Poliittiset broilerit karaokessa


Teksti · words

Aino vei kuusi nuorta, aaltolaista kansanedustajaehdokasta
karaokebaariin. Yksi sai melkein turpaansa.

populus_05

Ah, vaalikevät! Aika, jolloin jokaisesta kusipäästä tulee taas maailmanparantaja, ja jokaisella on jokin mielipide siitä, mikä juuri nyt on yhteiskunnassa pielessä. Poliitikot spämmäävät newsfeedin täyteen omia naamojaan ja tyrkyttävät vaalimainoksia juuri silloin, kun haluaisit kävellä suorinta tietä kauppaan hakemaan krapulapizzaa.

Aallon 20 000 opiskelijan joukosta löytyy kourallinen ehdokkaita. Olemmekin kutsuneet rentoon illanviettoon vihreiden Saara Hyrkön ja Jarno Lappalaisen, kokoomuksen Matti Parpalan ja Daniel Sazonovin, keskustan Juho Satin ja piraattipuolueen Janne Paalijärven.

SDP:ltä, vasemmistoliitolta, RKP:ltä, kristillisdemokraateilta tai perussuomalaisilta ei löytynyt yhtäkään nuorta, Aallossa opiskelevaa ehdokasta.

Tapaan ehdokkaat karaokebaari Populuksessa, koska haluan viedä vieraani paikkaan, jossa kravattia on olosuhteiden pakosta vähän löysätä. Tämä ei ole vaalipaneeli tai Kolmen sepän patsas, jossa voi pönöttää ehdokaspinssi ojossa.

Tämä on rehellinen “wanha kansankuppila”, jossa on tavallisia ihmisiä. Olut maksaa vähemmän kuin keskustan baareissa. Pahamaineisessa kapakassa on oletettavasti menoa myös sunnuntai-iltaisin.

En ole väärässä. Kello kuudelta illalla Populuksessa on ruuhkaa. Päälaelta kaljuuntuva mies laulaa kovaa ja nuotin vierestä Bon Jovia. Varaan meille loossin yläkerran parvelta tupakkakopin vierestä. Siinä on hyvä feng shui.

Ensimmäisinä paikalle saapuvat Jarno Lappalainen ja Saara Hyrkkö. Pariskunta on autolla liikenteessä, joten kuski-Lappalainen kieltäytyy tarjoamastani kaljasta. Seuraan liittyvät pian Daniel Sazonov ja Juho Satti.

Matti Parpala lähettää minulle viestin Facebookissa.

”2 min myöhässä! :)”

Hän hujauttaa pian paikalle taksipalvelu Uberin kyydillä.

Piraattipuolueen Janne Paalijärvi saapuu paikalle, kun on käynyt jo ilmi, että valtaosa ehdokkaista tuntee toisensa joko Suomen ylioppilaskuntien liitosta tai partiotoiminnasta. Kuulumisia vaihdetaan. Poliittiset piirit ovat pienet.

 

Jotta pääsemme alkuun, käyn tilaamassa meille virvokkeita: kaljaa, karpalomehun ja kolan.

En halua kuulla yhtäkään vaaliohjelmaa tänään, sanon heille. Täällä on tarkoitus puhua politiikasta, mutta ei politiikkaa. Kaikki nyökkäävät.

Poliitikoilta vaaditaan jatkuvasti mielipiteitä asioista, joihin paras vastaus olisi ‘en tiedä’. Heitä haukutaan julkisesti. Heidän yksityiselämäänsä kohdellaan kuin vapaata riistaa. He joutuvat tasapainoittelemaan byrokratian, diplomatian, oikean, väärän ja kansan tahdon välillä. Miksi kukaan haluaisi tänä päivänä kansanedustajaksi?

Kaikki ehdokkaat hörähtävät, osa hörppää juomaansa.

“Se on hyvä kysymys”, nauraa Sazonov.

”Maailmaahan voi muuttaa. Joillekin se on mielekästä järjestötoiminnan, yrityksen tai hyväntekeväisyyden kautta. Mä oon kokenut, että mun osaamiselle politiikka on paras tapa jättää jälki maailman parantamiseksi”, Lappalainen aloittaa.

”Vaikka se ei tapahdu heti tai huomenna, politiikka on kuitenkin väline tehdä yhteiskuntaan konkreettisia muutoksia eikä vain huudella sivusta ja valittaa”, Sazonov jatkaa.

”Mä näen sen velvollisuutena. Jos tietää, että itsellä on riittävän kova nahka, niin miksi en voisi laittaa itseäni likoon ja mennä tekemään asioita paremmaksi muiden avulla ja muiden puolesta?” Parpala sanoo.

