Käsi ylös ne, jotka ovat miettineet joskus luennolla istuessaan, mitä hyötyä tästä kaikesta on. Miksen ole juuri nyt tekemässä jotain mielekkäämpää, rakentavampaa, innostavampaa tai rahakkaampaa? On niin epävarmaa, takaako suomalainen yliopistotutkinto näinä päivinä edes työpaikkaa.

Uuden Ainon jutussa toimittaja Johanna Vierros haastattelee amerikkalaisia huippuopiskelijoita, jotka ovat jättäneet koulun kesken. Sen sijaan nuoret ovat ryhtyneet tekemään omia projektejaan: parantamaan syöpää, koodaamaan matemaattisia pelejä tai kirjoittamaan satiirista romaania taidekouluista. Miljardööri Peter Thiel maksaa heille 4000 dollaria kuussa siitä, että he yrittävät muuttaa maailmaa luennoilla istumisen sijaan.

Suomalaisen opiskelijan näkökulmasta ajatus on kiihottava. Päästä tekemään sitä mikä tuntuu juuri omalta jutulta, ja joku vielä maksaa siitä? Kyllä kiitos!

Käsi ylös ne, jotka tajuavat, että Suomessa näin tapahtuu jo nyt?

Vaikka meillä ei ole Thielin tarjoamaa kuukausipalkkaa, meillä on (kymmenkertaisesti pienempi) opintotuki. Se pääsee unohtumaan, sillä tukea uhataan leikata jatkuvasti. Opintotukea on muutettu viime vuosien aikana niin paljon, etteivät edes Kelan omat asiantuntijat ole pysyä perässä sen ehdoista.

Mikäli Peter Thielin tukemat nuoret maailmanmuuttajat epäonnistuvat projektissaan, he saavat aloittaa alusta ja tehdä jotain muuta. Se on etuoikeus, joka suomalaisten päättäjien on sallittava myös tuleville opiskelijasukupolville, ilman taloudellisia kiristyksiä toisen tutkinnon suorittajille.

Yliopisto on nimittäin parhaimmillaan se paikka, jossa ihmiset löytävät oman kutsumuksensa, intohimonsa ja tukiverkostonsa. Tätä haluan tehdä, näiden ihmisten kanssa.

Jotain on pielessä, jos sen keskeyttäminen tuntuu vapaudelta.