Naisten vika

&
Teksti · words

Kuvat: Dora Dalila

Suomessa on 155 kuntaa, joissa asuu merkittävästi enemmän nuoria miehiä kuin naisia. Ja kun suomalainen mies jää yksin, hän ahdistuu, alkoholisoituu ja vieläpä menehtyy ennen aikojaan. Aino aisti Heinolan yössä, onko katkeruutta ilmassa.

Heinola by night

Heinola by night

 

KUN SUKELTAA HEINOLAN yöhön talvisena lauantaina kello 20, on liikkeellä liian myöhään. Ravintolat ovat kiinni, ja kansa katsoo Putousta sohvannurkassa. Keskustan toria elävöittävät vain hämmentävän runsas määrä jouluvaloja sekä satunnaiset ujot päräytykset kahdesta autosta, jotka ajavat pillurallia ympäri keskustaa. Ajojen saalis tuskin on mainittava, koska missään ei näy ketään, jota kisutella Bemarin ikkunasta.

R-kioskin kelmeänä hohtavan ikkunan edessä näkyy kuitenkin elämää: kaksi nuorta miestä seisoskelemassa oluttölkit kädessä. He ilahtuvat haastattelusta, koska onhan se vaihtelua.

”Heinola on kaupunki, josta naiset muuttavat pois ja jossa McDonald’s meni konkurssiin”, Mikko Pekonen, 22, luonnehtii, ja Teemu Kaartinen, 23, nyökkäilee vieressä.

Kaverukset ovat syntyperäisiä heinolalaisia, jotka juttelevat usein siitä, miten kaupungista lakkautetaan postitoimisto ja lähikaupat.

Vuonna 2014 yksinasuvista 20–29-vuotiaista heinolalaisista peräti 68 prosenttia oli miehiä

HEINOLA20170128_2071

Teemu Kaartinen, 23, (vas.) ja Mikko Pekonen, 22, viihtyvät Heinolassa loistavasti.

Fyysinen välimatka Helsinki–Heinola on 139 kilometriä, henkinen välimatka valtava. Asukkaita on 19 353, joista eläkeläisiä melkein kolmasosa. Korkeakoulutettuja on 22,5 prosenttia heinolalaisista, eli melkein puolet vähemmän kuin helsinkiläisistä. Lisäksi Heinola on yksi niistä 155 suomalaisesta kunnasta, joissa asuu merkittävästi enemmän nuoria miehiä kuin naisia. Vuonna 2014 yksinasuvista 20–29-vuotiaista heinolalaisista peräti 68 prosenttia oli miehiä, kertoo Tilastokeskus. Vuonna 2015 sataa heinolalaista 20–29-vuotiasta naista kohti oli tarjolla 124 miestä. Vääristymä on pahempi kuin esimerkiksi poikavauvoja suosivassa Kiinassa, jossa luku oli samassa ikäryhmässä 118 miestä.

Miesten ja naisten epätasainen jakaantuminen ympäri maata on silmiinpistävä piirre Suomen väestökartalla. Taustalla on se, että naiset muuttavat opiskelupaikkojen ja töiden perässä kasvukeskuksiin ja isoihin kaupunkeihin, ja miehet jäävät kotikonnuille. Vuonna 2010 suomalaisista 30–34-vuotiaista naisista 52 prosentilla oli kolmannen asteen koulutus, kun miehillä vastaava luku oli 34. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on ennakoinut, että tulevaisuudessa erot vain kasvavat: suomalaisnaisista yli 60 prosenttia olisi korkeakoulutettuja, miehistä vain 36 prosenttia. Se tarkoittaisi myös, että kumppanin löytäminen vaikeutuisi ennestään. Suomessa on Euroopan mittapuulla myös todella sukupuolittuneet työmarkkinat, joten potentiaalisia kumppaneita on vaikea kohdata työelämässäkin.

Logistiikan perustutkinnon suorittanut varastomies Pekonen on tyyppiesimerkki suomalaisesta miehestä, joka on hankkinut ammatillisen koulutuksen ja jäänyt asumaan synnynkaupunkiinsa.

”Olen tätä alempaa luokkaa”, hän vertaa itseään Kaartiseen, joka opiskelee nyt logistiikkainsinööriksi Kotkassa.

Tosin vasten tahtoaan, koska mieluiten Kaartinenkin olisi jäänyt Heinolaan. Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että vaikka Siwat sulkevat ovensa ja kaupungin korkeimmaksi rakennukseksi kohoaa pian uusi vanhustentalo, Heinola on hyvä paikka asua. Naisiakin löytyy, esimerkiksi Tinderistä. Kannattaa vain ulottaa hakusäde Lahteen, jonne ajaa treffeille 25 minuutissa. Jos mies jää ilman naista, se on oma vika, eikä riitä syyksi alkoholisoitua tai syrjäytyä.

”Valhetta nuo tuommoiset kelat. Vaatii mieheltä vain oma-alotteisuutta. Vaikka juuri tulimme baarista, emme yleensä vietä aikaamme vain juopotellen. Ei tämä kuitenkaan masennuksen pääkaupunki ole”, Pekonen sanoo ja hörppää painikkeeksi olutta.

