KUVAT KIRMO EKHOLM

Vuosi sitten Teemu Arinan vatsaa alkoi kivistää iltaisin. Teemu oli 30-vuotias IT-alan yrittäjä. Hän oli työskennellyt 14 vuotta omassa sosiaalisen median konsultointiyrityksessään. Edeltävänä vuonna hän oli perustanut toisen yrityksen konsultointityönsä rinnalle. Töitä kertyi paljon, mutta se ei tuntunut pahalta, koska Teemu nautti työstään.

Aluksi kivistävä tunne meni ohi yksinkertaisesti syömällä jotakin. Mutta vain aluksi. Joitakin kuukausia myöhemmin Teemu meni lääkäriin. Diagnoosi ei yllättänyt: vatsahaava.

Lääkäri määräsi Teemulle vatsahappojen eritystä vähentävän lääkkeen, jotta haava pääsisi paranemaan. Oireet helpottuivat hetkeksi.
Kun lääkekuuri loppui, kivut palasivat. Lääkäri määräsi lisää pillereitä.

Niiden syöminen ei kuitenkaan tuntunut Teemusta pitkällä tähtäimellä hyvältä idealta. Teemu alkoi etsiä syitä kivistykseen ruokavaliostaan. Teemu halusi ymmärtää vatsaongelmaansa kokonaisvaltaisesti.

Hän löysi PubMedin, vuonna 1996 perustetun lääketieteen julkaisujen vapaan nettitietokannan. Hän luki vimmaisesti julkaisuja muun muassa siitä, mitkä ruoka-aineet lisäävät tulehdusta, mitkä taas vähentävät sitä, mitkä lisäävät hyvän ja huonon bakteerikannan muodostumista ja mitä ohutsuolen nukka vaatii uusiutuakseen.

”Sitten tämä mittaamishomma lähti ihan totaalisesti lapasesta”, Teemu sanoo.

Quantified self, itsensä mittaaminen, itsensäkvantifiointi. Teemun tekemisiä voidaan kutsua muun muassa näillä nimillä. Kyseessä on datan kerääminen ihmisen päivittäisistä ruumiintoiminnoista. Sellaisista elämän osa-alueista kuten ruokavalio, uni, mieliala tai liikunnallinen suorituskyky.

Termiä käyttivät ensimmäisen kerran tietokonekulttuuria käsittelevän Wired-lehden kolumnistit Gary Wolf ja Kevin Kelly vuonna 2007. Quantified self on kasvanut viime vuosina ilmiöksi. Internet on mahdollistanut sen, että aktiivisten datankerääjien aineistoja voidaan verrata maailmanlaajuisesti. Ensimmäinen kansainvälinen Quantified self -konferenssi pidettiin Kaliforniassa vuonna 2011. Nyt maailmanlaajuiseen Quantified self -yhteisöön kuuluu jo satoja ryhmiä yli 30 maasta.

Teemu alkoi tarkkailla kropastaan vähän kaikkea. Unta, stressiä, riittävää nesteytystä, ravinteiden saantia, liikuntaa. Mittaamiseen löytyi erilaisia kännykkäsovelluksia ja verkkopalveluita. Hän alkoi kirjata ylös jokaisen syömänsä ruoka-annoksen ja laskea, mitä eri ravinteita hän niistä sai.

”Ajatuksena mahdollisimman holistinen ja integratiivinen tapa hoitaa koko kehoa”, Teemu sanoo.

Myöhemmin Teemu löysi nettisivun nimeltä Bulletproof Executive. Teemun omatoiminen selvitystyö PubMedin arkistoissa lukuisine excelinpyörityksineen oli päättynyt kutakuinkin samaan lopputulokseen, jota tällä nettisivulla suositeltiin.

Siis Bulletproof-dieettiin. Se on osin paleodieettiin pohjautuva ruokavalio, jonka ajatuksena on minimoida elimistön saamat myrkyt. Bulletproof-dieetti käyttää hyväkseen tutkimustuloksia eri ruoka-aineiden vaikutuksista elimistössä ja pyrkii siten muun muassa minimoimaan elimistössä vallitsevia tulehdustiloja.