Muut komppaavat.

Parpala, Sazonov, Hyrkkö ja Lappalainen ovat poliittisia broilereita, jotka ovat kovettaneet nahkaansa vuosia kuka milloin missäkin järjestössä: ylioppilaskunnissa, ainejärjestöissä, valtakunnallisten järjestöjen puheenjohtajina ja päättäjinä. Paalijärvikin on ollut mukana perustamassa piraattipuoluetta. Ainoastaan keskustan Satti on lähtenyt eduskuntaan ehdolle ilman pitkää järjestökokemusta.

Ja se näkyy ehdokkaiden välisessä keskustelussa. Kokeneet järjestöjyrät dominoivat nappaamalla itselleen puheenvuoroja ja perustelemalla näkemyksensä vierustoveria sulavammin. He tietävät, miten asiat kannattaa sanoa.

Satti ja Paalijärvi jäävät keskustelussa vähän syrjään. Satti keskeyttää muita muutamaan otteeseen silloin kun on äänessä, mutta Paalijärvi tyytyy suurimman osan ajasta seuraamaan keskustelua.

populus_03

Vaikka vaikuttaminen on jo tullut tutuksi, kevään vaalirutistus on aivan eri mittakaavassa. Huhtikuussa järjestettäviä vaaleja varten ehdokkailta vaaditaan nimenomaan kovaa nahkaa, sillä eduskuntavaalit ovat valtakunnan näkyvin julkinen työnhakuprosessi.

Heidän täytyy vakuuttaa yksitellen jokainen hakija luottamaan heihin. Hakijoita grillataan lehdissä ja televisiossa, heidän naamansa koristavat vaalipiirinsä jokaista mainospintaa ja he joutuvat käyttämään tuhottomasti rahaa painaakseen itsestään jaettavaa mainosmateriaalia.

Rahaa, jota kaikilla nuorilla ehdokkailla ei välttämättä ole.

Kaiken lisäksi ensimmäistä kertaa ehdolla olevat hakijat kilpailevat äänestäjistä vanhojen konkarien rinnalla. Massojen puolelleen voittaminen on tuhat kertaa vaikeampaa kuin yhden rekrytoijan. Työntekijät valitsee demokratia, ei firman HR-henkilö.

“Sanotaan, että eikö nyt tarvittaisi kokemusta. Mutta kyllähän meitä nuoria siellä tarvitaan! Jos siellä on vain yksi porukka joka hoitaa kaikkea, niin se on aika yksipuolinen näkemys maailmasta”, Hyrkkö sanoo.

“Eduskunnassa on monia blokkeja ja yksi niistä on ikäblokki. Jos sinne ei mene nuoria ihmisiä vaalien kautta sisään niin vanhemmat ihmiset järjestävät itselleen sellaiset edut, joita nuoret maksavat vielä pitkään”, Paalijärvi toteaa.

Eduskunnan istuvien kansanedustajien keski-ikä on 52 vuotta. Kahdestasadasta edustajasta 1980-luvulla syntyneitä on vain 12. Nuorin istuva ehdokas, perussuomalaisten Olli Immonen valittiin Arkadianmäelle 25-vuotiaana.

Jos vuonna 1993 syntynyt Sazonov pääsee Helsingin vaalipiiristä läpi eduskuntaan, hän olisi ensimmäinen 90-luvulla syntynyt kansanedustaja. Jos näissä vaaleissa ei pääse läpi yhtäkään 90-luvulla syntynyttä, seuraavissa vaaleissa vuonna 2019 90-luvun alussa syntyneet ovat jo melkein kolmekymppisiä.

“Senkin takia lähdin ehdolle koska koen, että kaikista ikäryhmistä pitäisi olla edustettuna joku”, Sazonov lisää.

 

Ensimmäisen kierroksen juomat ovat miltei lopussa. Tilaan meille toiset ja jallun niille, jotka eivät ole autolla. Parpala käy hakemassa kaikille tuopin vettä ja kerää samalla vanhat tuopit pois.

“Onko tämä nyt sitten uusi varanhankintamuoto, blokkaaminen?” Sazonov piikittelee puoluetoveriaan.

On aika ryhtyä siihen, miksi alun perin tulimme tänne: laulamaan.

”Mitä lauletaan? Tik Takin Heilutaan? Tinis? [Tinakenkätyttö]”, sanoo Hyrkkö ja selaa laululistaa.

Paalijärvi laskeskelee, että on laulanut viimeksi karaokea silloin, kun Kirka kuoli.

”Lauletaan Sata salamaa! Siinä puhutaan Uudenmaan vaalipiiristä”, Lappalainen heittää.

