Bioinformaatioteknologian opiskelija Juuso Ikola tepasteli tammikuisena iltapäivänä kotiin Otaniemen Alepasta, kun Sähkömiehentiellä kulki vastaan pieni eläin. Ikola ei tunnistanut lajia. Hän kuitenkin tiedotti havainnostaan Facebookin legendaarisessa Teekkarikylä-ryhmässä:
”SMT:llä kipitti vastaan kovasti peltomyyrän näköinen mutta ihmeen kesy karvapallo, käytännössä hyppäsi käteen. Kysyn nyt, vaikka sitä epätodennäköisenä pidänkin, onko jonkun lemmikki karkuteillä?”
Ryhmässä käynnistyi välittömästi spekulaatio eläimen perimmäisestä olemuksesta:
”Pari talvea sitten hukkasin just tommosen tupsun piposta. Joko se on niin homeessa, että kävelee vastaan?”
”Tuo on jo sellainen pallero, etten ole koskaan tavannut, vaikka hiiret, hamsterit ja rotat tuttuja ovatkin. Mielenkiinnolla seuraan, miten mysteeri ratkeaa ja minne pikkukaveri päätyy. ☺”
Kielletty lemmikki
Aino näytti kuvan salaperäisestä elukasta Yliopistollisen eläinsairaalan Pieneläinsairaalan johtavalle eläinlääkärille Katariina Thomsonille, joka tunnisti eläimen kuvan perusteella peltomyyräksi. Thomson korostaa, ettei laji sovellu lemmikiksi.
”Peltomyyrät saattavat olla yllättävän kesyjä. Eläinsuojelulaki kieltää luonnonvaraisen eläimen ottamisen lemmikiksi, joten vaikka peltomyyrän kiinni saisikin, ei sitä saa vangita.”
Ikola oli kuitenkin ottanut eläimen talteen mahdollista omistajaa odotellessaan. Karvapallo asusteli Ikolan ja tämän kämppiksen kanssa muutaman viikon. Se nimettiin tuttavallisesti Pörriksi.
”Vinkki: Pienen nisäkkään asumusta ei kannata pohjustaa pikakaurahiutaleilla. Siitä tulee ikävän hajuista puuroa ajan myötä”, Ikola muistelee.
Tie vapauteen
Ikolan mukaan oli alusta asti selvää, ettei hänen ja Pörrin yhteiselosta tule pysyvää. Kun omistajaa ei ilmaantunut, kämppikset vapauttivat eläimen takaisin luontoon.
”Olen Pohjanmaalta kotoisin, joten luonnollisen uteliaisuuden ja eläinrakkauden jälkeen ensimmäinen reaktio oli, että tuhoeläin, pitäisi tappaa. Mutta ei me raaskittu, yksi myyrä sinne tänne.”
Vapautusta seuraavana päivänä Ikola kävi vielä varmistamassa, että Pörri oli päässyt elämässään eteenpäin.
”Kävin potkimassa hankea paikassa, johon olin Pörrin jättänyt. Näin tunneleita, joten oli se lähtenyt siitä kaivelemaan johonkin suuntaan. Ihan hyvä mieli jäi.”
Enää Pörri ei ole tullut vastaan, paitsi pari kertaa unissa.
Läksiäislahjaksi Ikola tarjosi Pörrille matkaevästä, jotta eläimen rasvavarannot kestäisivät talven yli.