Paleodieetti taas tunnetaan paremmin nimellä kivikautinen ruokavalio, jonka ajatuksena on, ettei ihmiskeho ole tottunut viimeisen 10 000 vuoden aikana maanviljelyn myötä ruokaympyräämme tulleisiin ruoka-aineisiin, kuten vilja- ja maitotuotteisiin. Esimerkiksi kaikki karppauksen eli vähähiilihydraattisen ruokavalion alalajit perustuvat enemmän tai vähemmän paleodieettiin.

Ensimmäinen suomalainen Quantified self -seminaari järjestettiin vasta vuosi sitten, toukokuussa 2012. Tänä keväänä joukko Quantified selfistä kiinnostuneita kokoontui Helsingissä. Tapahtuma keräsi paikalle noin 30 ihmistä. Kesäkuun alussa Helsingissä järjestetään isompi, kaikille avoin Quantified self -tapahtuma. Toukokuussa pidetään Amsterdamissa Euroopan tähän asti suurin Quantified self -konferenssi, jonne odotetaan saapuvaksi 350 osallistujaa.

Quantified self -ajattelijat haluavat haastaa perinteisen tavan ajatella omaa terveyttä: kaikki liittyy kaikkeen, ja siksi kaikkea pitää tarkkailla, laskea, mitata ja verrata muihin ihmisiin. Ja kun mukana vertailemassa on tilastollisesti merkittävä määrä ihmisiä, koko homma alkaa tuntua melko järkevältä.

Mutta onko ruumiintoimintojen ja ravintoainemäärien mittaamisesta hyötyä esimerkiksi eliniän pidentämisen kannalta? Siitä emme voi varmistua vielä pitkään aikaan.

Teemulla oli kirkas ajatus. Hänen tarkoituksenaan oli jättää ruokavaliosta pois kaikki kehoa vahingoittavat, antiravinteita sisältävät tuotteet, sekä nukkua riittävästi. Tuttu lääkäri huomautti Teemulle, että suurin osa ihmisistä ei pysty muuttamaan elintapojaan. Päivät kuluvat 80–90-prosenttisesti tuttujen rutiinien parissa. Kun ihminen päättää, että jotain pitää tehdä toisin, päätös harvoin pitää – tai etenee toteutukseen asti.

Toisin kävi. ”Pystyin tekemään kaiken saman tien. Elämäntapamuutoksista tuli peli, jossa pitkällä aikavälillä kerätty tieto helpotti uusiin rutiineihin ja parempiin suorituksiin pääsemistä”, Teemu sanoo.

Myös tuloksia syntyi: ”Kehoni rasvaprosentti tippui parissa kuukaudessa 14:stä kahdeksaan, ja punnerrusten määrä nousi 20:sta yli sataan yhteensä noin neljän tunnin kuukausittaisella liikunnalla. Siis hyvin lyhyessä ajassa, hyvin vähällä työllä erittäin hyviä tuloksia.”

Oman genetiikan tutkiminen on keskeinen osa Quantified self -ajattelua. Vielä kymmenen vuotta sitten oman DNA:n tutkiminen vaati kohtuuttoman kalliit laboratoriokokeet. Nyt Yhdysvalloissa on perustettu palveluita, jotka purkavat näytteestä osan ihmisen geeniperimää ja määrittelevät siitä riskiprosentit kymmeniin eri tauteihin. Palvelusta voi esimerkiksi saada selville kärsivänsä huomattavan korkeasta rinta- tai eturauhassyöpäriskistä – minkä ansiosta tietää, miten muuttaa elintapojaan ja minkä ikäisenä kannattaa mennä tutkimuksiin. DNA-testien hinnat ovatkin laskeneet rajusti viime vuosina. Palveluista tunnetuin on 23andme, jossa testin hinta on 99 dollaria. Testin voi tehdä vaikka Suomesta käsin: tilaa putkilon palvelusta, sylkee siihen ja postittaa sen jenkkilään. Voilà. Tulokset saadaan, tietenkin, kännykkäsovellukseen.

Viimeiseksi Teemu alkoi tarkkailla untaan.

”Mä olen helposti semmonen tyyppi, että kusetan itseäni. Totean nukkuneeni ihan riittävästi, jos en lähtenyt perjantaina ulos kavereiden kanssa”, hän sanoo.

Teemu alkoi kerätä unestaan dataa. Data mahdollisti tarkan seurannan ja tavoitteiden asettamisen. Teemu aloitti unen seurannan Sleep Time -kännykkäsovelluksella.

