Amerikkalainen Chris Walker oli 12-vuotias, kun hän huomasi löytäneensä jotain, mistä tykkäsi ja missä oli poikkeuksellisen hyvä. Se oli matemaattisten videopelien kehittäminen koodaamalla.
Kun Walker meni yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, lahjakas poika turhautui nopeasti.
Sitten Walker kuuli, että San Franciscossa on miljardööri, joka maksaa nuorille 100 000 dollaria, jos nämä keskeyttävät opintonsa ja alkavat sen sijaan toteuttaa itseään.
Walker tarttui tarjoukseen. Kukapa ei haluaisi olla käymättä koulua, jos siitä vieläpä maksetaan?
Tällä hetkellä 21-vuotias Walker saa 4000 dollaria kuukaudessa siitä, että hän ei opiskele. Sen sijaan Walker kehittää omaa videopeliään lukion matematiikan opetukseen.
Hetkinen.
Miksi kukaan houkuttelisi nuoria hylkäämään opiskelupaikkansa?
Otetaan selvää.
San Franciscon aamu on tuulinen. Nappaan keskustan pääkadulta taksin, sillä kaupungissa supersuosittu Uber ei toimi turistin puhelimessa.
Amerikkalaisen Chris Walkerin palkan maksaa säätiö nimeltä The Thiel Foundation. Sen perustaja on sarjayrittäjä ja sijoittaja nimeltä Peter Thiel. Säätiön päämaja sijaitsee San Franciscossa, Presidion-puiston kupeessa. Matalan toimistotalon kulmalta näkyy Golden Gate.
”Oletko menossa tapaamaan George Lucasia?” taksikuski heittää.
Tosiaan, saman rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa majaa pitää Lucasfilm.
Lucasin tai Peter Thielin sijaan olen tapaamassa Thiel Foundationin ohjelmajohtajan Danielle Strachmanin.
Miljardööri-Thielin tapaaminen ei onnistunut, koska mies on yhtä kiireinen kuin joulupukki aattoiltana.
Violettiin kauluspaitaan ja farkkuihin pukeutunut Strachman on paikalla täsmällisesti.
”Kaikkien ei kuulu käydä Harvardia tai Stanfordia. Ajatus siitä, että elämässä voi menestyä vain huippuyliopistojen opeilla on absurdi”, hän aloittaa.
”Peter Thiel tahtoo opiskelijoiden kysyvän itseltään, haluavatko he tehdä itselleen merkityksellistä työtä vai maksaa koko elämänsä opintolainaa. Tällä hetkellä yliopistoon pääseminen on Amerikassa ainoa tavoite, johon lapset, heidän vanhempansa ja opettajansa tähtäävät. Jos nuorille opetettaisiin muita vaihtoehtoja menestyä jo nuorina, kilpailu ei olisi täällä niin kovaa”, Strachman sanoo.
Peter Thiel haluaa kääntää paremmuusjärjestyksen ylösalaisin osoittamalla, ettei yliopiston käyminen ole ainoa tie menestykseen.
Siksi Thielin ohjelma, Thiel Fellowship, tarjoaa ”vaihtoehtoisen tavan oppia ja tavoitella merkityksellistä elämää”. Se antaa mahdollisuuden toteuttaa unelmia, jotka eivät voi odottaa.
Ohjelman osallistujaksi valittu nuori saa kahden vuoden ajan 4000 dollaria kuukaudessa siitä, että tekee mitä haluaa. Siis mitä tahansa, paitsi istuu luennoilla. Ohjelmaan päästäkseen hakijalla on oltava suunnitelma siitä, miten hän aikoo muuttaa maailmaa seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Vuonna 2014 Thiel Fellowshipiin haki nuoria yhteensä 44 maasta. 20 valittua osallistujaa kehittää uusia teknologioita ja ratkaisuja yhteiskunnan suurimpiin haasteisiin. He edistävät muun muassa avaruusteknologiaa, interaktiivista opetusta ja syöpätutkimusta. Yksi kirjoittaa satiirista kirjaa taidekouluista.
Osallistujan ei välttämättä tarvitse perustaa yritystä, vaan hän voi käyttää kaksivuotisensa myös tutkimukseen tai projektinsa edistämiseen muilla tavoin. Ja jos perustaa yrityksen, sen ei tarvitse heti onnistua. Jos idea tai sen toteutus ei toimi, Thiel rohkaisee keksimään uuden.
