Pidän juhlista. Tuntuu hyvältä juoda olutta, syödä pitsaa ja jutella kavereille. 

Mutta ennen pitkää – yleensä hyvissä ajoin ennen puoltayötä – haluan lähteä pois. Ajatus hyvistä yöunista voittaa Kaikun pakkasjonossa seisoskelun. 

Olin sitten tupareissa, synttäreillä tai häissä, yhdestä toimintatavasta pidän kiinni. Lähden juhlista ilmoittamatta asiasta kenellekään – etenkään niiden järjestäjälle.

Minä vain katoan.

Miksi? Eikö hyviin tapoihin kuulu kiittää juhlista ja hyvästellä isäntäväki!

Voi olla. Mutta minusta kyrvähtäneiden normien noudattamista tärkeämpää on kunnioittaa jotain arvokkaampaa: iloista tunnelmaa.

Nimittäin. Ilmoitti lähdöstään tai ei, aikainen lähtijä on tuomittu epäonnistumaan. Aikainen lähtijä muistuttaa muita juhlijoita siitä, että joskus hauskanpito heidänkin kohdallaan loppuu. Kun aikainen lähtijä solmii eteisessä kengännauhojaan vain kolmen alkoholiannoksen mahdollistamalla tarkkuudella, hän käytännössä syyllistää muita siitä, että he ovat hetkeksi unohtaneet huomisaamun olevan tosiasia. 

Aikainen lähtijä muistuttaa juhlijoita siitä, että aamulla on luento, humalaa seuraa krapula ja elämäkin itse asiassa päättyy kuolemaan.

Siksi katoan. Juhlat eivät kaipaa selityksiäni huonosti nukutusta viime yöstä tai huomisaamun työvuorosta. Sellaiset vain masentavat.

Ei sillä, ettenkö olisi itsekin toisinaan erehtynyt. Joskus – yleensä seuralaiseni painostamana – olen ottanut kasvoilleni alistuneen hymyn ja ilmoittanut juhlakalulle, että nyt on aikani. 

Vielä seuraavana aamuna suihkussa olen muistellut järjestäjän hämmentynyttä ilmettä ja suusta väistämättä purkautuvaa kysymystä: ”Et kai sä nyt jo lähde?”

Ikään kuin kysymykseen voisi jotenkin vastata.

Toimittaja Seth Stevenson ehdotti Slate-lehden kolumnissaan vuonna 2013, että juhlaghostaamisesta olisi tehtävä yleinen tapa. Stevensonin mukaan mahdollista iskua voi pehmentää ilmoittamalla heti juhliin saavuttuaan, että aikoo jossain välissä vain lähteä painelemaan.

Toinen tapa on oma suosikkini. Laitan järjestäjälle viestin perään, aamulla viimeistään. Kiitän juhlista. Kerron, miten mukavaa oli. On nimittäin kivaa tulla kutsutuksi toistekin.