Ystäväni jakoi Facebookissa kuvan, jossa selfiekepin päähän oli aseteltu älypuhelimen sijaan ase. Ihmistä ei näkynyt. Oli vain itseään kohti sojottava käsivarsi, joka oli valmiina taas yhteen täydelliseen otokseen. Kuva oli irvokas mutta osuva.

Hyvinvointi- ja inspiraatiopuhe, kehonhallinta, itsensä mittaaminen ja kaikenlainen itseensä keskittyminen tekee ehkä ruumiistamme jäntevämpiä ja notkeampia, mutta samalla se tyhmentää meitä. Tammikuussa The Guardianissa väitettiin, että länsimainen käsitys hyvinvoinnista on jopa vastakohta syvälliselle ajattelulle. Moderni, hyvinvointia tavoitteleva ihminen on keksinyt niin paljon sijaistekemistä oman napansa ympärille, että päivän syvin ajatus saattaa hyvin olla miltä musta tuntuu tänään.

Mitä enemmän keskitymme itseemme ja siihen, miltä näytämme kännykän ruudulla tai kuntosalin peileistä katsottuna, sitä vähemmän huomaamme ympärillämme muita ihmisiä. Heidän lähtökohtiaan, ajatuksiaan tai pahoinvointiaan. Sitä on kaikkialla, vaikka pahoinvointiselfieiden jakaminen sosiaalisessa mediassa ei olekaan trendikästä.

Hyvinvoinnin loppumaton tavoittelu saattaa tuntua hyvältä ajatukselta. Tunteeseen ei kannata kuitenkaan luottaa, jos päässä ei ole muita ajatuksia.

KUVA PETRI ANTTILA