Muistatko ensimmäistä päivääsi kampuksella? Kaikki oli kauhean uutta ja jännittävää. Ajatus opiskelijaelämän alkamisesta tuntui vähintäänkin kutkuttavalta:

Vihdoinkin sitä oltiin tässä!

Hortoilit muiden ensimmäisen vuoden opiskelijoidenkanssa käytävillä, kun vanhempi opiskelija kierrätti teitä ”tärkeissä paikoissa”. Niillä oli outoja lempinimiä. Sitten istuit ensimmäistä kertaa luentosaliin. Yliopiston henkilökunta toivotti uudet opiskelijat tervetulleiksi. Sen jälkeen oman alan ammattiliitto kävi esittäytymässä ja kertoi, miten opiskelijajäsenyys on aivan superkannattavaa.

Huomasit, että liitto olikin oikeastaan aika monessa mukana.

Ensimmäisten tarjottujen haalarimerkkien joukossa oli joko Suomen Ekonomien tai Tekniikan Akateemisten liiton (TEK) merkki. Myöhemmin käteen työnnettiin myös kynä, sateenvarjo tai muovisia skumppalaseja – oikeastaan siis ihan kaikkea mahdollista kivaa krääsää. Lukukauden ensimmäisille sitseille liitto tarjosi juomat ja muut tykötarpeet.

”Tuntuupa hassulta, että ammattiliitto on niin kiinnostunut meistä opiskelijoista”, saatoit ajatella.

Mutta ei siinä ole mitään outoa.

Ammattiliitot nimittäin tarvitsevat uusia jäseniä. Ja yliopistolta niitä on helppo hankkia.

Ammattiliitot ovat Suomessa vaikutusvaltaisia järjestöjä. Ne neuvottelevat kaikkia työntekijöitä koskevat työehtosopimukset yhdessä työnantajien edustajien kanssa. Käytännössä neuvottelupöydissä päätetään esimerkiksi palkankorotuksista.

Tämän lisäksi ammattiliitto toteuttaa palkansaajien edunvalvontaa. Sen tavoitteena on pitää huolta siitä, että työnantajat kohtelevat työntekijöitä hyvin ja oikeudenmukaisesti. Viime heinäkuussa jopa 60 prosenttia suomalaisista uskoi ay-liikkeen menettävän vaikutusvaltaansa tulevaisuudessa, kun vielä vuonna 2003 näin tuumi alle puolet kansasta. Tiedot selviävät Valittujen Palojen Tietoykkösellä teettämistä kyselytutkimuksista.

Tällaisen uutisoinnin perusteella voisi luulla, että myös ammattiliittojen jäsenmäärät olisivat romahtaneet.

Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Monilla korkeasti koulutetuilla aloilla pyyhkii oikein hyvin. Muun muassa kauppatieteilijöiden ammattiliitto Suomen Ekonomit on kasvattanut jäsenmääräänsä jatkuvasti 1990-luvun alkupuolelta alkaen. Jopa kolmannes Ekonomien jäsenistä on opiskelijoita. Esimerkiksi Aallon kauppakorkeakoulussa opiskeli vuonna 2013 noin 3 790 opiskelijaa. Heistä lähes 3 300 kuului kyltereiden omaan yhdistykseen, Helsingin kauppatieteiden ylioppilaat ry:hyn (KY). KY on myös Suomen Ekonomien jäsenyhdistys – kaikki sen jäsenet ovat myös liiton opiskelijajäseniä.

Lukuvuoden aikana liitto on läsnä mitä erilaisimmissa tapahtumissa. Samalla se järjestää esimerkiksi erilaisia koulutuksia opiskelijatoimijoille. Liitto tukee kylteriyhdistyksiä myös rahallisesti.

”Suomen Ekonomit tukee KY:tä samalla tavalla kun meidän yrityskumppanit. Toisin sanoen annetaan näkyvyyttä, saadaan rahaa. Summia en lähde erittelemään”, toteaa KY:n puheenjohtaja Antti Korpelainen.

Myöskään Suomen Ekonomeilta ei kerrota tarkkaa rahasummaa. Diplomi-insinöörien ja arkkitehtien liitto TEK rahoittaa puolestaan jäsenkiltojaan ja -ylioppilaskuntiaan kuluvana vuonna yhteensä noin 60 000 eurolla, kertoo TEKin opiskelijakenttäasiamies Essi Puustinen.

