Diagnoosi F 64.0


Teksti · words

Kuvitus: Tino Nyman

Essin tyttöystävä oli onneton naisen kehossa. Alkoi prosessi, jossa kumppanin olemus muuttui. Essiä pelotti.

”Istuin luokkahuoneessa pöydän reunalla, kun näin hänet ensimmäisen kerran: ujo tyttö, joka herätti kiinnostukseni. 

Koulumme oli pieni erikoislukio, jossa olin juuri aloittanut toisen opiskeluvuoden. Nyt istuin mukana tilaisuudessa, jossa tutorit esittäytyivät uusille lukiolaisille. Tulokkaiden joukossa oli myös Jenna. 

Pian selvisi, että hän oli vaihtanut koulua ja tulikin meidän luokallemme. Meistä ei kuitenkaan tullut erityisen läheisiä — vielä.

Lukion jälkeen muutimme opiskelemaan eri kaupunkeihin. Sitten satuimme keskustelemaan verkossa. Kävi ilmi, että Jenna oli lopettanut opintonsa ja nukkui ystävänsä nurkissa. Me molemmat etsimme asuntoa. 

Miksemme voisi etsiä sitä yhdessä, jompikumpi ehdotti. 

Meistä tuli kämppäkaverit. Usein makasimme vierekkäin patjalla ja katsoimme tv-sarjoja. Huomasin ihailevani Jennassa erityisesti sitä, kuinka perustavalla tavalla hyvä ihminen hän oli: lempeä, rauhallinen ja aina auttamassa muita. 

Olimme asuneet yhdessä kuukauden, kun päätimme alkaa seurustella. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunno-ssa. Jennaoli masentunut, sitoi rintansa ja pukeutui androgyynisti. Hän ei selvästikään viihtynyt vartalossaan, mutta syy oli arvoitus. Vielä tuolloin transsukupuolisuudesta ei juuri puhuttu mediassa. 

Sitten satuin näkemään elokuvafestivaaleilla dokumentin, joka kertoi sukupuoltaan korjaavasta ihmisestä. Jokin tarinassa tuntui tutulta. Kotona kysyin Jennalta ohimennen, oliko hän tullut pohtineeksi asiaa. Silloin hän ohitti asian nopeasti. Myöhemmin hän on kertonut, että juuri se oli ensimmäinen kerta, kun tällainen vaihtoehto tuli hänen mieleensä. 

Kului joitakin kuukausia. Ehdin jo unohtaa koko asian, kun Jenna ilmoitti, että oli ottanut yhteyttä Transtukipisteeseen. Ihan vain kyselläkseen, koska oli epävarma. Tiedon karttuessa tunne muutoksen tarpeesta vain vahvistui. 

Aluksi minua pelotti. Kun olin nuorempana tullut kaapista homoseksuaalina, olin kokenut kahden viikon kriisin, jossa elämä järjestyi päässäni uudelleen. Nyt kävin läpi vastaavan. Entä jos minulle tärkeä ihminen muuttuu niin paljon, etten enää rakastakaan häntä? Jos hän löytää itsensä ja kadottaa samalla minut?

Lyhyen kriisin jälkeen olin varma: mitä ikinä hän päättääkään tehdä, aion olla tukena.

Seurasi joukko keskusteluja, joissa mielenterveyden ammattilaiset sulkivat pois esimerkiksi psykoosin. Lopulta tuli diagnoosi: F 64.0, transsukupuolisuus. Sitä seurasivat testosteronipiikit, rintojen poisto ja nimen vaihtaminen Janneksi. 

Alkoi niin kutsuttu tosielämän koe, joka kesti noin vuoden. Janne käytti miesten vessoja ja eli muutenkin kuin mies, vaikka oli yhä virallisesti nainen. Monta kertaa hän joutui ulos bussista, koska opiskelijakorttiin merkitty sukupuoli ei täsmännyt ulkonäön ja puheäänen kanssa. Emme voineet kuvitella matkustavamme ulkomaille, sillä passintarkastuksessa olisi tullut vaikeuksia. 

Kerran olimme järjestämässä erästä tapahtumaa yhdessä, kun selvisi, että Janne oli tehnyt virheen aikataulutuksessa. Hän ei vain suostunut myöntämään sitä. Emme koskaan riitele, mutta nyt hän tulistui ja alkoi karjua minulle muiden kuullen. Viiden minuutin murrosikä. 

Muuten muutos oli uskomattoman myönteinen. Ennen Janne oli vain maannut kotona masentuneena ja lopettanut opintojaan kesken. Nyt hän alkoi tehdä vapaaehtoistyötä ja loistaa tenteissä. 

Se, olenko nykyisin lesbo, hetero vai jotain muuta, tuntuu olevan monille muille tärkeämpää kuin itselleni. Olen aina ollut 95-prosenttisesti kiinnostunut naisista, mutta persoona tulee tietenkin ensin. Niin myös Jannen kanssa. 

Kuulumme kirkkoon, ja meille oli tärkeää saada siunaus suhteellemme. Kun päätimme mennä naimisiin, tasa-arvoista avioliittolakia ei ollut vielä hyväksytty. 

Emme kertoneet taustastamme papille, ja vihkimistä edeltävä keskustelu hänen kanssaan kesti viisi minuuttia. 

Alttarilla Janne alkoi itkeä ääneen. Minä pyyhin hänen kyyneleitään.”

Essin nimi on muutettu

Palstalla kerrotaan elämäntarinoita, jotka poikkeavat totutusta. Palstan aiemmat jutut:

Vapautunut – Elämää skientologian jälkeen

Selvin päin – Mikko Laine kokeili elää vuoden ilman viinaa.

Väsynyt – Selittämätön särky ja väsymys estivät työnteon ja opiskelun, ja siihen loppuivat myös Kelan tuet.

Linjalla – Sonja Salonen muutti rakkauden perässä Israeliin. Sitten pommit alkoivat pudota taivaalta.

BDSM vapautti – Teini-iän fantasiat seksiin pakottamisesta unohtuivat vuosiksi, kunnes aikuisiällä kumppani ehdotti sadomasokistista seksiä.

C/O – Korkeakoulutettu ja vailla asuntoa