Ja tosiaan, Virve Rosti laulaa, kuinka vie turvaan rakkauden ja löytää uuden maan. On vaikea sanoa, olisiko artisti mielissään poliittisesta linkityksestä.

populus_07

“Aino & kaverit” kuulutetaan ja kaikki kuusi nousevat seisomaan. He asettautuvat riviin kahden mikrofonin ympärille hoilaamaan.

Esitys on selkeästi nousuhumalaisen yleisön mieleen. Mies punaisessa toppaliivissä heiluttaa käsiään ja laulaa kappaleen tahdissa.

Smart casualisti kauluspaitoihin ja siisteihin kenkiin pukeutuneet ehdokkaat erottuvat baarin muista asiakkaista, mutta se ei haittaa keski-ikäisiä pubiruusuja, pipopäisiä skeittaripoikia, vaaleisiin revittyihin farkkuihin pukeutuneita salihirmuja ja heidän missityttöystäviään, eikä edes kaljua, tribaalitatuoitua miesjoukkoa, joka kiinnittää baarin seinään hakaristilappuja.

Esityksen jälkeen kaikki hymyilevät ja pieni puna on noussut poskille.

Huh. Sehän meni hyvin.

 

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa alle 30-vuotiaista äänioikeutetuista äänesti koko maassa noin 55-60 prosenttia. Helsingissä tilanne oli lohdullisempi, sillä uurnille asteli noin 75 prosenttia nuorista.

Karaokebaarissa vaalit ja politiikka tuntuvat erityisen kaukaisilta. Vieraantuvatko nuoret yhä enemmän politiikasta?

“On nuorten ehdokkaiden vastuulla puhua sellaisista asioista jotka kiinnostavat nuoria”, Lappalainen sanoo.

Taustalla soi J. Karjalaisen Sankarit humalaisena ja surumielisenä duettona.

“Tämä on mutua, mutta ehkä jotkut yksittäiset asiat ja ihmiset saattavat kiinnostaa nuoria enemmän kuin politiikka. Lähdetään mukaan johonkin kansanliikkeeseen, kuten esimerkiksi Tahdon 2013 -kampanjaan. Senkin takia on hyvä uudistaa politiikan tekemisen tapoja ja kieltä, ettei siellä olisi vaan 60-vuotiaita setiä”, Hyrkkö sanoo.

Politiikan tekemisen tapoihin kuuluu myös puolueiden välinen valtapeli.

“Usein on tärkeämpää, mistä puolueesta ehdotuksen esittäjä on eikä suinkaan sen sisältö. Siitä pitäisi ehdottomasti päästä pois”, Lappalainen lisää.

Kaikki ovat samaa mieltä. Pois puolueiden välinen kitka, suuret linjat esiin! Rakennetaan yhdessä Suomesta parempi paikka!

“Politiikan pitää luoda sellaista visioita, jotka kestävät sadan vuoden päähän. Pitää luoda sellainen toivo tulevaisuuteen, etteivät ihmiset olisi niin kyynisiä”, Satti maalailee.

Selvä. Kuka haluaisi oluen?

“No mikäpä ettei”, kuuluu kolmen ehdokkaan suusta.

 

Käyn tilaamassa vielä yhden kierroksen juomia. Olutta ja kivennäisvettä.

Sazonov tulee auttamaan minua niiden kantamisessa.

”Nyt katsotaan onko musta oikeisiin töihin”, hän sanoo ja tarttuu juomatarjottimeen.

Sazonovin ohi hoipertelee umpihumalassa suhteellisen tunnettu suomalainen näyttelijä. Tuima baarimikko huutelee kanta-asiakkaille ja spiikkaa samalla seuraavan laulajan lavalle.

Ehdokkaat ovat sillä välin puhuneet Natosta ja siitä, miltä vaalityö “kentällä” on tuntunut.

“Jaoimme viikonloppuna tuhat lentolehtistä. Joku tuli sanomaan, että ‘Joko te nyt aloitatte ton?’” Parpala kertoo.

Ehdokkaat ja heidän taustajoukkonsa levittäytyvät kohta toreille, kauppakeskuksiin ja ahtaiden läpikulkukäytävien läheisyyteen tekemään vaalityötä.

Suurimmalla osalla valmistautuminen on alkanut jo kuukausia sitten. Ainoastaan Satilla ei ole vielä nettisivuja saati Facebook-ryhmää pystyssä. Hänen taktiikkansa on jalkautua kaduille.

Mutta tuhannet tai edes kymmenettuhannet lentolehtiset eivät riitä, jos ei onnistu pysäyttämään ja vakuuttamaan ihmisiä.