Samalla kun opiskelijajärjestöt vastaanottavat liitoilta tukea toimintaansa varten, liitot saavat näkyvyyttä yliopistoissa ja tavan värvätä uusia jäseniä.

Yliopistokampuksilla liikkuu liittojen omia asiamiehiä, jotka ovat palkattuja alan opiskelijoita. He ovat usein sosiaalisesti lahjakkaita kaikkien kavereita. Heidän tehtävänsä on markkinoida liittoa opiskelijoille.

TEKin ja Ekonomien jäsenyys on opiskelijavaiheessa ilmaista. Ilmaisilla palveluillaan ja intensiivisellä läsnäolollaan kampuksilla liitot tähtäävät tietysti siihen, että valmistuttuaan tuore maisteri jatkaisi maksavana jäsenenä.

Moni myös tekee niin, sillä ammattiliitot saattavat tarjota esimerkiksi tuntuvaa alennusta ensimmäisten vuosien jäsenmaksuista.

Valtaosa opiskelijoista kokee ammattiliiton jäsenyyden mielekkääksi. KY:n puheenjohtaja Korpelainen kertoo, että suurin osa kyltereistä pitää hyödyllisenä Suomen Ekonomien laajaa palvelutarjontaa. Se kun ulottuu aina lakiavusta ja uraneuvonnasta ilmaiseen Kauppalehden tilaukseen.

Ongelmatonta tämä ei kuitenkaan ole. Jättimäisten liittojen pitäisi nimittäin edustaa myös opiskelijajäseniään, ja liitoissa opiskelijan ääni kuuluu melko huonosti.

”Suuntaviivoja luodaan liittokokouksessa, jossa opiskelijoilla on todella vähän ääniä suhteessa jäsenmäärään. Opiskelijoilla ei siis ole hirveästi valtaa”, Korpelainen valittelee.

Samanlainen tilanne on myös teekkareilla. TEKissä opiskelijoilla on valiokunnissa yhdet edustajat ja järjestön valtuustossa viisi edustajaa. Opiskelijajäsenten määrällä paikkoja voisi herua enemmänkin.

”TEKin perinteinen vastaus tähän on ollut, että opiskelijat eivät maksa jäsenmaksua. Toisaalta vuoteen 2013 asti eläkeläisetkään eivät maksaneet, mutta olivat silti äänivaltaisia järjestössä”, haastaa Aallon teknillisen fysiikan ja matematiikan opiskelijoiden järjestön Fyysikkokillan ammattijärjestövastaava Joonas Kivi.

Opiskelijoiden puolelta kritiikkiä onkin kuulunut siitä, että liitot ajavat liikaa vain jo työelämässä olevien vakiduunareiden etuja. Ja toisinaan niin tehdessään ne myös suututtavat opiskelijaliikkeen.

Toukokuussa 2014 teekkariyhteisössä kuohahti. Kesän kynnyksellä TEK päätti julkaista Parasta Suomelle -nimeä kantavan koulutuspoliittisen ohjelmansa. Siihen kirjatuilla tavoitteilla liitto halusi omien sanojensa mukaan ”varmistaa osaajien ja kilpailukyvyn säilymisen” Suomessa.

Ohjelmassaan järjestö piti ongelmallisena Euroopan unionin ikäviä säädöksiä. Ne kun takaavat sen, ettei EU ja ETA-maiden kansalaisilta voida periä lukukausimaksuja, jos niitä ei peritä suomalaisiltakaan opiskelijoilta.

Ratkaisuksi esitettiin, että korkeakouluopinnot olisivatkin tulevaisuudessa maksullisia kaikille, mutta kotimaisille opiskelijoille tarjottaisiin esimerkiksi opintotukea, jolla maksullisen korkeakoulututkinnon voisi kuitata. ”Parasta Suomelle!”

Ohjelma teki liitosta käytännössä ensimmäisen vaikutusvaltaisen tahon, joka ehdotti lukukausimaksuja kotimaisille opiskelijoille. Ja sitähän opiskelijat eivät nielleet.

Jo kahden päivän päästä julkistamisestaan ohjelma sai täystyrmäyksen, kun Aallon, Oulun yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnat paheksuivat yhteiskannanotossaan sen linjauksia.

Kirjoituksessa ylioppilaskunnat ja killat muistuttivat ammattiliittoaan siitä, että opiskelijat muodostavat jopa kolmasosan sen jäsenistöstä. Siksi heidän mielestään ei ole reilua, kun liitto tällä tavalla kusta lorotti opiskelijoiden muroihin.

