Kuva: Miikka Pirinen

Pakko päästä eroon politisoituneesta aivomoskasta, ajattelin eräänä yönä. Halusin hävittää elämästäni kaiken politisoituneen.

Vietin viime kesän Helsingin Sanomien politiikan toimituksessa, joten vastareaktio oli odotettavissa. Politiikka sinänsä on viettelevää, mutta joka ikisen asian politisoiminen on hölmöä.

Puhdistustyö on kestänyt pari kuukautta. Matka on ollut rankka ja epäonnistunut melkein joka päivä.

Ensimmäinen tavoitteeni oli saada omaan sosiaalisen median virtaan enemmän iloa, kissavideoita ja epäpoliittisia eläinaiheita. Tuttujen poliittishenkisiä päivityksiä jouduin piilottamaan lähes päivittäin. Pakolaisasia aiheutti sen, että ympäri Eurooppaa pompsahteli ihmisiä, joita olin aiemmin pitänyt epäpoliittisina. He pauhasivat ja polarisoituivat nurkkauksiinsa.

Purkaukset olivat rajuja, mutta piilottamallahan niistä pääsee!

Marraskuun alussa se tapahtui. Näytti todella hyvältä. Luulin onnistuneeni, kun aamulla silmiini tupsahti Suomen Aasiyhdistyksen aasikuvia ja sekalaisia kissavideoita.

Edessä lupaava tulevaisuus!

Sitten Pariisi, ja ihmiset muuttuivat trikoloreiksi.

Elämä politisoituu, kun taloudessa menee surkeasti. Politisoituminen johtaa siihen, että tutkimustieto ohitetaan. Asiat muuttuvat monimutkaisiksi ja puoliälyllisiksi.

Kaikki junnaa paikoillaan, vai mitä Sipilä?

Kun antaa politisoitumisen viedä, elämästä tulee sotaa, jossa ei voita kukaan. Kaikki yrittävät vain välttää tappion.

Epäpoliittisuutta tavoittelevan elämä on yksinäistä. Aloin karttaa tuttavia, joilla on taipumus paasata kovaa tai nälviä hienovaraisesti politiikasta. Ehkä ystävyys on kuin poliittinen nimitys: pitää hokea samanhenkisiä näkemyksiä tai olet huono ihminen. Toisaalta olen ollut aiempaa enemmän yhteydessä epäpoliittisiin tuttaviin. Sen takia luulen tietäväni jotain betoniharkoista.

Poistin puhelimestani uutissovelluksia ja huomasin, että olin aika nopeasti pihalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Tuli syyllinen mutta vapaa olo. Vähemmän äkkimielipiteitä, uutisia ja harrastelijapoliitikkoja. Enemmän akryylimaalausyritelmiä, jalkapallotilastoja ja maailman epäpoliittisesti näkeviä ihmisiä. Koska minulla oli kännykkä ja sovellustyhjiö, aloin pelata kännykkäpelejä. Oli hienoa keskustella muiden pelaajien kanssa taktiikoista.

Sitten Pariisi, ja ihmiset muuttuivat mustavalkoisiksi.

Yritän vältellä politisoituneita asioita vuoden loppuun asti. Ja ei, tämä ei ole politisoitunut kokeilu. Aivan kuten ei ole ruokani, musiikkini tai elämänikään.

Vai onko?

Kirjoittaja on tietokirjailija, ekonomi, yhteiskuntatieteilijä ja ikiteekkari, joka tarkastelee politiikkaa vaihtelevan turvavälin päästä. Twitter: @janistories