Kolumni: Tekopillu ei ole nolo vaan kiva


Teksti · words

Kuva: Sergei Pavlov

Miehet voisivat ottaa oppia naisista ja alkaa suhtautua seksileluihin avoimemmin, kirjoittaa Erkka Mykkänen.

Ostin tekopillun. Prosessi oli henkisesti haastava mutta lopulta tyydyttävä. 

Seksilelun hankkiminen oli vilahdellut mielessäni jo vuosia, sillä harrastan seksiä 99,9-prosenttisesti itseni kanssa. Silti ostopäätös oli aina päätynyt samaan ajatukseen: en vittu kehtaa!

Naisilla on helpompaa. Voimaantuneella, seksuaalisuuttaan sinuttelevalla naisella on totta kai dildo. Maskuliininen kulttuuri väittää, että mies hankkii ja laukeaa tekopilluun vain, ”jos ei saa oikeaa naista”. Se ei tunnusta seksileluja, sillä niiden tarvitseminen kielii heikkoudesta ja kykenemättömyydestä.

Pelkkä sana ”tekovagina” on paljastava. ”Dildo” on oma, ylpeä ja itsenäinen sanansa. ”Tekopillu” taas kuvaa sitä, mitä lelun on tarkoitus korvata.

Onneksi viestittelin aiheesta naispuolisen ystävän kanssa. Ihan tavallisena vibraattoreilla laukeavana naisena hän käski minun välittömästi laittaa pilden tilaukseen. 

Sulattelin asiaa pari kuukautta ja tein tilauksen. Ihailemani pornonäyttelijä Riley Reidin tussun mukaan muotoiltu Fleshlight saapui postiin kahden päivän päästä.

Kotimatkalla seisoin pahvilaatikko kainalossani liikennevaloissa. Vaikka pakkauksen sisältöä ei voinut mitenkään päätellä, kuvittelin vastaantulevien katsovan minua tuomitsevasti: 

Mikä säälittävä runkkari. 

Kotona täytin piknikeille tarkoitetun samppanjapussin kuumalla vedellä, työnsin lelun veteen ja sen lämmettyä kävin hommiin. 

Jälkeenpäin pyörittelin päätäni häkeltyneenä. Tekopillu tuntui, no, pillulta. Eli ihanalta. Mihin oikeita naisia edes tarvitaan, häivähti mielessäni.

Kuherruskuukausi kesti kuitenkin vain pari päivää. Sen jälkeen lelusta tuli satunnainen mutta kiva lisä runkkaamiseen. 

Isoin muutos oli henkinen. Kerroin hankinnastani ystävilleni, eikä yksikään heistä pitänyt minua kiusallisena epämiehenä. Yksi ystävä oli liikuttavan utelias, toinen kertoi hankkineensa saman lelun vastikään itsekin. Eräs seksikumppani puolestaan piti tekopillun ajatusta kiihottavana.

Hämmennyin siitä, miten nopeasti häpeän siteet löystyivät ja putosivat. En tarvinnut kuin muutaman keskustelun ystävien kanssa, ja vuosikausia miesten seksileluihin liittynyt nolous oli kaikonnut. Se, joka oli estänyt minua hankkimasta elämääni vähän lisää iloa.

Enää nolotti vain se, etten uskaltanut kohdata häpeääni aiemmin.