JOS HYVÄ kuva kertoo enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa ja saa meidät vielä vuonna 2017 uskomaan itseensä, hirvittää ajatellakin, millaisia valheita videot voisivat levittää.
Ajatukselle on kuitenkin syytä uhrata hetki. Kehitteillä on nimittäin ohjelmia, joiden avulla videoiden manipulointi uskottavasti saattaa pian onnistua keneltä tahansa ilman sen kummempia tietoteknisiä taitoja.
Ja tämähän avaa mahdollisuudet moneen.
SAKSALAIS-YHDYSVALTALAINEN tutkimusryhmä esitteli jo viime kesänä Face2Face- nimisen ohjelman, jolla ihmisen kasvojen liikkeet voi siepata haltuunsa esimerkiksi YouTube-videolta. Ohjelma siirtää näyttelijän, eli vaikkapa sinun tai minun, ilmeet videolla esiintyvän henkilön kasvoille. Käytännössä videon reaaliaikainen muokkaaminen vaatii vain web-kameran – sen jälkeen Juha Sipilän, Barack Obaman tai vlogia pitävän naapurin Kaijan saa puhumaan ja ilmehtimään juuri haluamallaan tavalla.
Adobe puolestaan julkisti marraskuus- sa vielä kehitysasteella olevan ohjelmansa, joka tekee äänen muokkaukselle sen, mitä Photoshop teki aikanaan kuvankäsittelylle. Kun VoCo-ohjelmaan tallentaa 20 minuuttia esimerkiksi poliitikon ääntä, tälle voi kirjoittaa mitä tahansa repliikkejä, jotka ohjelma lukee aidon kuuloisesti.
Suomessa esimerkiksi Yle on uutisoinut manipulaatio-ohjelmista.
Ilmeiset uhkakuvat ohjelmissa liittyvät valemedioihin ja niiden tuottaman valheellisen tiedon leviämiseen. Kun kirjoitettuja valheita ja tökerösti käsiteltyjä kuviakin jaetaan ja luetaan totuutena, ei kai voi odottaa, että hyvin manipuloitua liikkuvaa kuvaa tai ääntä kyseenalaistettaisiin – päinvastoin.
Meitä tavallisia arjen sankareita ohjelmat luultavasti houkuttelisivat yleistyessään lähinnä hupailemaan kaverien tai julkkisten kustannuksella samaan tapaan kuin vaikkapa Snapchatin face swap. Pienessä piirissä jaetut videot tuskin satuttavat ketään, niin kauan kuin vitsin kohde ei videota näe tai se ei häntä loukkaa.
Siinä vaiheessa, kun videot alkavat levitä, voikin vitsistä joutua vastuuseen.
HALVENTAVASSA YHTEYDESSÄ toisen ihmisen äänen tai kuvan käyttäminen voi täyttää esimerkiksi kunnianloukkauksen tunnuspiirteet.
Alkuvuodesta tilanteeseen törmäsivät veljekset Miro ja Marius Laiho, joiden Broljekset-taiteilijanimellä tekemä ja jakama hupailuvideo uhkasi viedä heidät raastupaan.
Parodiavideolla jääkiekkoilija Teemu Selänne kuvattiin rappiotilassa, vaimon ja lapsien jättämänä. Videolla Selännettä esitti toinen Laihon veljeksistä, jonka kasvojen tilalle oli lätkäisty kiekkoilijan naama.
Nopeasti leviämään lähtenyt satiiri ehti naurattaa tekijöitä kuitenkin vain hetken. Selänteen tiimi vaati videon poistamista uhaten Broljeksia kunnianloukkaussyytteellä, kertoi Miro Laiho tuolloin Ylelle. Lopulta veljekset päätyivät poistamaan teoksensa kanavistaan. Syyksi he ilmoittivat, ettei tarkoitus ollut aiheuttaa kiekkolegendan perheelle mielipahaa.
Perinteisesti satiirin nimissä on sallittu viihteen ja taiteen saralla paljonkin. Julkisuuden henkilöiden on pitänyt kestää pilailu, ovathan poliitikot kautta aikojen joutuneet imitaattorien naljailun kohteeksi. Parhaaseen katseluaikaan esitetylle Iltalypsylle keräännyttiin 1990-luvulla koko perheen voimin huvittumaan lauantaisaunan ja puoli ysin uutisten jälkeen.
Selänne-tapaus on siitä mielenkiintoinen, että manipulaatio oli videolla täysin ilmeinen. Kiekkoilijan kasvot olivat luonnottoman jähmeät, ja Laihon eri sävyinen iho paistoi läpi.