Vaikka niin voisi luulla, Thiel ei itse jättänyt yliopistoa kesken. Hän valmistui oikeustieteen maisteriksi Stanfordista huippuarvosanoin ja aloitti lupaavan uran juristina.
Nousukiito kuitenkin tyssäsi. Thiel ei saanut korkeimman oikeuden harjoittelupaikkaa, joka myönnetään parillekymmenelle vastavalmistuneelle kymmenientuhansien joukosta.
Harjoittelupaikan sijaan hän päätti perustaa yrityksen. Syntyi eBaysta ja muista verkkokaupoista tuttu maksujenvälitysjärjestelmä PayPal, jonka arvo on yli 7,9 miljardia dollaria.
Thiel ymmärsi, että kaikilla saman vuosikurssin valmistuneilla oli ”loistava tulevaisuus takanaan”. Omassa yrityksessään Thiel sai täyden vapauden muuttaa maailmaa, mutta juristina hän olisi arvioinut muiden ideoita sen sijaan, että olisi luonut omiaan.
Kun talouslehti Forbes listaa Yhdysvaltojen 400 rikkainta ihmistä, Thiel on miljardööri numero 293. Hän on myös teknologiasijoittajien parhaimmiston Forbes Midas -listan sijalla seitsemän.
Salaisuus miehen puolentoista miljardin omaisuuteen löytyy älykkäästä alkuvaiheen sijoituksesta vuosikymmen sitten. Thiel on Facebookin ensimmäinen ulkopuolinen rahoittaja. Lisäksi hän on sijoittanut yhtiöihin kuten LinkedIn ja Yelp.
Keväällä 2012 Thiel piti Stanfordin yliopistossa startup-aiheisen kurssin ja kirjoitti muistiinpanojen pohjalta kirjan Zero to One, jossa hän kertoo tarinansa. Kirjasta on tullut startup-piireissä tietynlainen raamattu.
Nykyään Thiel uskoo, ettei kilpailu ole vain markkinatalouden ilmiö vaan ideologia, joka ulottuu yhteiskuntamme jokaiselle osa-alueelle ja vääristää ajatteluamme. Kilpailu alkaa jo ala-asteelta ja jatkuu aina yliopistoon asti. Se asettaa ihmiset paremmuusjärjestykseen, jonka huipulla ovat huippuyliopistosta valmistuneet ja pohjalla ne, jotka eivät ole valmistuneet yhtään mistään.
Esimerkiksi sellaiset nuoret, jotka jättävät opintonsa kesken tehdäkseen omia projektejaan.
”Minut valittiin ohjelmaan siksi, että uskoin tekeväni työtä, jolla on merkitystä. Pystyin työskentelemään itsenäisesti ja tekemään matematiikan oppimisesta mielekkäämpää. On monia, jotka eivät koe sopivansa alalle, jota opiskelevat. Ja monia, jotka lähtiessään yliopistosta eivät ole vielä löytäneet omaa intohimoaan”, 21-vuotias Chris Walker kertoo.
Thiel Fellowship -ohjelmassa vuonna 2013 aloittaneen Walkerin olemuksessa on jotain tuttua levottomuutta. Hän puhuu nopeasti ja katsoo harvoin silmiin. Hän vaikuttaa aikuiseksi kasvaneelta lapsinerolta.
”Lopetin opintoni Darthmouth Collegessa, koska en viihtynyt siellä. Olen aina ollut erittäin hyvä matematiikassa, mutta äärimmäisen huono matematiikan tunneilla.”
Lukiossa opettaja antoi Walkerin olla tekemättä läksyjä. Hän tiesi Walkerin osaavan asiat ilman mekaanista ja toistavaa ongelmanratkaisua. Yliopistossa se ei enää käynyt päinsä.
”Yliopisto asettaa sääntöjä, joita täytyy noudattaa, jos aikoo menestyä siinä ympäristössä.”
Walker turhautui, koska halusi oppia videopelien ohjelmointia, taidetta ja matematiikkaa, mutta sellaista yhdistelmää ei ollut olemassa. Hän haki Thielin ohjelmaan, koska se antaa mahdollisuuden yhdistellä eri aloja ja toteuttaa outojakin kokeiluja.