HÄN ON OIKEASSA. Masennuksen pääkaupungit sijaitsevat Pohjois-Savossa, tai ainakin siellä syödään eniten masennuslääkkeitä Kelan lääkekorvaustilastojen mukaan. Poikamiesten pääkaupungit puolestaan sijaitsevat Lapissa ja Kainuussa, kaukaisilla ja harvaan asutuilla seuduilla, joissa jokaista 20–29-vuotiasta naista kohden asuu peräti puolitoista nuorta miestä. Elämään ei tule sisältöä myöskään opinnoista: monilla näistä seuduista vain puolet aikuisväestöstä on jatkanut opiskelua peruskoulun jälkeen.

Nämä ovat niitä miehiä, joista tutkijat ovat erityisen huolissaan: syrjäytyviä peräkammarin poikia ja väärin ymmärrettyjä raukkoja, jotka ovat vaaraksi itselleen ja muille. Tilastojen mukaan yksin jäävät miehet esimerkiksi käyttävät runsaasti alkoholia, tupakoivat ja ottavat liikaa velkaa. Naimattomat miehet myös kuolevat keskimäärin seitsemän vuotta naimisissa olevia nuorempina, kertoo Tilastokeskus. Miksi näin on, ei ole selvää. Joko yksin jäävät usein he, jotka elävät muutenkin riskialtista elämää, tai sitten yksin eläminen itsessään ajaa riskinottoon.

Yökerho, se tasokkaampi, jonka sympaattinen sisustus henkii lämmintä puuta ja 1990-lukua.

Yökerho, se tasokkaampi, jonka sympaattinen sisustus henkii lämmintä puuta ja 1990-lukua.

MONET AJATTELEVAT, että kun heinolalainen duunari ei kelpaa kumppaniksi, syynä on naisten nirsous tai epäterve kilpailu ”eliittikumppaneista”. Todellisuudessa syitä on monia. Erilaisista taustoista tulevat ihmiset eivät tapaa, ja jos tapaavat, mielenkiinnon kohteet ovat erilaisia. Ilmiö on todellinen, ja sen nimi on homogamia. Se tarkoittaa sitä, että puolisoksi valikoituu ihminen, joka on suunnilleen samanlaisessa yhteiskunnallisessa asemassa kuin itse on.

Parisuhteiden homogamiaa tutkineen Elina Mäenpään mukaan tärkeämpää puolison valinnassa on koulutus kuin tulotaso, etenkin kun naisten ei enää tarvitse etsiä hyvätuloista puolisoa turvaamaan kotirouvan elämää. Kenenkään ei myöskään ole taloudellisista syistä pakko avioitua, jolloin parisuhteiden odotukset muuttuvat. Toisaalta tuloillakin on merkitystä: pienituloiset miehet jäävät todennäköisemmin ilman kumppania, mutta naisilla tulojen merkitys on olematon.

Moni nainen on rahan perään, mutta mä en arvosta sitä. Aina ei mennä hienolla veneellä. Joskus mennään soutuveneellä, ja silti pitää arvostaa elämää!

Torin laidalla käppäilee vastaan iltakävelyllään nelikymppinen Petri, kavereiden kesken Pete, joka ei allekirjoita Mäenmaan havaintoja homogamiasta. Hänellä on elävästä elämästä vastakkaisia kokemuksia.

”Kyllä se on niin, että raha vie. Ajattelin joskus, että menen rikkaisiin naimisiin, mutta paskan marjat! Hame veikin mun rahat”, Pete julistaa.

”Naisilla on nykyään ihan älytön vaatimustaso. Pitää olla rantatontit, hienot Audit. Sitten kun ei olekaan fyrkkaa, mennään alamäkeä. Moni nainen on rahan perään, mutta mä en arvosta sitä. Aina ei mennä hienolla veneellä. Joskus mennään soutuveneellä, ja silti pitää arvostaa elämää! Että ei muuta kuin Westendistä miestä etsimään.”

PETE PÄÄTTÄÄ POIKETA kesken iltakävelynsä terästetylle kahville torin laidan toiseen pubiin, siihen tasokkaampaan, jonka sympaattinen sisustus henkii lämmintä puuta ja 1990-lukua. Ovella Pete valistaa avioehdon tärkeydestä myös pakkasessa päivystävää portsari Miika Salomaata, 22, ja tämän kollegaa Eemeli Tanskasta, 22, joka yrittää riipaista pienen jurrin vapaaillan kunniaksi.

”Tämä on kuultu ennenkin ja korvan taakse pistetty”, Tanskanen kommentoi avioehtovinkkejä.

Sisällä baarissa viettää iltaa kymmenkunta ihmistä. Miesten joukossa istuu yksi tyttöporukka. Portsari Salomaa kertoo, että kaupungin sukupuolijakauma näkyy jonkin verran myös ovella. Kertomus edellisen viikonlopun asiakkaiden pikku tappelusta jää kesken, kun pubin ovesta kompuroi ulos hyvin humaltunut nuori mies, jonka kaljakärryn sisältö leviää lumiselle kadulle. Salomaa ja vapaailtaa viettävä Tanskanen kasaavat kaljakopat siististi takaisin kyytiin, kättelevät kaatuilijan ja toivottavat hyvää kotimatkaa.

