohjeistavat metsätaloutta.”

Kajander näkee, että suunta on parempaan päin, mutta lähinnä tutkimuksen kentällä.

”Tietoa ja mahdollisuuksia alkaisi jo olla, mutta asenteet jumittavat. Käytännön tasolla muutos ei vielä näy. Jatkuvan kasvatuksen metsänhoito on ihan marginaalista.”

Kajander kertoo, että koko metsätalous toimii yleensä siten, että metsäjätit ostavat puut pystyssä metsästä ja hakkaavat ne omilla urakoitsijoillaan. Isoille toimitsijoille avohakkuut ovat edullisempia.

”Metsänomistajille tämä ei kuitenkaan ole edullista. Uuden metsän perustaminen on todella kallista, ja avohakkuista rahaa saa vain todella harvoin. Eiväthän tällaiset asiat hetkessä muutu, mutta metsänomistajien kannattaisi itse olla asioista hyvin selvillä ja osata vaatia muutosta.”

BIOENERGIA IHASTUTTAA JA VIHASTUTTAA

Jotkin alan innovaatiot jakavat asiantuntijoiden mielipiteet. Yksi näistä on puusta valmistettava biopolttoaine, jota sekä Kajander että Dahl kritisoivat.

”Puussa on happea, vetyä ja hiiltä. Öljyssä on vain vetyä ja hiiltä. Kun puusta tehdään polttoainetta, joudutaan hapen määrää pienentämään niin paljon, että se menee kannattamattomaksi. Metsän puilla on jo omat järkevät käyttötarkoituksensa”, Dahl sanoo.

Kajander on samaa mieltä, joskin hän luonnollisesti katsoo asiaa luonnon kannalta:

”Biodieselin valmistus on tehotonta. Siihen kuluu paljon energiaa, ja käytännössä se tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin fossiiliset polttoaineet.”

Kajander toteaa, että ilmastopäästöjä on vaikea arvioida, sillä kyse on aikajänteestä:

”Kumpikaan ei ole ekologinen vaihtoehto, mutta lyhyellä aikavälillä puun laajamittainen poltto aiheuttaa jopa fossiilisia polttoaineita enemmän päästöjä. Uusi puu korvaa vanhan niin hitaasti, ja vielä hitaammin palautuvat maaperän hiilivarastot, jotka hakkuissa pienenevät. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta olennaista on leikata päästöjä jo lähivuosikymmenten aikana. Suomessa strategiana on laajamittainen puun poltto, mutta se ei ole kestävä ratkaisu.”

Dahl on Kajanderin kanssa samaa mieltä siitä, että kyseessä on poliittinen päätös:

”EU:ssa on asetettu tavoitteet, ja niihin pyritään keinoilla millä hyvänsä.”

Dahl haluaa myös ottaa kantaa yritystukiin:

”Teknillistaloudellisesta näkökulmasta öljystä on paljon halvempaa tehdä energiaa kuin puusta. Tyhmintä on mennä antamaan tuotantotukia, jotka luovat sellaista teollisuutta, joka ei pysty pidemmällä aikavälillä kannattelemaan itseään. Lopputuotteiden hinnan tulee olla sellaisella tasolla, että toiminta on kannattavaa. Muuten luodaan keinotekoista taloutta.”

Metsäbiomassasta valmistettu biodiesel oli vielä joitakin vuosia taaksepäin tärkeä investointikohde. Viime aikoina isot metsäyritykset ovat huomanneet, ettei sen valmistus ole kannattavaa, ja vetäytyneet joistakin investoinneistaan. Biopolttoaineen valmistukseen kuitenkin investoidaan yhä paljon, ja sillä on puoltajia kuin hakkaamattomissa metsissä puita.

Edes Aalto-yliopiston sisällä näkemykset eivät ole yhteneviä. Professori Österberg esimerkiksi sanoo, ettei hän ole Dahlin ja Kajanderin kanssa täysin samaa mieltä puusta vamistettavasta biopolttoaineesta:

”Olen samoilla linjoilla sen kanssa, että puusta ja sellusta kannattaa valmistaa materiaalia. Mutta kyllä mielestäni on järkevää käyttää energiantuottoon sellaisia sivuvirtoja, joille ei löydy muuta käyttöä.”

Österberg kertoo, että biopolttoaineiden valmistus on todennäköisesti jatkossakin vain pieni osa puunjalostusteollisuuden työnkuvaa. Hän muistuttaa, että fossiilisille polttoaineille on löydettävä uusiutuvia vaihtoehtoja ja että tätä työtä tehdään pääosin muualla kuin puunjalostusteollisuudessa, pääosin öljynjalostamoyrityksissä.