Yksi hänen kokeiluistaan on Sine Rider -niminen videopeli lukion matematiikan opetukseen. Walkerin mukaan yhdessäkään maailman lukiossa ei käytetä vielä videopelejä matematiikan opetuksessa. Thiel Fellowship antaa mahdollisuuden kehittää peliä ilman paineita siitä, ostaako sitä kukaan.
”Ihmiset maksavat mieluummin peleistä, jotka tuhlaavat aikaa kuin opetuksellisista peleistä. Thielin tuen ansiosta Sine Riderin voisi lahjoittaa kouluihin”, Walker haaveilee.
Walker on itse tavannut Thielin kahdesti. Hän kertoo ihailevansa ja kunnioittavansa Thieliä, vaikka on tämän kanssa eri mieltä lähes kaikesta. Walker ei esimerkiksi allekirjoita Thielin näkemystä siitä, että kilpailusta on aina haittaa.
”Peter on outo jätkä, weird dude. Hän on ilmeisen nerokas liikemies, joka tietää miten tehdään paljon rahaa. Mutta toisin kuin useimmat rikkaat, jotka keskittyvät omaisuutensa säilyttämiseen, Thielillä on aito halu muuttaa maailmaa paremmaksi.”
Amerikkalaismedia on antanut ymmärtää, että Thiel Fellowship käy pyhää sotaa korkeakouluinstituutiota vastaan. Otsikoiden mukaan Thiel vihaa yliopistoja, ja yliopistot pelkäävät Thieliä.
Esimerkiksi vuonna 2011 The Chronicle kirjoitti, että Thiel kyseenalaistaa korkeakoulutuksen merkityksen. Thiel vihjasi, että yrittäjähenkiset opiskelijat pärjäävät paremmin ilman yliopistoa.
Uutissivusto TechCrunchille samana vuonna antamassaan lausunnossa Thiel sanoi, että korkeakoulutus aiheuttaa seuraavan talouskuplan teknologian ja kiinteistöjen jälkeen. Hän uskoi, että korkeakoulutuksen taloudellista arvoa on liioiteltu.
Amerikkalaiset akateemikot kirjoittavat, että Thiel Fellowship on epäluotettava ”kokeilu”, jonka avulla ei voi saada todisteita yliopiston keskeyttäneiden menestyksestä. He kritisoivat, että nuorten houkutteleminen yrittäjiksi on kuin houkuttelisi heidät suoraan ammattilaisurheilijoiksi. Voi menestyä hetken, mutta kun asiat menevät pieleen, ilman tutkintoa on tyhjän päällä.
”Kokeile päästä töihin Applelle tai Facebookille ilman yliopistotutkintoa. Se on lähes mahdotonta”, Drexel Collegen dekaani Bruce Eisenstein piikittelee TechCrunchissa.
Media onkin tehnyt Thielistä riitapukarin. Fortune kutsuu Thieliä provokaattoriksi ja TechCrunchin toimittaja kirjoittaa, että Thielillä on erityisten liikemiestaitojen lisäksi erityinen taito raivostuttaa ihmiset.
Thielin lähipiiristä on alettu käyttää nimitystä PayPal Mafia.
Kritiikkiä ropisee myös siitä, että mies vaikuttaa unohtavan korkeakouluopintojen merkityksen omassa menestystarinassaan: Stanfordista valmistunut puolustaa opintojen keskeyttämistä! Sen sijaan esimerkiksi Bill Gates ja Mark Zuckerberg, jotka keskeyttivät opintonsa Harvardissa, puhuvat julkisuudessa korkeakoulututkinnon puolesta.
The Chroniclen mukaan arvostelijat kyseenalaistavat Midaan kultaisella kosketuksella siunatun Thielin motiivit. Miksi itse huippukoulutuksen saanut mies rahoittaa kouluttamattomien nuorten projekteja? Löytääkseen uuden Mark Zuckerbergin?
Ohjelmajohtaja Danielle Strachman tyrmää ajatuksen siitä, että Thiel vihaisi yliopistoja.
”Peter ei ole koskaan sanonut, että yliopisto olisi turha tai että kaikkien pitäisi ryhtyä startup-yrittäjiksi. Päinvastoin, hänen mielestään yrittäjyys ei ole kaikkia varten.”
Myös Chris Walker puolustaa oppi-isäänsä.
”Thiel Fellowship ei vastusta yliopistoa. Yliopisto on yksi yhteiskuntamme hienoimmista instituutioista, mutta se ei sovi kaikille. On olemassa älykkäitä ihmisiä, jotka perinteisesti kuuluisivat akateemiseen maailmaan, mutta eivät oikeasti sopeudu sinne”, Walker selittää.
