Kuvitti Samuli Saarinen
Tämä juttu koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä esitellään Ainon burnout-verkkokyselyn tuloksia, toisessa neljä eri näkökulmaa aaltolaisten opiskelu-uupumukseen: opiskelijalta, opintopsykologilta, AYY:n hallituksen hyvinvointisalkun haltijalta sekä yliopiston johdolta.
OSa 1: burnout-kyselyn tuloksia
Näin kysely tehtiin
Kysely toteutettiin Ainon verkkosivuilla maalis–toukokuussa 2016. Siihen osallistui 206 Aallon opiskelijaa ikähaarukassa 19–31. Vastaajista hieman yli puolet oli naisia. Noin 60 prosenttia vastanneista oli teekkareita, 27 prosenttia kyltereitä ja 13 prosenttia taikkilaisia.
Kysely keräsi kiitosten lisäksi myös kritiikkiä. Jotkut vastaajista pitivät ongelmallisena, että sanaa ”burnout” ei määritelty ja että monimutkaista ilmiötä käsiteltiin yksinkertaisella kyselyllä.
Toimitus on tietoinen siitä, että kysely ei ole ongelmaton. Kuitenkin siitä koitui mielestämme enemmän hyvää kuin huonoa. Kysely tehtiin journalistisista eikä tieteellisistä lähtökohdista, minkä vuoksi jätimme burnoutin määrittelyn vastaajan itsensä tehtäväksi. Subjektiivinen arvio omasta voinnista riitti. Yksinkertaiset kysymykset kirvoittivat paljon erilaisia näkökulmia ja kokemuksia aaltolaisilta, mikä oli kyselyn tarkoitus.
Toivomme, että eri näkökulmat tarjoavat vertaistukea uupuneille, työvälineitä vaikutusvaltaisille ja ymmärrystä ilmiöstä koko Aalto-yhteisölle.
Tämän burnout-kysely paljasti
59 % vastaajista koki palaneensa joskus loppuun.
24 % oli hakenut ammattiapua burnouttiin.
10 % vastanneista oli diagnosoitu uupumus.
25 % oli säästynyt burnouteilta.
16 % ei osannut arvioida uupumistaan.
30 % uskoi, että tuleva työura ajaa vielä burnoutiin.
Top 8 syyt, jotka uhkaavat ajaa uupumukseen
- Opiskelu (75 % vastanneista valitsi tämän vaihtoehdon)
- Menestymispaineet ja huoli tulevaisuudesta (molemmat 56 %)
- Deadlinet (51 %)
- Työt (49 %)
- Heikko elämänhallinta (35 %)
- Sosiaaliset suhteet (22 %)
- Muut syyt (16 %)
- Ulkonäköpaineet (13 %)
Mikä aaltolaisia uuvuttaa? Opiskelijat kertovat.
Sitaatit ovat otteita opiskelijoiden vastauksista Ainon burnout-kyselyyn.
”Suurin ongelma ainakin Insinööritieteiden korkeakoulussa lienevät kovat paineet valmistua tavoiteajassa. Opiskelijat joutuvat noudattamaan mallilukujärjestyksiä tarkasti pysyäkseen tahdissa, mutta työmäärä periodien välillä on jakautunut erittäin epätasaisesti. Varsinkin fuksikevät on erittäin raskas.”
”Minä ehkä vain vaadin itseltäni liikaa. Kun oli tottunut olemaan lukiossa paras, tuntui pahalta olla yliopistossa keskiverto. Olen myös tottunut pitämään itseäni ihmisenä, joka jaksaa aina vähän enemmän koulua ja harrastuksia kuin muut.”
”Monelle opiskelijalle todellisuus on sellainen, ettei ole vanhempia, ystäviä, kumppania, kollegaa, pomoa, terveysalan ammattilaista tai muutakaan kanssakulkijaa, joka kysyisi opiskelijan vointia. Mikään ei altista loppuun palamiselle yhtä tehokkaasti kuin yksin puurtaminen ja pärjääminen.”