Jää kysymättä, miksi umpikänninen mies on päästetty sisään, vieläpä omien oluiden kanssa. Ehkä hän on tuttu ja harmittomaksi havaittu. Ei vaikuta siltä, että miesten ylivoima tekisi Heinolan yöstä erityisen riitaisan.

Näyttökuva 2017-2-24 kello 14.40.25

Tanskanen siirtyy sisälle lämmittelemään. Samassa pöydässä istuvat pian myös Pete ja baarin omistaja. Keski-ikäiset alkavat jauhaa tutuista aiheista: kaupungin hallinnosta, veroista, koulujen lakkauttamisesta ja niiden homeongelmista. Tanskanen tuijottaa tyhjyyteen, nyökkäilee hajamielisenä ja hieroo pientä partaansa. Kerran hän yrittää sanoa jotain väliin, mutta jää vanhempien jalkoihin. Pubissa ei oikein ole omanikäistä seuraa. Tanskanen soittaa kaverilleen läheiseen yökerho Tukkijätkään tarkistaakseen, onko siellä jo ihmisiä. Onhan siellä, kolme vanhusta juomassa lonkeroa ja pelaamassa pelikoneilla.

Tanskanen herää ajatuksistaan, kun pikkuveli hakee auton avaimet ja bensarahaa. Hänellä on kolme sisarusta, joista vanhimman kanssa heillä on yhteinen yritys: lounasravintola asuinalueella, jossa toimii melkein kymmenen vanhustenhoidonyksikköä. Kun Tanskanen puhuu bisneksestä, hän innostuu:

”Oon miettinyt paljonkin sitä, että jos muuttaisin muualle. Heinolassa on kuitenkin tällä hetkellä tosi hyvä kehitys, tämä kasvaa ja menee hyvään suuntaan. Haluan olla mukana siinä.”

Joskus laskuhumalassa Tanskasen mieleen on juolahtanut, että entä jos hän jääkin ikisinkuksi.

HEINOLA20170128_2080

ON HELPPO AJATELLA, että jos Tanskanen olisi syntynyt Helsinkiin eikä Heinolaan, hän olisi varmaan nyt kylteri, joka muuttaa maailmaa kaveriporukan startup-ideoilla. Nyt yritys vie arkipäivät ja portsarityö viikonloput. Ovihommia hän tekee harrastusmielessä. Ne auttavat myös seuraelämässä.

”Löytyyhän noita naisia täältä! Kannattaa ruveta portsariksi. Olen töissä myös kaupungin ainoassa yökerhossa, joten sanotaan näin, että kenttä on hallussa”, Tanskanen sanoo kuulostaen ainoastaan sympaattiselta, eikä ollenkaan mauttomalta.

Joskus laskuhumalassa Tanskasen mieleen on juolahtanut, että entä jos hän jääkin ikisinkuksi. Niin on monen muunkin, koska vuoden 2008 Finsex-tutkimusten mukaan vain kuusi prosenttia suomalaisista ei halua parisuhdetta ollenkaan. Noin kymmenen prosenttia ei koskaan elä avo- tai avioliitossa elämänsä aikana. Oikeasti Tanskanen ei kuitenkaan stressaa aiheesta lainkaan.

”Jos sanotaan sanonnalla, niin se oikea kolahtaa, jos se kolahtaa.”

Tanskanen ei myöskään tunnista omasta tuttavapiiristään niitä syrjäytyneitä, unohdettuja nuoria miehiä, joista tutkijat ovat huolissaan. Sen sijaan hän vertaa muutamia kaveripariskuntiaan syrjäytyneisiin, koska nämä pariutuneet jäävät seurustelun vuoksi pois suhteen ulkopuolisesta sosiaalisesta elämästä. Tanskanen laskee nopeasti kavereistaan seitsemän pariskuntaa, jotka ovat olleet yhdessä seiskaluokalta alkaen.

”22-vuotiaana aletaan elää sellaista keski- ikäisen elämää, että käydään töissä ja sen jälkeen mennään sohvalle katsomaan telkkaria ja ajoissa nukkumaan. Olen sanonut kavereille ja työkavereille, että jos itse sellaiseen loukkuun nyt joutuisin, viekää mut hoitoon. Pienellä paikkakunnalla ihmiset ovat kyllä ehkä pidempään saman ihmisen kanssa, eivätkä joka viikko hyppää peiton alta toisen alle.”

Töiden ulkopuolella sinkkumies asuu yksin paritalon puolikkaassa, koska se on Heinolan hintatasolla mahdollista.

”Mulla on neljä huonetta, keittiö, sauna, takka, takapiha, etupiha”, hän listaa.

Muut miehet ihmettelevät vieressä, mitä hän tekee kaikella tilalla.

”Tila kotona odottaa ottajaa”, Tanskanen vastaa arvoituksellisesti.

”Ai odottaa sitä pikku neitokaista?” suorasukainen Pete tähdentää.

”Voi se niinkin olla. Jätetään peli avoimeksi.”