“Läpipääsy voisi olla helpompaa, jos olisi nuori mutta tosi tunnettu, joku Instagram-tähti. Kun ei ole sillä tavalla julkkis, tunnettuuden saaminen on vaikeaa”, Hyrkkö pohtii.

Sazonov ehdottaa, että he laulaisivat seuraavaksi Kaikki nuoret tyypit -kappaleen. Idea saa kannatusta.

 

Miltä tuntuu, kun joku kutsuu poliittiseksi broileriksi?

“Kai se on tarkoitettu negatiiviseksi termiksi. Broileri pitää sisällään ajatuksen, että nämä ovat todellisuudesta vieraantuneita tyyppejä, että ei olla päivääkään tehty oikeita töitä”, Hyrkkö analysoi.

“Jos jokin haukkumasana kolahtaa, pitää miettiä, onko siinä perää. Sitten voi miettiä, että mitä sille voisi tehdä tai jos on hyvä näin, niin eteenpäin vaan ja kohti uusia haasteita ja pettymyksiä”, Parpala sanoo.

“Ei kukaan ole ainakaan pystynyt loukkaamaan sillä, että olisi sanonut, että olen poliittinen broileri” sanoo Hyrkkö ja kohauttaa hartioitaan.

“Daniel & broilerit” pyydetään lavalle, ja kaikki kuusi kipittävät alas estradille. Kappale alkaa. Kuvaaja räpsii kuvia.

Eräs vahvasti humalassa oleva baarin asiakas luulee, että kuvaaja kuvaa häntä. Mies pillastuu. Hän yrittää käydä valokuvaajaan käsiksi, mutta Satti ja Lappalainen menevät väliin.

Mies yrittää iskeä Lappalaista päin kasvoja, mutta onnistuu vaan tönäisemään hänen silmälasinsa pois paikoiltaan. Portsari tulee hyvin nopeasti väliin ja taluttaa miehen ulos.

Tilanne on hetkessä ohi.

Ehdokkaiden laulu ei ole lakannut missään vaiheessa, ja kahakan jälkeen kaikki jatkavat esitystä hämmentyneinä.

“Just… Tulipahan jotain actionia”, joku mumisee.

“Tämähän on mukava paikka. Jos mä alkoholituisin, tekisin sen karaokebaarissa”, Sazonov vitsailee.

Kello on jo yli kymmenen. Ehdokkailla on kiire kotiin, sillä seuraavana päivänä on töitä ja palavereja aamukahdeksasta alkaen. Paalijärven lasissa on vielä juomaa. Hän kumoaa sen ykkösellä.

Baarin ulkopuolella Hyrkkö yrittää ojentaa minulle ehdokaspinssinsä. Lappalainen ja Parpalakin alkavat kaivaa omiaan esiin, kunnes kieltäydyn kohteliaasti.

Esitteistä en kehtaa kieltäytyä, sillä uutisissa kerrottiin juuri, että kevään säästä on tulossa poikkeuksellisen kylmä ja kurja.

Voi poloisia.

populus_06

EHDOKKAAT VASEMMALTA OIKEALLE:

Daniel Sazonov, 21, on ehdolla Helsingin vaalipiirissä. Hän opiskelee sekä lakia että tuotantotaloutta, ja joi illan aikana kaikki Ainon tarjoamat juomat.

Saara Hyrkkö, 27, on espoolainen kaupunginvaltuutettu ja ehdolla Uudenmaan vaalipiirissä. Hän opiskelee bioinformaatioteknologiaa, ja joi illan aikana kaksi mehua ja yhden oluen.

Janne Paalijärvi, 32, tavoittelee piraattipuolueen ensimmäisiä paikkoja eduskunnassa Uudeltamaalta. Hän opiskelee tietotekniikkaa, ja kumosi illan aikana kolme olutta, Jaloviinan ja yhden drinkin.

Jarno Lappalainen, 28, oli kuskina, joten pysyi limulinjalla. Hän viimeistelee tuotantotalouden diplomityötään ja hakee samalla eduskuntaan Uudeltamaalta.

Matti Parpala, 29, on ehdolla Helsingin vaalipiirissä. Hän opiskelee Kauppakorkeakoulussa taloustiedettä ja tekee maisterinsa Harvardissa. Hän joi kaikki Ainon tarjoamat juomat.

Juho Satti, 31, on ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä. Hän on oikeustieteen maisteri ja opiskelee nyt markkinointia Kauppakorkeakoulussa. Satti tuli Populukseen autolla.

KUVAT HILLA KURKI