”Olen Kajanderin kanssa siinä suhteessa eri mieltä, että mielestäni uusiutuvista raaka-aineista tehty polttoaine on aina ekologisempi kuin fossiiliset polttoaineet, kunhan käytetään jätevirtoja ja tehokkaita prosesseja. Tämä voi myös olla taloudellisesti kannattavaa. Hyvä esimerkki aiheesta on Neste Oilin kehittämä uusiutuva diesel, joka on fossiilisia polttoaineita parempi sekä laadultaan (eli parempi moottorin suorituskyvylle) että kasvihuonepäästöiltään. Vihreys ei yleensä riitä tuotteen kauppaamiseen, mutta tässä tapauksessa tuote on myös laadukkaampi”, Österberg sanoo.

Österberg myöntää, että todennäköisesti bioetanolin valmistus suoraan puusta ja palmuöljyn käyttö biodieselissä on täysi järjetöntä. Hän kertookin, että on paremmin perillä uusista kuin vanhoista menetelmistä.

”Toivoisin, ettei uusia innovaatioita tuomittaisi vanhojen epäonnistumisten vuoksi.”

ILMASTONMUUTOS LUPAA INVESTOINTEJA

Metsäalan tulevaisuus ei ole ainoastaan suuryritysten ja yliopistotutkijoiden käsissä. Metsän mahdollisuuksista ovat kiinnostuneet myös monet pienemmät yritykset.

Yksi lupaavista suomalaisista yrityksistä on Paptic Oy, joka kehittää puusta valmistettavaa muovin korviketta nimeltään paptic. Startup sai Euroopan komissiolta juuri noin 2,2 miljoonaa euroa tukirahaa.

”Nyt meidän täytyy kehittää tuotettamme, tuoda se markkinoille ja tehdä siitä Suomelle suuri vientituote”, kertoo yksi Paptic Oy:n perustajajäsenistä, Esa Torniainen.

Tähän mennessä papticista on kehitelty lähinnä muovipusseja, tai oikeastaan siis papticpusseja.
Papticin suunnitelmat kuulostavat kunnianhimoisilta, mutta syystäkin: muovijäte on suuri ympäristöongelma, erityisesti merissä. Tähän mennessä muovi on korvattu paperipusseilla ja pellon antimista tehtävillä biopusseilla. Papticia täysin vastaavaa materiaalia ei vielä ole maailmassa. Papticia voi kierrättää kartongin seassa, ja sen raaka-aineista 70 prosenttia on biopohjaista sekä biohajoavaa.

”Muovikassien lisäksi kartoitamme muita mahdollisuuksiamme pakkauspuolella. Siellä käytetään paljon muovia”, Torniainen kertoo.

Kuten AaltoCelliä, myös papticia voidaan valmistaa toimettomiksi jääneillä paperikoneilla. Ja tästä uudessa metsäteollisuuden ekologisuuden hengessä on muutenkin kyse: kierrätetään ja vältetään ylijäämää.

Kaiken kaikkiaan alan ilmapiiri tuntuu varsin toiveikkaalta.

”En usko, että tässä on kyse vain hypetyksestä”, professori Österberg sanoo.

METSÄTEOLLISUUS HYÖTYY ILMASTONMUUTOKSESTA

Yksi metsäteollisuutta hellivä, joskin muuten kovin ei-toivottu ilmiö, on ilmastonmuutos. Ilmaston lämpeneminen tarkoittaa puuston entistä nopeampaa ja rehevämpää kasvua kohtalaisen karussa Suomen maassa.

”Potentiaalinen raaka-ainevara on valtava, ja tehtaita perustetaan sinne, missä on joko markkinat tai raaka-aineet. Uskon, että Suomeen tulee merkittäviä investointeja seuraavan 15 vuoden aikana”, Dahl sanoo.

Jopa Luonto-Liiton Kajander myöntää, että puu voisi olla ekologinen materiaali, mutta nykyään metsätalous on hänen mukaansa lajiston ja luontotyyppien suurin uhanalaisuuden aiheuttaja Suomessa. Hän toivoo muutosta:

”Suojelualueverkoston tulee olla riittävän kokoinen. Nykyään Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain kaksi prosenttia. Pohjoinenkin mukaan luettuna Suomen metsistä on suojeltu vain viisi prosenttia, vaikka Suomi on sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimukseen, jonka tavoite on 17 prosenttia. Tämän lisäksi korjausliikettä tarvitaan siinä, miten kohtelemme talousmetsiämme. Miltei nykyinen määrä puuta voitaisiin tuottaa, vaikka luontoa kohdeltaisiinkin nykyistä paremmin.”

Lähteet: Metsäteollisuus ry, Tekniikka & Talous, Tilastokeskus, Luonnonvarakeskus, Tiede 6/2015, Metsäkeskus, WWF viestintä, Suomen Kuvalehti

 

Kuvitus: Viivi Prokofjev


Tämä on ensimmäinen osa Ainon uudessa Suomen pelastajat -juttusarjassa, joka esittelee nousevia aloja.