Vaikka Thiel Fellowshipiin voi hakea ilman yliopistossa suoritettuja opintoja, monet hakevat sinne Yhdysvaltojen parhaista kouluista, kuten Harvardista, Yalesta tai Massachusetts Institute of Technologysta.
”Näiden osallistujien mielestä yliopistot ovat liian hitaita tai ne eivät tarjoa oppeja, joista on hyötyä oman mission toteuttamisessa”, Strachman sanoo.
”Monet määrätietoiset ja älykkäät nuoret toteavat yliopiston itselleen vääräksi paikaksi vasta parin vuoden opiskelujen jälkeen”, 21-vuotias Walker toteaa.
Thiel-uskovaisten mukaan yliopistossa onkin selkeitä ongelmia. Yksi niistä on joustamattomuus, toinen vanhanaikainen opetus.
Esimerkiksi insinööriopiskelijat joutuvat käymään ohjelmoinnin kurssit alkeista lähtien, vaikka olisivat opetelleet koodaamaan jo 12-vuotiaina. Yrittäjyysopiskelijat eivät voi mitenkään oppia kaikkea luentosalissa. Yliopistojen on vaikeaa joustaa jokaisen oppimistarpeiden mukaan.
Sen sijaan yrittäjän ei tarvitse olla väitellyt oikeustieteilijä tai kirurgi. Yrittäjä voi olla koulutukseltaan tai kouluttamattomuudeltaan mitä tahansa.
”Yrittäjyyden vahvuus uravaihtoehtona on se, ettei kukaan tule kyselemään papereita missään vaiheessa”, Strachman linjaa.
Yhdysvalloissa opiskelijat maksavat opinnoistaan vuodessa keskimäärin 36 500 dollaria. Alempi korkeakoulututkinto, undergrad, maksaa Yhdysvaltojen parhaissa kouluissa yli 200 000 dollaria. Opintojen hintalappua korkoineen ei voi kuitenkaan koskaan tietää etukäteen. Siksi Thiel kehottaa opiskelijoita miettimään, ovatko opintoihin käytetyt rahat ja aika niitä vastaan saatavan tutkinnon arvoisia.
Yliopiston tehtäviin kuuluu ohjata ja rohkaista opiskelijoita luomaan uutta ja ratkaisemaan ongelmia. Jos tämä lupaus ei täyty, yliopiston ulkopuoliset mahdollisuudet, kuten Thielin tarjoama vapaus ja raha, alkavat houkutella enemmän.
Thiel kiistää jahtaavansa henkilökohtaisia voittoja osallistujien ideoilla. Sen sijaan hän toivoo, että he oppisivat ohjelmassa enemmän kuin koulussa.
Kiistaton etu Thielin ohjelmassa on se, että ohjelma auttaa joitakuita keksimään ja toteuttamaan jo hyvin varhain, mitä heidän kuuluu elämässään tehdä. Chris Walker väittää, että hänelle kävi juuri näin.
”En pidä itseäni älykkäämpänä kuin muut, mutta olin onnekas löytäessäni oman elämäni tarkoituksen nuorena. Thiel Fellowship auttaa minua toteuttamaan sitä tarkoitusta”, Walker sanoo.
Eräs Thiel Fellowshipin osallistujista vuodelta 2014, Thomas Hunt, jätti koulun kesken jo 13-vuotiaana. Lapsinero ryhtyi sen sijaan työskentelemään ikääntymiseen liittyvien sairauksien tutkimussäätiössä. Nyt hän kehittää tekniikkaa syövän parantamiseksi.
Hunt on 17-vuotias.
Mitenköhän hän olisi pärjännyt suomalaisessa koulujärjestelmässä?
Moni yhdysvaltalainen vaikuttaja on Thielin kanssa eri mieltä yliopiston tarkoituksesta. Mutta he kuuntelevat, koska miehen saavutukset antavat Thielille oikeuden niin sanotusti aukoa päätään.
Thiel Fellowship ei ehkä todista vielä paljoakaan yliopistojen tarpeellisuudesta tai vaihtoehtoisista tavoista oppia, mutta ainakin se herättää meidät kyseenalaistamaan vanhoja totuuksia.
Kuten sen, että luennoilla olisi pakko istua, vaikka olisi parempaakin tekemistä.
