Maallikko saattaisi luulla, että Coca-Cola-yhtiön olemassaolon tarkoituksena on myydä mahdollisimman paljon erilaisia sokerilitkuja. Näin ei kuitenkaan ole. Coca-Colan missiona on raikastaa maailmaa – to refresh the world in mind, body and spirit! Avery Dennisonin missio taas on tehdä jokaisesta brändistä inspiroivampi ja maailmasta älykkäämpi. Avery Dennison tekee tarroja. Siis sellaisia lappuja, joiden toisella puolella on liimaa.

Jokaista itsensä ja konsulttinsa vakavasti ottavaa yritystä ohjaa tässä maailman ajassa missiolause. Se on ylevän päämäärän tiivistävä sanakokoelma, joka on kaiverrettu yrityksen kahvihuoneiden seinätauluihin, heti siihen vision ja arvojen viereen. Miksi yritys tarvitsee mission? Eikö Coca-Cola voi vain myydä kemikaalikoktailejaan ilman sen ylevämpää tarkoitusta?

Yritykset tarvitsevat missioita ja visioita, koska protestanttinen työetiikka on kuollut. Menneessä maailmassa protestanttipapit saarnasivat, ettei työ ole vain työtä vaan polku Jumalan luo. Yritysten ei tarvinnut perustella merkitystään työntekijöille, sillä tämä toiminto oli kätevästi ulkoistettu kirkolle. Mutta kun yhä harvempi koki Jumalan kosketuksen avokonttorilla tai pyhyyttä kahvihuoneessa, piti keksiä jotain tilalle. Merkityksettömyyden tunteessa rypevä työntekijä kun ei ole tuottavimmillaan.

Konsulttiyhtiöiden armolliset profeetat saapuivat apuun.

Fläppitaulumoosekset julistivat, että yritys voi paikata työntekijöidensä merkityskatoa luomalla mission. Eikä edes haittaa, vaikkei yrityksellä olisi mitään liiketaloudellisia päämääriä suurempaa merkitystä. Riittää kun sanoo, että taustalla on jotakin elämää ja ihmistä suurempaa. Sanoma manifestoitui missiolauseiksi, joita sitten alettiin jalkauttelemaan ympäri yrityksiä. Missiolauseiden määrittelyn missiona on siis luoda merkitys yrityksen olemassaololle.

On tietysti hienoa, jos työ tuntuu merkitykselliseltä ja arvokkaalta. Vielä parempaa kuitenkin on, jos työ on aidosti merkityksellistä ja arvokasta. Joidenkin yritysten perustamisen taustalla on ollut suuri ja ylevä ajatus, mutta lopulta aika harvan. Tesla on hyvä esimerkki yrityksestä joka on rakentunut merkityksellisen päämäärän, ilmastonmuutoksen ehkäisyn, ympärille. Tesla ei tarvitse onttoja ja yleviä missiolauseita luomaan illuusiota merkityksellisyydestä.

Suurin osa yrityksistä myy kuitenkin maitoa, muttereita tai jotain arkista palvelua. Tarpeellista ja hyödyllistä kyllä, muttei mitään kuolemaa suurempaa. Vaikka missiolauseilla voidaan luoda illuusio merkityksellisyydestä, sitä ei voida lisätä aidosti muuttamatta sitä, mitä yritys tekee. Kakkapökäleestä ei saa marmeladia, vaikka siihen kuinka kaataisi sokeria. Ylevät sanat eivät lisää Coca-Colan myymisen merkityksellisyyttä.

Harva meistä edes kaipaa mitään maailmaa syleilevää ja päälleliimattua päämäärää työnteolleen. Merkitystä työnteolle löytyy riittävästi työn haasteista, palkasta ja siitä söpöstä pojasta, tytöstä tai muunsukupuolisesta tyypistä, joka hymyilee kivasti konttorin vastaanottotiskillä.

Keinotekoisen ylevyyden sijaan kehottaisin yrityksiä harkitsemaan rehellisyyttä ja aitoutta. Ei siinä hissien rakentamisessa ole mitään hävettävää.

Kirjoittaja Juho Rautiainen on opiskelija, jonka missiona on raikastaa maailmankaikkeutta inspiroivalla, älykkyyttä lisäävällä ja lisäarvoa tuottavalla höpötyksellä.