Kenties kunnianloukkaussyytteelle ei olisi Broljesten tapauksessa riittänyt perusteita, mutta kiinnostavia kysymyksiä se herättää: Kenestä saa tehdä videoparodioita, missä tilanteissa ja millaisia ovat seuraukset? Jos syytteillä uhkaillaan jo tällaisessa tilanteessa, minkälaisiin tilanteisiin Face2Facen kaltaiset ohjelmat johtavat? Keskeinen ero face swapiin verrattuna on se, että Face2Face-käsittelyn jälkeen manipulaation erottaminen aidosta on vaikeaa tai jopa mahdotonta.
”Manipulaation erottaminen aidosta on vaikeaa tai jopa mahdotonta.”
RIKOS- JA PROSESSIOIKEUDEN professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta pitää Face2Facea hyvänä esimerkkinä siitä, mitä tekniikan edistyminen tuo vielä tullessaan. Etenkin, kun ohjelmassa ei edes ole kyse kovin monimutkaisesta tekniikasta.
Sosiaalinen media on jo nyt synnyttänyt uusia pulmia, mitä oikeudellisesta näkökulmasta tulee videosisältöjen julkaisemiseen. Ylen kanavalla esitettynä pääministerin imi- tointi osataan automaattisesti tulkita satiiriksi, mutta kontekstista irrotettuna pilailu voi mennä katsojalta ohi, Tolvanen arvelee.
”Jos vaikka Isä Mitro laitetaan omalla äänellään ja kuvallaan somessa laukomaan yhtä rankkaa tekstiä kuin Isä Nitro Putouksessa, saattaisi se olla kunniaa loukkaavaa.”
Kun pilailun oikeutusta arvioidaan, huo- mioitavaksi tulee tietty kohtuullisuuden raja.
Julkkisten korkeampi kynnys laskee tavisten tasolle, jos videosta syntyy käsitys, että kyseinen ihminen todella esiintyy sillä.
”Mikäli syntyy varteenotettava riski, että vastaanottaja luulee Juha Sipilän vaativan kuolemanrangaistusta maahanmuuttajille, aletaan olla rikoksen rajoilla. Tilanteen arvio riippuu vähän siitäkin, missä video julkaistaan. MV-lehti olisi riskin paikka, koska siellähän voi olettaakin ihmisten ottavan tällaiset viestit tosissaan”, Tolvanen pohtii.
Jos Sipilän sen sijaan laittaisi videolla lukemaan asiallista tekstiä lakikirjasta, kenen- kään kunniaa ei loukattaisi. Mutta kuka tällaista videota viitsisi tehdä, saati jakaa.
KUNNIANLOUKKAUS EI ole suinkaan ainoa rikos, josta videomanipulaation tekijä voi päätyä oikeudelliseen vastuuseen tai jonka uhriksi videolla esiintyvä ihminen joutua.
Oikeuskirjallisuudessa ihmisen ääni tai kuva on katsottu sellaiseksi tunnistamistiedoksi, että kyseeseen saattaisi joissakin tapauksissa tulla identiteettivarkaus, joka kriminalisoitiin vuonna 2015. Syynä olivat osittain juuri nettimaailmassa tapahtuvat taloudelliset petokset.
Valeinformaation levittäminen Sipilän kasvoilla ja äänellä voisi luisua tälle puolelle, mikäli tekijän tarkoitus olisi erehdyttää katsojaa. Pelkkä tekijän piilottaminen ei vielä näyttäisi täyttävän identiteettivarkauden tunnusmerkistöä, vaan olennaista olisi juuri erehdyttämistarkoitus, Tolvanen sanoo. Lisäksi videosta pitäisi koitua taloudellista tai muuten vähäistä suurempaa haittaa kohteelle. Sen arvioiminen on aina tapauskohtaisesti. Yksiselitteistä vastausta Tolvasella ei ole antaa.
”Harmaalla alueella liikutaan kaiken kaikkiaan.”
Taloudellisesta puolesta on kysymys myös tekijänoikeuksissa, joita niitäkin videoiden muokkaaminen saattaa loukata. Kukaan ei sinänsä omista oman äänensä tai kasvojensa tekijänoikeuksia, ja esimerkiksi Obaman puheella tuskin on tekijänoikeussuojaa. Suojatusta aineistosta äänen tai videokuvan nappaaminen voi kuitenkin tulla kalliiksi.
”Syytä on olla varovainen”, Tolvanen toteaa.
RISKEJÄ SIIS riittää, mutta lopulta videoiden manipuloimiseen ja väärennösten levittämiseen saattaa monessa tapauksessa olla vaikeaa puuttua. Rikosilmoitus on raskas tie.
”Jos ollaan ihan rehellisiä, aika paljon saa tehdä joutumatta rikosvastuuseen”, Tolvanen myöntää.
Arkielämässä uskottava videomanipulaatio avaakin uusia ulottuvuuksia vaikkapa kiusaamiselle.
Manipuloidun videon osoittaminen omalta kohdalta vääräksi voi olla vaikeaa, sillä myös tiedostojen tietoja pystytään muokkaamaan. Lopulta ollaan herkästi sana sanaa vastaan -tilanteessa.
