Muurahaisia, todella paljon muurahaisia.
Tai siltä kadulla kulkevat ihmiset ainakin näyttivät, kun katselin alaspäin pilvenpiirtäjän 25. kerroksesta. Kuohuviinikuplat sihisivät suussani mikroskooppisina räjähdyksinä, ja juuri tuona iltana se tuntui erityisen mukavalta. Juotuani muutaman lasillisen kävelin kevyin askelin ulos baarista ja laskeuduin hissillä muurahaisten joukkoon. Laskua en maksanut. Vaihtokohteessani Hongkongissa naiset juovat monessa baarissa ilmaiseksi keskiviikkoiltaisin. Ilahduttava konsepti, ajattelin aluksi.
Kyse on Ladie’s Night -illoista, jotka ovat tuttuja monelle kaltaiselleni vaihto-opiskelijalle. Juuri naisopiskelijan näkökulmasta järjestely kuulostaakin koukuttavalta: naisten ei tarvitse maksaa sisäänpääsymaksuja baareihin, eikä juomia tarvitse ostaa, vaan ne saa pyytämällä tiskiltä. Se tuntuu huojentavalta kaupungissa, jossa yhdestä oluesta saattaa pahimmillaan joutua pulittamaan parikymmentä euroa. Parhaimmillaan illan aikana voi siis säästää useita kymppejä.
Muutkin kuin naiset pääsevät kyllä sisään, mutta joutuvat maksamaan kaikesta tavalliseen tapaan.
Ilmaisen kuohuviinin iltaa seurasi morkkis. Ei siksi, että olisin ollut kovin humalassa, vaan siksi, etten ollut maksanut omista juomistani penniäkään. Ladie’s Night -illat kun eivät ole silkkaa hyväntekeväisyyttä. Naisille tarjottujen ilmaisten juomien on osittain tarkoitus houkutella paikalle miesasiakkaiden parvia uiskentelemaan ilmaisena virtaavasta alkoholista humaltuneiden naisasiakkaiden sekaan. Ummehtunut konsepti vahvistaa myös asetelmaa, jossa miehen kuuluu tarjota naiselle juomat baarissa. Sekin on epäreilua. Entä mitä tekevät he, jotka eivät määritä itseään naiseksi tai mieheksi?
Illan aikana monet ilmaisia juomia lipittäneet päivittelivät ääneen asetelman ongelmallisuutta. Moni tiedostaa, että konsepti on epäreilu, mutta juo silti. Niin minäkin tein.
Opin, että omatuntoni on kolmen kuohuviinilasillisen ja kahden neonvärisen vodkacocktailin arvoinen.