”Opiskelijoille ei pitäisi uskotella, että 60 op vuodessa on oikeasti mahdollinen tahti ja jotain tavoittelemisen arvoista. Kelan 45 op -vuosivaatimus on ihan tarpeeksi tiukka, ja jos sitä nostetaan 54 noppaan vuodessa, aiheuttaa se varmasti paljon lisää paineita opiskelijoille.”
”Kauppiksessa kuuluu kaiken olla kiiltokuvaa. Vain tyhmät ja lahjattomat eivät pysty kaikkeen. Täällä näkee vain muiden onnistumiset, muttei kenenkään vaikeita hetkiä.”
”Oli korkeat vaatimukset omia töitä kohtaan, sillä harkkatöiden kritiikki saadaan julkisesti muiden edessä. Erityisen rankkaa oli silloin, jos opettajien kritiikissä antamat kommentit eivät vastanneet ohjauksissa saatua palautetta.”
”Parhaillaan minua uuvuttaa kiireisen kokopäivätyön ja gradun tekeminen yhtä aikaa, eli koulun ja työn yhdistäminen. Mutta ei oikein ole muita vaihtoehtoja. Tukikuukausia olisi vain muutama jäljellä, eikä sekään riittäisi vuokraan, ruokaan jne. pääkaupunkiseudulla. Pakko käydä töissä.”
”Ensimmäisen burnoutin kohdalla otin liikaa kursseja, ja kun en osaa tehdä asioita puoliksi hyvin, paloin loppuun. Toisella ja kolmannella kerralla (hehe, tämä on ihan jokakeväinen meininki arkkarilafkalla) syynä olivat arkkitehtuurin laitoksen paskat kurssijärjestelyt ja monen päivän valvomista vaativat epäinhimilliset loppurutistukset kursseilla.”
”Koko yliopistossa on kulttuuri arvostella muiden opintoja helpoiksi ja väheksyä heidän suorituksiaan. Miksei jokainen voisi keskittyä omiin suorituksiinsa? Ei Aalto nouse ja kehity toisiamme väheksymällä ja mollaamalla.”
Onko uupuminen yleistä lähipiirissäsi?
”Veikkaan, että nimenomaan Aalto-kavereista aika moni elää koko ajan rajalla tai on joskus kokenut burnoutin. Muilla kavereilla on jotenkin rennompi elämäntyyli.”
”Tuntuu, että kaikilla on ainakin pari kaveria, jotka ovat palaneet loppuun. Se on hyvin tavallinen ilmiö, eikä kukaan enää jää ihmettelemään, jos joku jättää esimerkiksi vapaaehtoistyön kesken. Aina epäillään syyksi uupumusta.”
”Burnouteista en tiedä, mutta moni on väsynyt ja stressaantunut. Lisäksi olen huomannut, että masennus sekä uni- ja syömishäiriöt ovat valitettavan yleisiä.”
”Etenkin killan hallituksesta aina 1–2 vuodessa uupuu. Kyseiset ihmiset ovat usein tunnollisia ja haluavat hoitaa myös vapaaehtoishommat extra hyvin, ja siksi paine voi olla opintojen päälle liikaa.”
”Loppuun palaminen on yleistä, mutta siitä vaietaan kasvojen menettämisen pelossa. Arkkitehtiyhteisö, erityisesti studiokurssien henkilökunta, romantisoi työn tekemistä terveyden kustannuksella ja olettaa sitä opiskelijoilta.”
”Kulttuuriin ei kuulu myöntää, että kurssi on vaikea tai että tenttiin luki paljon tai epäonnistui. Etenkään, jos kyse on jostain muusta kuin todella matemaattisesta kurssista. Kaikilla on omien sanojensa mukaan keskiarvo 4,5 vähintään, ja kaikki on niin helppoa ja kursseista tulee vitoset, vaikkei lukenut yhtään. Silti on hirveä kiire, ja koululla ollaan yömyöhään.”