Vaikka TEKin linjaus lukukausimaksuista on tuore ja varmasti monelle lukijalle ainoa esimerkki ay-sammakosta, ei se suinkaan ole ensimmäinen sellainen.

Esimerkiksi jo vuotta aiemmin korkeasti koulutettujen keskusjärjestö Akavan – johon sekä TEK että aiemmin mainittu Suomen Ekonomit jäsenineen kuuluvat – puheenjohtaja Sture Fjäder ilmoitti, että yt-neuvotteluissa nuorille työntekijöille olisi ensimmäisenä annettava saapasta.

Fjäder komppasi lausunnollaan Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajaa Jukka Rantalaa, joka halusi tuoda Suomeen irtisanomisjärjestyksen niin kutsutun Ruotsin mallin mukaan. Siinä tiukan paikan tullen viimeisimpänä taloon saapuneet potkitaan ensimmäisenä pellolle. Käytännössä tämä tarkoittaa usein juuri nuorimpia työntekijöitä.

Ajatushan on varsin typerä – jos potkut pitää antaa, ei niiden perusteena saa ainakaan olla työntekijöiden ikä.

Fjäderin linja ei miellyttänytkään Akavan nuoria jäseniä. Ja toisaalta se oli myös ristiriidassa liiton tavoitteisiin nähden: Akava oli nimittäin itsekin linjannut, että korkeasti koulutettujen nuorten työllistymistä on tuettava nykyistä tehokkaammin.

Akavalaisia kapinaan yllyttänyt bloggaaja Tuomas Saloniemi kirjoitti, että puheenjohtajan linjassa ”vanhojen ihmisten edut menevät edelle”.

Silti juuri mitään ei tapahtunut. Muutaman päivän ajan keskusteltiin Akavasta, syntyi Akavakapina-sivu Facebookiin ja vähän somepöhinää. Tänä kesänä julkaistu nuorten korkeakoulutettujen Kuule Akava -manifesti on osin jatkoa tälle keskustelulle.

Tosin sekään ei ole kerännyt suurta kansansuosiota. Manifestin Facebook-sivusta tykkää alle 500 ihmistä.

Siellä julistetaan:

”Maailma ja työelämä muuttuvat, mutta ay-liike seisoo paikallaan vanhoissa poteroissa. Vahvoja ammattiliittoja kaivataan enemmän kuin koskaan, mutta niiden on muututtava.”

Manifestissa vaaditaan, että opiskelijajäsenillä tulee olla äänioikeus kaikkien liittojen sisällä ja todetaan, että vakituiset työsuhteet ovat itse asiassa nykypäivän epätyypillisiä työsuhteita. Siksi Akavan tulisi puolustaa voimakkaammin osa-aikaisten, pätkätyöläisten ja freelancereiden oikeuksia.

Ideaalitilanteessa lipsahdukset saisivat opiskelijat miettimään, miksi yhdistykseni hankkii liitolle jäseniä, jos liitto ei edes halua ajaa opiskelijoiden etua vaan karjahtelee julkisuuteen suorastaan opiskelijoiden edun vastaisia kannanottoja.

Fjäderin lipsahduksen yhteydessä keskustelu kuitenkin tyrehtyi alkuunsa. Opiskelijat pysyivät melko hiljaa.

Ja kun joukkopakoa Akavasta ei syntynyt, asiaa ei tarvinnut sen enempää käsitellä. Ehkä Akavassa arveltiin, että suurin osa sen jäsenistä ja luottamushenkilöistä on samaa mieltä 57-vuotiaan Fjäderin kanssa. Että nuorten heitot eivät liittoa horjuta.

Siinä vanhat jyrät ovat tietysti ihan oikeassa. Eivät ne nimittäin horjuttaisikaan.

Esimerkiksi opiskelijoilla on Akavassa oma valtuuskuntansa (AOVA), mutta päätösvaltaa liiton asioihin heillä ei ole. Aina voi räksyttää, haukkua ja yrittää kysyä, mutta neuvottelupöytien agendoista väännettäessä aikuiset päättävät.

Ja tiukan paikan tullen aikuiset saattavat päättää haluta lukukausimaksuja myös suomalaisille opiskelijoille. Tai pölyyntyä muinaisjäänteinä poteroissaan pitämässä kiinni saavutetuista eduista, koska sieltä käsin on helpompi sulkea silmät siltä, että ulkopuolella työelämä on jo muuttunut.