Manipulaation todentamiseen kehitetään toki teknologioita, mutta ainakaan tietokirjailija ja sosiaalisen media asiantuntija Harto Pönkä ei odota niiltä suuria. Manipulaation tunnistaminen käy jatkuvasti vaikeammaksi ja jälkiä siitä voidaan peittää, hän uskoo.
”Jos haluaisit todistaa, ettet itse puhu videolla, sinulla pitäisi olla manipuloimaton tiedosto ja keinot osoittaa, että juuri se on alkuperäinen”, Pönkä sanoo.
Jos oikean tiedon osoittamisessa onnistuukin, väärät tiedot pitäisi vielä saada oikaistua. Väärennetyn videon leviäminen tulisi ensin katkaista ja alkuperäinen sisältö saada sen jälkeen kulkeutumaan samoihin paikkoihin, samojen ihmisten katsottavaksi.
Harmittomaltakin tuntuva läppä voi saada verkossa siivet, joita on jälkikäteen hankala katkaista. Siinä, missä kuva saa Pöngän mukaan vaikkapa Facebookissa tai Twitterissä klikkauksia ehkä noin tuplasti enemmän kuin pelkkä teksti, videot ovat vielä monta kertaa suositumpia. Myös Broljesten Teemu Selänne-video ehti karata tekijöidensä käsistä, ja he saattoivat vain vedota yleisöön, ettei se jatkaisi videon jakamista.
Ylivoimaisesti suosituimpana sosiaalisen median palveluna Facebookilla on sisältöjen leviämisessä suuri valta. Ryhmiä ja sivuja tehtailemalla sisällön saa nopeasti kulkeutumaan laajalle, ja mainoseuroilla kohdentaminen ja jakaminen tehostuvat entisestään.
Vaikka asia ei tuntuisi koskettavan omaa elämää, kannattaa muistaa, että haitallista sisältöä ja suoranaisia valheita levitetään myös ihan tavallisista ihmisistä, kuten tutki- joista tai muuten aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvista kansalaisista. Riepottelun kohteeksi voi sosiaalisessa mediassa joutua kuka tahansa, jonka mielipiteet tuntuvat toisista vääriltä tai joka on päästänyt suustaan huolimattoman sammakon.
Alustan ylläpitäjällä on toki vastuu poistaa rikollinen sisältö palvelustaan, ja vastuuta kantavat myös sisällön jakajat tietyissä tilanteissa. Tämä ei silti ole tähänkään mennessä leviämistä sosiaalisessa mediassa. Facebookin haastaminen oikeuteen tällaisissa tilanteissa on erittäin hankalaa.
Face2Facen tai VoCon kehittäjät eivät tie- tenkään ole vastuussa siitä, mihin heidän ohjelmiaan käytetään. Tolvaselta ei silti heru näille tahoille sympatiaa.
”En ymmärrä tällaisten ohjelmien tuottajia, että miksi he näitä tekevät”, hän toteaa.
SISÄLTÖJEN LEVIÄMISEN rinnalla ongelma on se, miten väärän käsityksen korjaaminen onnistuu – oli video sitten tarkoitettu vitsiksi tai tahalliseen huijaukseen.
Videon viesti on emotionaalisesti voimakkaampi.
Luottamus liikkuvaan kuvaan on suuri, sillä sen uskottava väärentäminen on toistaiseksi vaatinut erityistä osaamista ja välineitä. Lisäksi videon viesti on Pöngän mukaan emotionaalisesti voimakkaampi. Sen synnyttämät mielikuvat ovat vahvempia kuin still-kuvan. Ihmismieli muistaa asioita valikoivasti, ja faktatiedosta huolimatta virheelliset mielikuvat voivat jäädä elämään.
Selänne-komediavideon tapauksessa asianhoitaja oli Laihojen mukaan aluksi perustellut poistovaatimusta muun muassa sillä, että video vahingoittaa kiekkoilijan brändiä. Ja brändissähän on kyse nimenomaan mielikuvista.
Vaikka video tuntuisi sen jakajista viattomalta huumorilta, kohteelle seurauksena saattaa olla maineen menetys tai ainakin tahaton julkisuus. Kuka haluaisi tulla muistetuksi tai kadulla tunnistetuksi lausunnoista, joita ei koskaan edes antanut.
Tolvanen uskoo, että ohjelmien yleistyminen johtaa vielä moniin keskusteluihin lainsäädännön muuttamisesta. Tärkeämpää olisi hänen mielestään kuitenkin pohtia eettistä puolta. Vaikka ihmiset suhtautuisivat toisiinsa jossain määrin säällisesti reaalimaailmassa, verkossa kaikenlainen toisten kunnioittaminen tuntuu liian usein unohtuvan. Kaikkea ei tarvitse tehdä, vaikka pysyisi lain rajoissa.
”Hyvä tapa on eri asia kuin laki.”