Miten selätit burnoutin?
”Pidin taukoa Kauppiksesta ja opiskelin muita juttuja Helsingin avoimen yliopiston kautta. Tein vain juttuja, joista nautin ja lepäsin. Pitkään pelotti palata koulun penkille, mutta päätös pääaineen vaihtamisesta helpotti. Sen jälkeen elämä on ollut pikemminkin nousujohteista.”
”Kävin tiukassa stressissä Aallon opintopsykologilla kävin pari kertaa. Hän antoi neuvoja aikatauluttamisesta, liikunnasta ja sen sellaisesta. Aika peruskamaa, mutta auttoi aika paljon jo se, että joku kuunteli.”
”YTHS:llä neuvottiin käyttämään Aallon opiskelijoille ilmaista nettiohjelmaa nimeltä Headsted. Siitä oli paljon apua. Lisäksi kävin Aallon opintopsykologilla.”
”Olen tarkka ajastani, enkä anna muiden viedä sitä niin paljon kuin ennen esimerkiksi ryhmätöissä tai kerhoissa. Teen vähemmän asioita viikonloppuisin. Annan asioiden olla.”
Miten aaltolaisten uupumisongelmia voitaisiin vähentää?
”Aalto ja proffat voisivat auttaa asiassa esimerkiksi poistamalla naurettavia läsnäolopakollisia luentoja sekä hoitamalla yliopistolle tenttiakvaarion!”
”Voisi esimerkiksi olla ok jättää opintotukileikkaukset tekemättä. 60 op kuussa ja enemmän duunia opintojen lisäksi kuulostaa aika jäätävältä. Itse en todellakaan uskalla nostaa lainaa tässä loputtomien yt-neuvottelujen maassa.”
”Vähemmän ’pakollista’ ryyppäämistä tapahtumissa.”
”Omalla kohdalla ohjaus opinnoissa olisi auttanut. Olin sosiaalisista suhteista aika epävarma, ja Kauppikselta oli vaikea löytää omanhenkistä porukkaa. Kylterikulttuurissa on jotakin painostavaa.”
”Opiskelijoille pitäisi kehittää jonkinlainen sairausturva, jotta läsnäolopakkoa vaativilta kursseilta ei heitettäisi sairastunutta ulos, vaan pyrittäisiin keventämään työtaakkaa opiskelijan elämäntilanteen sitä vaatiessa.”
”AYY:n viiden vuoden asumisraja aiheuttaa ihan turhaa asunnonvaihtopainetta ja stressiä opiskelijoille. HOAS muutti jo omia rajojaan. Aiemmin itse tipuin turvaverkkojen ulkopuolelle juuri HOAS:in asuntopolitiikan takia, kun jouduin asunnottomaksi.”
”Kilpailuasetelmien ja opiskelijoiden vastakkainasettelun sijaan pitäisi pyrkiä kannustamiseen, tiimityöskentelyyn ja yhteisöllisyyteen. Tällaisia työskentelytapoja ja arvoja työelämäänkin siirtävät opiskelijat jaksaisivat varmasti paremmin sekä opinnoissa että myöhemmässä elämässä.”
”Kurssien tietoja joutuu kaivamaan 7+n:ästä eri paikasta, kuten sähköposti, Moodle, Optima, Oodi, Mycourses ja Into. En oikeasti pysy perässä. Näin yrittäjänä on ollut aika paljon muitakin dediksiä seurattavana, joten ei liene yllättävää, jos jotkin eri väyliä pitkin ilmoitetuista kouludediksistä tai pakollisista läsnäoloista jää huomaamatta. Siitä se soppa alkaa syntyä. Osa maikoista vielä informoi asioista vain luennoilla tai eivät laita luentokalvoja nettiin.”
”Järjestämällä kursseja muutenkin kuin vain kerran vuodessa, jolloin yhden kurssin viivästyminen ei uhkaisi venyttää koko valmistumista.”