Kun TEKin lukukausimaksupäätöksestä oli kulunut muutama kuukausi, alkoi Fyysikkokillan nettifoorumilla keskustelu aiheesta.

Joonas Kivi päätti nostaa vihdoin kissan pöydälle.

”TEK on toiminnallaan aiheuttanut merkittävää haittaa opiskelijaliikkeen ajamalle maksuttomalle koulutukselle ja väheksynyt opiskelijoiden mielipidettä. Samaan aikaan kilta on rekrytoimassa TEK-yhdyshenkilöä, toimihenkilöä, jonka ainoa tehtävä on värvätä TEKiin uusia jäseniä ja muutenkin levittää TEKin evankeliumia uusille opiskelijoille. Minusta on killalta selkärangatonta ilmoittaa ’voimakkaasti paheksuvansa’ TEKin poliittisia kantoja, mutta ei reagoida tähän mitenkään toiminnallaan”, hän kirjoitti.

Pian tämän jälkeen Kivi valmisti aiheesta esityksen Fyysikkokillan ylimääräiseen kokoukseen, joka järjestettiin viime helmikuussa. Kokouksessa Fyysikkokilta päätti lopulta irtisanoutua TEKin linjasta ja lakkauttaa TEK-yhdyshenkilön viran.

Killan lehden Kvantin verkkojuttua aiheesta luettiin useita kertoja ja Joonas Kiven tekemää presentaatiota katseltiin niin paljon, ettei edes Google Drive meinannut kestää liikennemäärää.

Irtisanoutuminen oli poikkeuksellinen ja se herätti paljon huomiota. Syy oli kuitenkin selvä: TEK oli rikkonut sen luottamuksen, joka sille oli opiskelijoiden keskuudessa annettu.

”Olimme luottaneet siihen, että TEK on oikea liitto teekkarille kuulua. Ja kun TEK ei sitten juurikaan välittänyt teekkareiden palautteesta liittyen lukukausimaksukantaan, oltiin siihen todella pettyneitä”, Kivi kertoo.

Ehkäpä juuri Fyysikkokillan aiheuttamaa kohua on kiittäminen siitä, että lopulta myös TEK itse päätti luopua lukukausimaksulinjauksestaan.

Kannan poistamista kokonaan esittivät liiton opiskelijaedustajat. He myös voittivat äänestyksen äänin 41–21, kun asiaa käsiteltiin viime keväänä liiton valtuuston kokouksessa.

”Pidämme tärkeänä, että järjestö välttää ottamasta sellaisia kärjekkäitä kantoja, jotka repivät jäsenkuntaa ja potentiaalisia jäseniä”, sanoi valtuuston jäsen Tuula Aalto asiaa käsiteltäessä.

Joonas Kiven mielestä opiskelijoiden ei kuitenkaan pidä tyytyä tähän.

”TEKin päätöksentekoa pitää kehittää niin, että opiskelijoiden kanta otetaan huomioon jo päätöksiä valmistellessa. Se, että opiskelijaliike ärähtää aina kun TEK tekee jotain mistä ei tykätä, ei ole kestävä ratkaisu”, hän sanoo.

TEKin teekkariasiamies Ida Rantasen mielestä iso rooli on liiton viestinnällä opiskelijoiden suuntaan.

”Tässä olisi paljon tekemistä, jotta viestit saataisiin menemään aina sinne kiltoihin asti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tekniikan alan opiskelijat ovat aktivoitumassa vaikuttamistyön suhteen, mikä on erittäin positiivista.”

Joonas Kivi haluaa muistuttaa, että hänen mielestään lukukausimaksukanta oli ennemminkin oire kuin varsinainen ongelma. Sillä kiinnitettiin huomiota siihen, ettei liiton ja opiskelijoiden välinen kommunikaatio pelaa.

”Haluaisimme lähteä työskentelemään sellaisen TEKin puolesta, jossa on kohdallaan jäsenten arvostus ja vaikuttamismahdollisuudet”, hän kertoo.

Niin. Kun ammattiliitot on kerran toivotettu tervetulleiksi yliopistoille, olisi suotavaa, että silloin ne edes kuuntelisivat opiskelijoita.

Vähän samalla tavalla kuin opiskelijat kuuntelevat jo ensimmäisestä koulupäivästä lähtien ilosanomaa siitä, miksi jäseneksi liittyminen on niin mahtavaa.

KUVA: VEERA LIPASTI