Pekka of Finland


Teksti · words

Pekka Strang on teatterinjohtaja ja tulevan Tom of Finland -elokuvan tähti. Kysyimme, osaako hetero näytellä homoikonia ja taiteilija johtaa taidelaitosta.

pekka_strang_aino_hires_adobeRGB

KUVA ILKKA SAASTAMOINEN

Hei Pekka Strang, sinä tuntematon suomenruotsalainen hetero. Miltä tuntuu hypätä Tom of Finlandin maailmankuuluihin homosaappaisiin?

Touko rakasti nahkasaappaita, joten konkreettisesti saappaat ovat suuret.

Kuvasimme jo ensimmäisen pätkän Göteborgissa. Välillä mielen valtasi älytön suru, kun filmasimme sellaisia kohtauksia, joissa jouduimme esimerkiksi pakenemaan poliisia. Kun ei ole itse koskaan tarvinnut paeta mitään ihonvärin tai seksuaalisuuden takia, ei ole  joutunut samalla tavalla kohtaamaan ihmisten julmuutta. Mitä nyt olen suomenruotsalaisena saanut joskus turpaan.

Luulen, että kokemus vähemmistönä olemisesta olisi meille kaikille tärkeää. Myös tästä ajasta tuntuu monin tavoin puuttuvan humaanius.

Toukon kuvissa isot, iloiset miehet harrastavat avoimen ylpeästi seksiä taivasalla. Ohjaaja Dome Karukoski on povaillut, että suomalaisten petihommat villiintyvät elokuvan myötä. Mitä itse mietit seksuaalisuudesta?

Seksuaalinen suuntautuminen on oikeastaan asia, jolla ei ole mitään merkitystä. Silti ihmisille on usein tärkeää saada tietää se toisesta. Sen voisi rinnastaa siihen, että porukassa yksi on absolutisti. Silloin muut joutuvat kohtaamaan itsensä ja omat juomatottumuksensa. Samalla tavalla seksuaalisuudessa joudut kysymään itseltäsi, mikä oikeastaan olet. Siinä on se uhka, mitä pelätään. Tuntuu absurdilta, että homous oli Suomessa rikollista vielä 70-lukuun asti, mutta ei maailma ole tämän asian suhteen vieläkään valmis.

Sitten tärkeämpiin aiheisiin: millaista on näytellä Suomen kauneimmaksi mieheksi kutsutun Lauri Tilkasen rakastajaa?

Se tuntuu ihanalta. Meillä klikkasi Laurin kanssa hyvin heti castingeissä. Hän on kokenut elokuvanäyttelijä, ja sen myös huomaa.

Työskentelit Helsingin kaupunginteatterin svenskspråkiga haaran eli Lilla Teaternin taiteellisena johtajana vuosina 2005–2013. Miten luovaa bisnestä johdetaan?

80 prosenttia pienen teatterin johtamisesta on sitä, että kuuntelee ihmisiä ja on läsnä. Ilman sitä johtajuus vääristyy, ja siitä tulee itsekeskeinen matka minuuteen. Täytyy antaa vapauksia ja kantaa vastuuta. Sanotaan, että kaikkea muuta voi delegoida, paitsi vastuunkantoa.

Minua myös helpotti ajatus, että jos joku ei ole parhaimmillaan jossain työssä, se johtuu rekrytoinnin epäonnistumisesta. Sama pätee näyttelemiseen: jos joku ei toimi, se ei ole näyttelijän vika, vaan hän on vain väärässä roolissa.

Oliko teatteritaiteen maisterina koskaan sellainen olo, että olisit kaivannut kaupallisen alan opintoja, joita olisi tarjolla esimerkiksi Aalto-yliopistossa?

Olisi siitä varmasti ollut hyötyä. Kokouksissa puhuttiin sanoilla, joita en ollut koskaan käyttänyt, kuten tase. Kun tapasin ensimmäistä kertaa Kaupunginteatterin taloushallintojohtajan, ja hän löi budjetit eteeni, en ymmärtänyt lukuja yhtään. Kehitin sellaisen tekniikan, että pyrin näyttämään vähän huolestuneelta ja olin ikään kuin kysymässä jostain luvusta, mutta sitten olinkin: ”Ah ei, nyt mä tajusin.” Useimmiten se meni läpi.

Kun tulin Lilla Teaterniin, koko lafka oli tuuliajolla. Organisaatio ei voinut hyvin, ja sillä oli  takanaan monta taloudellisesti vaikeaa vuotta. Päätin, että jokaisen pienenkin päätöksen täytyy kulkea minun kauttani. Kun jätin paikan, teatterilla oli taloudellisesti kaikki kondiksessa.

Teit siis hyvää bisnestä! Miten bisnesajattelu sopii taidemaailmaan?

Suomessa kaupallisuutta käytetään taidepiireissä kirosanana. Jos nyt yleistän, niin esimerkiksi Jenkeissä ajatus on se, että rahaa voi tehdä kaikesta. Se ei ole samalla tavalla likainen ajatus kuin Suomessa, vaan itsestään selvää. Ei taidekaan voi jatkuvasti tehdä tappiota, vaikka toimisi yhteiskunnan rahoilla. Mutta missään nimessä taiteen ei pidä perustella itseään taloudellisesti. Siinä eksytään johonkin autoteollisuuteen.

KUKA?

Pekka Strang, 38, on suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja. Hän näyttelee Tom of Finlandia tulevassa Tom of Finland -elokuvassa, joka on Suomen historian kallein elokuvatuotanto 3,8 miljoonan euron budjetilla. Ensi-ilta on keväällä 2017.


 

Juttu on osa Ainon Selkä seinää vasten -juttusarjaa, jossa penätään vastauksia ajankohtaisilta henkilöiltä.