”Tutkintouudistuksia ei saa ajaa läpi liian nopeasti. Valmistumiseni myöhästyi puoli vuotta, kun Aallossa lakkautettiin pääaineelleni pakollisia maisterikursseja, eikä tarjolla ollut viime keväällä mitään minulle sopivaa.”
”Burnouttiin tarvitaan enemmän ennaltaehkäisevää hoitoa. Jälkihoidonkin lisääminen olisi paikallaan, sillä opintopsykologeihin yhteydenotto on yllättävän hankalaa ja todellisen avun saaminen hidasta, jos nyt ei aivan mahdotonta.”
”Loppuun palamista vastaan voi taistella kehittämällä omia itsestä huolehtimisen taitoja, mutta samalla on lopetettava nuorten syyllistäminen ja hemmotelluiksi leimaaminen sen varjolla, että heille on tarjottu erästä maailman parhaista opiskeluympäristöistä.”
osa 2: Neljä näkökulmaa opiskelu-uupumukseen
Opiskelija Laura Euro
Suunnittelun maisteriopiskelija Laura Euro uupui kolmannen opiskeluvuotensa keväällä, kun hän teki yhtä aikaa kandia, suoritti kiinnostavaa kurssia ja teki osa-aikaista työtä tv-alalla.
”Touhusin koko ajan kauheasti, mutten saanut oikein mitään aikaan. En pystynyt enää keskittymään. Koulussa mietin työjuttuja ja töissä koulujuttuja.”
Aikataulujen hallitseminen kävi ylivoimaiseksi, eikä Euro enää muistanut, mitä kaikkea oli sopinut ja tehnyt. Joka kerta, kun puhelin soi, heräsi pieni pelko siitä, oliko hän unohtanut jotain. Euro ei kuitenkaan tuntenut olevansa masentunut tai erityisessä kriisissä. Hän ajatteli, että nyt on vähän kiireistä, ei sen kummempaa.
Siksin työterveyslääkärin diagnoosi uupumuksesta ja passitus kolmen kuukauden sairaslomalle yllättivät hänet täysin.
” Olin ajatellut, että ehkä voisin olla muutaman päivän sairaslomalla töistä, jotta ehtisin vaikka nukkua, syödä ja käydä kävelyllä, ei sen enempää. Arvostelukykyni oli heikentynyt. Oli helpottavaa kuulla, että ammattilainenkin on sitä mieltä, että nyt pitäisi pysähtyä.”
Euro itse osaa nyt tarkkailla jaksamistaan, mutta hän näkee uupumistapauksia ympärillään esimerkiksi ARTS:issa, jossa kutsumusammattien vaativa työkulttuuri näkyy jo koulussa.
”Uupuminen on harmillisen hyväksytty ilmiö. On myös kehuskelujuttu, että voi kun mulla on paljon tekemistä ja meinaa burnari tulla nyt. Se on typerää, koska uupuminen ei ole yhtään tehokasta. Toipuminen vie tosi paljon aikaa.”
Euro on ollut aktiivisesti mukana esimerkiksi ylioppilaskunnassa ja TOKYO:ssa. Hänestä AYY:ssa pidetään ilahduttavan hyvin huolta siitä, etteivät innokkaimmatkaan uuvu vapaaehtoishommista.
”AYY:ssa on arvona, ettei kukaan pala loppuun. Siellä kysytään jaksamisesta suoraan, ja on ok sanoa, jos on liikaa hommaa.”
Euro peräänkuuluttaa samaa ajattelua yliopiston puolelle.
”Opettajien pitäisi enemmän korostaa sitä, että älkää palako loppuun ja että sanokaa, jos aikataulu on liian tiukka. Nyt häpeä estää joskus sanomasta, että vaikka samalle viikolle on kerääntynyt niin monta palautuspäivää, ettei jaksa.”
Kanssaopiskelijoita Euro kehottaa miettimään omaa jaksamista ajoissa.
