Kolumni: Negatiivisuus vapauttaa


Teksti · words

Valokuvat: Dora Dalila

Pettymystä on helpompaa käsitellä, jos myöntää itselleen olevansa pettynyt.

Negatiivisten ajatusten esittäminen julkisesti tuntuu usein etikettivirheeltä. Aikana, jona ihmiset julistavat katkaisevansa kaikki siteet myrkyllisiin ihmisiin, negatiivisuus on monen mielestä epämiellyttävä piirre. Positiiviset ajatukset ovat sen sijaan saaneet yhä enemmän jalansijaa ihmisten mielissä. Yksi syy on se, että valoisan ajattelun ajatellaan edesauttavan menestymistä. Mutta kuinka kauheaa olisi, jos negatiivisia ajatuksia ei pyrittäisikään vaimentamaan?

Yltiöpositiivisuus on aiemmin tunnettu lähinnä yhdysvaltalaisena ilmiönä, mutta positiivisuuden kierteeseen imeytyminen on yhä useamman suomalaisenkin tavoitteena. Ajatellaan, että positiivisesti ajattelemalla saa aikaan jatkumon, jossa hyvät asiat seuraavat toisiaan. Menestyminen on vain omasta asenteesta kiinni.

On helppo ymmärtää, miksi positiivisuuden mantraan valetaan uskoa. Kukapa ei haluaisi ajatella, että elämää voi hallita ajatuksen voimalla. Todellisuus ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Myös positiiviset ihmiset epäonnistuvat elämässään kammottavasti, ja maailman negatiivisinkin ihminen voi saavuttaa elämässään paljon.

Positiivinen ajattelu saattaa myös salakavalasti haudata alleen kirjon vaikeita tunteita, joita olisi syytä käsitellä rehellisesti. Esimerkiksi pettymystä on helpompaa käsitellä, jos myöntää itselleen olevansa pettynyt. Toiveikkaat ajatukset voivat tulla myös itsekriittisyyden tielle. Olemalla kriittinen omia tekemisiään kohtaan saattaa hahmottaa omat kykynsä todenmukaisemmin. Ja se jos mikä on tärkeää menestymisen kannalta.

Kukaan tuskin haluaa velloa omassa ikävyydessään koko ikäänsä. Negatiiviset ajatukset eivät kuitenkaan ole synonyymi ikävyydelle. Päinvastoin, elämän rajallisuuden ymmärtäminen voi auttaa menestymään paremmin. Lauseen voi vaikka kirjoittaa ylös kalenterin kulmaan ja sen viereen piirtää pienen sydämen.