Pääkirjoitus: Suomi ei ole koskaan valmis


Teksti · words

Ja siksi tuo hokema pitääkin kuopata, kirjoittaa Annaleena Kuronen.

web_paakirj_big

28. marraskuuta maassamme kirjoitettiin uusiksi tasa-arvon, rakkauden ja kansalaisvaikuttamisen historiankirjoja. Suomi oli totisesti valmis tasa-arvoiseen avioliittolakiin.

Seuraavaksi voisimmekin kuopata yhdessä tuon sanonnan. Siis sen, että Suomi on tai ei ole valmis johonkin.

Sanonnan voi asetella samaan hautaan, jonne monet ovat näinä päivinä asettaneet Päivi Räsäsen poliittisen uskottavuuden. Levätkää rauhassa.

Suomi ei ole valmis -sanonnan keskeinen merkitys on, että kansakuntamme kypsymistä vaikkapa tasa-arvoasioissa tulee odotella samaan tapaan kuin mikroaterian lämpenemistä.

Esimerkiksi näin:

Sori, seksuaalivähemmistöt, tässä menee vielä hetki. Sori, transihmiset, teidän aikanne ei ole vieläkään koittanut. Pahoittelut teille kaikille nuorille miehille, jotka ette ole vielä käyneet armeijaa. Kyllä te joudutte edelleenkin leikkaamaan tukkanne, koska meillä täällä Suomessa ei ole vielä mitään kiirettä muuttaa maailmaa.

Sanonta Suomi ei ole vielä valmis antaa populisteille ja pragmaatikoille upean tekosyyn jäädä odottelemaan asennemuutosta, jota ei välttämättä koskaan tule. Se tarkoittaa, että syrjittyjen vähemmistöjen tulisi siis myös odotella omissa, eristetyissä vakuumipakkauksissaan niin kauan, kunnes suuri enemmistö on valmis hyväksymään heidän ”oikkunsa”.

Kun aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista meni läpi eduskunnassa, kansakuntamme sivistystä ajastava mikroaaltouuni sanoi pling. Se oli maailman onnellisin ääni, joka ensimmäisen kansalaisaloitteen läpipääsyn myötä tarkoitti, että myös demokratia vahvistui.

Siksi nyt on entistä tärkeämpää muistaa seuraava sääntö:

Mikäli jokin asia on tärkeä, on siitä pidettävä meteliä, vaikka suomalaisten enemmistö ei olisikaan vielä lämmennyt.

Asenteet muuttuvat hitaasti. Varsinkin silloin, kun niitä ei edes yritetä muuttaa.

KUVA: MIIKKA PIRINEN