”Jos nyt tuntuu siltä, että on ehkä uupunut, ei kannata tehdä asialle jotain vasta seuraavien tenttien tai projektien jälkeen. Mitä kauemmin sinnittelee, sitä kauemmin kestää toipua.”
Minna Nevala, Aalto-yliopiston opintopsykologi
YTHS:n tutkimusten mukaan reilu kymmenes kymmenes opiskelijoista kokee opiskelu-uupumusta, jolla termillä ammattilaiset puhuvat opiskelijoiden burnouteista. Opintopsykologi Minna Nevala kohtaa työssään paljon aaltolaisia, joiden stressi on vaarassa muuttua uupumukseksi. Burnoutin tunnistaa yksinkertaisesti siitä, että on hyvin väsynyt ja uupunut olo.
”Toinen juttu on se, että tulee kyyninen suhtautuminen opiskeluun. Miettii, onko tässä mitään järkeä ja tuleeko tästä mitään. Alkaa menettää itseluottamusta opiskeluun ja epäilee, pärjääkö tai onnistuuko”, Nevala kuvailee.
Nevalan mukaan opiskelijan uupumus liittyy miltei aina opiskeluun. Taustalla on yleensä pitkään jatkunut stressi, joka ei iske yhtäkkiä. Riskiryhmää ovat he, jotka haluavat erityisesti satsata opiskeluun.
”Tiedetään kyllä, että tietyntyyppiset luonteenpiirteet, kuten kunnianhimo ja tunnollisuus, altistavat uupumiselle.”
Kun Nevalan vastaanotolle tulee voimansa menettänyt opiskelija, ensin selvitetään, mistä on kyse. Tärkeää on stressin vähentäminen.
”Stressiä voi vähentää työn määrää karsimalla, alentamalla itseensä kohdistamiaan vaatimuksia tai lisäämällä palautumis- ja vapaa-aikaa arkeensa. Erilaiset rentoutumismahdollisuudet, sosiaalinen tuki ja puhuminen auttavat. Ja totta kai liikunta, riittävä uni ja terveellinen ruokavalio ovat tärkeitä”, Nevala luettelee.
Hän suosittelee stressinhallintakeinoksi myös mindfulness-harjoittelua eli tietoista läsnäoloa. ”Usein stressaamme siitä, mitä tulee tai mitä on tapahtunut. Mindfulnessin avulla keskitytään nykyhetkeen. Tätä on ihan tutkittu, ja se vaikuttaa aivoissa stressinsäätelyyn positiivisesti. Auttaa sietämään stressiä ja säätelemään omaa oloa.”
”Mutta jos on tosi, tosi uupunut, on jo käytännössä pakko levätä ja sen jälkeen pystyy vasta korjaamaan tilannetta.”
Nevalan mukaan oikea burnoutin kohdalla puhutaan useamman kuukauden levosta. Joskus saatetaan tarvita puolikin vuotta.
”Jos ei ole ihan kunnon burnouttiin vielä menty, niin jo kuukauden lepo voi muuttaa tilannetta radikaalisti.”
AYY:n hallituksen hyvinvointisalkun haltija Elina Kuutti
Elina Kuutti kertoo, että AYY:n hallituksessa keskustellaan paljon siitä, miten opinnot kuormittavat opiskelijoita ja miten niitä voisi järjestellä järkevästi niin, että opiskelija voi suoriutua hyvin ja uupumatta. Aihe on hänen mukaansa nyt erityisen ajankohtainen opintotukiuudistuksen ja opiskelijan pienenevän toimeentulon vuoksi.
”Tämä on ihan oikea ongelma varsinkin joillain tietyillä aloilla, joilla ei ole esimerkiksi mietitty, että nämä kaksi kurssia eivät voi olla samaan aikaan. Esimerkiksi arkkitehtuuri, muotisuunnittelu ja tuotantotalous ovat sellaisia aloja, joilla kerääntyy valtavat työmäärät tiettyinä aikoina vuodessa.”
