Ozan Yanar – ärsyttävän hyvä äijä


Teksti · words

Kuva: Ilkka Saastamoinen

Ozan Yanar, 29, on Helsingin nuorin kansanedustaja ja Aallon maisteriopiskelija, joka haluaa vielä kaupunginvaltuustoon. Idän peloton tuhkimo kertoo, miksei hänelle tunnu riittävän mikään.

Ozan Yanar

Mitä jätkä, mitä kuuluu?

Hyvää kuuluu! Olen menossa illalla katsomaan Elina Hirvosen Kiehumispiste-elokuvaa, joka kertoo yhteiskunnan polarisoitumisesta. Itsekin uhkauksia ja vihapuhetta kohdanneena on kiinnostavaa nähdä, millainen leffa siitä tuli.

Tiedetään, tiedetään – sulla pyyhkii aina tosi kivasti! Kerro nyt jotain, mikä elämässäsi on pielessä.

Kaipaan elämääni tasapainoa. En ole levänneen oloinen vaan koko ajan menossa. Haluaisin, että minulla olisi viikossa yksi sellainen päivä, ettei tarvitsisi suorittaa tai tehdä mitään. Kävelisin vain kaduilla ja tapaisin perhettä.

Kiirehän varmasti helpottaa sillä, että olet nyt ehdolla myös kuntavaaleissa. Eikö kansanedustajan palkka riitä?

[Nauraa.] En tee tätä rahasta. Tekisin politiikkaa, vaikka saisin 1000 euroa kuussa. Haen Helsingin kaupunginvaltuustoon, koska siellä voi joskus saada aikaan isompia ja konkreettisempia asioita kuin eduskunnassa.

Sait eduskuntavaaleissa 4196 ääntä, mikä riitti läpipääsyyn nipin napin. Saitko ääniä lähinnä siksi, että olet niin hyvä jätkä?

Mähän olen hyvä jätkä, totta kai! Mutta en usko, että kukaan mua äänestää vain sen takia, että hymyilen vaalimainoksissa. En voi edetä niin, että olen vain “mamu” tai “hyvä äijä”. Olin tehnyt Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa jo pitkään kaikenlaista ja ollut opiskelijoiden äänitorvi. Varsinkin valtsikassa jengi kyllä tiesi, mitkä on mun arvot. Ja mähän olen taloustieteilijä. Jengi näki, että mulla oli siitä sanottavaa.

Mitä sanottavaa esimerkiksi?

Fiksumpi talouspolitiikka on mahdollista. Politiikka, jossa me ei ammuta itseämme jalkaan leikkaamalla koulutuksesta ja tutkimuksesta. Kriisitietoisuuden jatkuva toitottaminen voi lamaannuttaa jengiä, ja niin on jo tapahtunut. Suomesta on esimerkiksi lähtenyt tutkijoita. Tarvitaan toivoa tekemiseen, enkä tarkoita nyt tyhjänpäiväistä optimismia.

Mikset mennyt Kauppikseen, vaan opiskelet taloustiedettä Helsingin yliopistossa?

Mähän olen nyt kauppislainen! Pääsin Economics-maisteriohjelmaan viime vuonna, ja olen käynyt esimerkiksi [Pertti] Haaparannan kurssilla International Trade. Aluksi ajattelin, että tarvitsen vain nämä nopat tästä, mutta ekalla luennolla olin ihan että vau, täällähän puhutaan siitä, miten vienti saadaan oikeasti vetämään eduskunnassa käytettyjen hokemien tai one-linerien sijaan. Luennon jälkeen menin kiittämään Haaparantaa. Se ei taida saada kauheesti palautetta, koska näytti aika yllättyneeltä.

Aallossa ei ole tapana noin hempeillä. Tässä lehdessä on juttu myös siitä, miten aaltolaisia ei juuri kiinnosta politiikka. Mitä siihen sanot?

Aijaa, aikamoista! Valtsikassa on tosi lukenutta ja pohtivaa porukkaa, ja missä tahansa bileissä puhutaan politiikkaa. Siellä tullaan haastamaan ja tunnetaan teoriat Marxista Adam Smithiin. Onkohan niin, että Aallossa politiikka nähdään asiana, joka ei vaikuta ihmisten arkeen yhtä paljon kuin liiketoiminta tai teknologia? En osaa sanoa.

Entä osaatko sanoa jotain aaltolaiselle, joka ei aio äänestää kuntavaaleissa?

No toivottavasti ne äänestää, jos ne haluaa vaikuttaa siihen, kuka tekee päätökset niiden lähikoulun, -kirjaston tai -päiväkodin suhteen. Aaltolaiset on älyttömän fiksuja. En oikeastaan edes usko, että on olemassa sellaista aaltolaista, joka ei äänestäisi. Eli en ymmärrä kysymystä! [Nauraa jälleen.]

Diplomaattista. Asuit ennen pahamaineisessa Meri-Rastilassa. Oletko nyt päässyt vehreämmille asuinlaitumille?

Asuin Rastilassa neljä vuotta ja suuren osan ajasta HOASin opiskelijakämpässä. Se oli ihan ok, vaikka Rastilan torilla näkyi pahoinvointia, mikä oli surullista. Kun mut valittiin eduskuntaan, muutin omaan kämppään. Olisi ollut epäeettistä asua kansanedustajana opiskelija-asunnossa. Olen asunut suurimman osan elämästäni idässä, mutta kolme kuukautta sitten muutin Hakaniemeen.

Mikä tuhkimotarina! Kasvoit myös Stockan elektroniikkamyyjästä kansanedustajaksi. Mikä on menestyksesi salaisuus?

Olen ottanut jälkikäteen ajateltuna järjettömiä riskejä. Jengi piti mua hulluna, kun lähdin yliopistopolitiikasta eurovaaleihin. Olin sellaisten poliittisten broilerien ympäröimä, jotka olivat laskelmoineet tulevaisuutensa. Itse heittäydyin uusiin haasteisiin ja olin periOzan Yanarksiantamaton. Vielä eduskuntavaalien valvojaisissa lähimmät ystävätkin sanoivat, että jes jes hyvä tsemppi, mutta älä sitten pety. Siis mitä ihmettä! Mähän menen läpi.

 

Haastattelu on osa Ainon Selkä seinää vasten -juttusarjaa, jossa penätään vastauksia ajankohtaisilta henkilöiltä.