Kun unen laatua arvioidaan, kiinnitetään yleisesti huomiota REM-unen määrään. REM-uni eli vilkeuni on unen tärkein vaihe, se vaihe unesta, jolloin esimerkiksi unet nähdään. Aivot tekevät silloin eniten psyykkistä työtä. Esimerkiksi vastasyntyneet vauvat nukkuvat lähes yksinomaan REM-unta. Muita univaiheita ovat kevyt uni ja syvä uni. REM-unen määrän vaihtelut ovat yksi syy sille, miksi ihmiset tarvitsevat eri määrän unta. Jotkut nukkuvat ”tehokkaammin” – siis saavat enemmän REM-unta lyhyemmässä ajassa. Tästä syystä joillekuille, joskin hyvin harvoille onnekkaille, riittää 5–6 tuntia unta yössä. Toki unen laadussa on yökohtaisiakin vaihteluita. Selitys on yksinkertainen: joskus on väsyneempi, vaikka olisi nukkunut ajallisesti riittävän määrän. REM-unen määrä vaihtelee yöstä yöhön.

Sovelluksesta ei ollut apua REM-unen mittaamisessa, joten Teemu jatkoi etsimistä.

Teemu löysi pienellä kaivamisella aivosähkökäyriä mittaavan Zeo-laitteen. Otsaan yöksi kiinnitettävän laitteen avulla Teemu pystyi arvioimaan, mitkä asiat vaikuttavat unen laatuun. Oliko esimerkiksi iltaisin nautitulla Valerian-teellä vaikutusta? Entä suihkussa käymisellä? Tai liikunnalla? Vastaukset löytyivät käyristä.

Miltä Quantified selfin tulevaisuus näyttää? Kasvavalta. Länsimaissa asuvat ihmiset kun voidaan määritellä jo lähestulkoon kyborgeiksi – biologisiksi organismeiksi, joihin on yhdistetty teknologiaa. Mietitään vaikkapa silmälaseja tai kännyköitä. Emme edes tiedosta niiden erityistä hyödyllisyyttä, koska käytämme niitä sen kummemmin sitä ajattelematta. Laitteiden määrä ei tulevaisuudessa lisääntyne, vaan toimintoja integroidaan todennäköisesti yhteen laitteeseen.

Googlen Glass-projekti on tästä hyvä esimerkki. Glassit ovat päälle puettavat silmälasit, jotka heijastavat näkökenttään kännykkää vastaavan toiminnallisuuden. Silmien edessä on siis koko ajan tietokone ja puhelin: sillä voi soittaa, lukea pikaviestimiä tai kysyä ääneen navigaatio-ohjeita. Tulevaisuudessa Glassin tapaista laitetta voi pyytää mittaamaan reaaliajassa myös kehon eri toimintoja.

Teemu jatkaa töitä ja kertoo voivansa yhä paremmin. Hän arvioi, että Quantified self -ajattelu tulee muuttamaan terveydenhuoltoa ja työelämää.

”Terveydenhuollossa ei ole enää pitkä matka siihen, että lääkäri alkaa määrätä potilaille lääkkeiden lisäksi myös älypuhelinsovelluksia. Toisaalta työelämä ja tehokas tietotyö vaativat, että otat huomioon terveytesi: ruokavalion, unen ja liikunnan. Yritykset tulevat olemaan yhä kiinnostuneempia työntekijöidensä elintavoista.”

Erityisesti yleislääkäreiden työnkuva on jo muuttumassa. Ihmiset eivät enää luota siihen, että tieto valuu lääkärin vastaanotolla ylhäältä alaspäin. Terveyskeskuksen antiikkista tietokonetta kahdella sormella näppäilevän lääkärin kanssa saatetaan kilpailla googlaamalla omia oireita tai keskustelemalla muiden sairastajien kanssa verkossa.

Tällä on kaksi puolta. Toisaalta sen voi ymmärtää lääkäreiden ammattitaidon kyseenalaistamisena, toisaalta taas ihmisten omatoimisuutena.

Teemu on tästäkin hyvä esimerkki. Kun hän viime vuonna meni lääkäriin vatsakipujen takia, hän oli jo ehtinyt diagnosoida itselleen vatsahaavan.

Jutun kirjoittaja Mikko Ikola ja jutussa haastateltu Teemu Arina ovat Suomen Quantified self -verkoston perustajia.