Kuutin mukaan hallituslaiset käyvät keskustelua sekä sisäisesti että yliopiston opetuksesta vastaavien dekaanien ja työntekijöiden kanssa.
”Tämä yhteistyö on ollut aika hedelmällistä. Jos AYY:lle tulee tietoa, että vaikka jotkut kurssijärjestelyt eivät toimi, olemme suoraan yhteydessä niihin, joilla on valtaa muuttaa asioita. Yliopistolla tyypit ovat tosin aika työllistettyjä, joten kaikki ei toteudu heti. Joskus käy myös niin, etteivät asiat etene, vaikka pitäisi”, Kuutti sanoo.
AYY:n suurin haaste on se, ettei hallussa ole kaikkea tarvittavaa tietoa jaksamisesta ja sen ongelmista.
”Tavoitamme ne ihmiset, jotka pärjäävät aika hyvin ja lukevat sähköpostia. Mutta emme saa oikein tietoa niistä ihmisistä, jotka ovat tipahtaneet vaikka omasta ryhmästä tai opinnoista. Heihin vaikuttavat asiat jäävät pimentoon.”
Kuutti kertoo, että tällä hetkellä kiinnostava projekti on koko Aallon opiskelijoille suunnattu hyvinvointikysely, joka on Aallossa ensimmäinen laatuaan.
”Tutkimusta piloitoidaan nyt ELECissä. AYY on ollut tiukasti yliopiston mukana laatimassa sitä.”
Kuutti mukaan kysymykset käsittelevät pitkälti opiskelukykyä ja sitä, miten opiskelija kokee pärjäävänsä koulussa.
”Onko hyvä itsetunto opiskelijana vai onko tosi kriittinen ja rankaiseeko itseään epäonnistumisista. Tällainen liittyy vahvasti siihen, että jotkut uupuvat, jos ei pysty olemaan itselleen armollinen.”
Tutkimusta laajennetaan eri kouluihin eri aikaan. Syksyllä se olisi Kuutin mukaan tarkoitus saada se ARTSiin ja BIZiin.
Aalto-yliopiston vararehtori Eero Eloranta
Vararehtori Eero Eloranta toteaa, että opiskelijoiden hyvinvoinnista huolehtiminen on Aalto-yhteisön yhteinen asia ja erittäin tärkeä teema myös johdolle. Hyvinvointiasiat ovat olleet hänen mukaansa Aallossa esillä jo pitkään.
”Vuonna 2015 opiskelijoiden hyvinvointi nostettiin yhdeksi Aallon oppimisstrategian keskeisistä elementeistä teemalla ’Success of Students’, Eloranta sanoo.
Hänen mukaansa keskeisiä keinoja opiskelijoiden uupumusongelmien vähentämiseen ovat opetuksen suunnitteluun satsaaminen, erilaisten oppimistapojen ja -tyylien huomioiminen sekä opiskelutaitojen kehittäminen.
”Opettajien pedagoginen koulutus on yksi väylä näihin. Lisäksi on huolehdittava ohjaus- ja tukipalveluista kattavasti koko opiskelupolun ajan.”
Eloranta iloitsee siitä, että Aallon kurssipalautejärjestelmä sisältää nykyään kaikissa Aallon korkeakouluissa kysymyksen kurssien kuormittavuudesta suhteessa muihin kursseihin. ”Saatu opiskelijapalaute on kaikkien ohjelmanjohtajien käytössä uuden ’ohjelmanjohtajien työkalut’ -järjestelmän osana. Tarkoituksena on puuttua kaikissa ohjelmissa niihin kursseihin, joiden suhteellinen kuormittavuus on korkein ja/tai läpäisyprosentti alhaisin.”
”On lisäksi erinomaista, että Suomen kaikki yliopistot ovat kehittämässä kandipalautejärjestelmää yhdessä siihen suuntaan, että mukaan tulisi opiskelu-uupumus ja opiskelutaidot. Aallon johto on ollut vahvasti käynnistämässä ja tukemassa tätä hanketta”, Eloranta sanoo.
