KUVA MIIKKA PIRINEN

Unelmiensa maailmassa Roope Salminen makaisi viiden vuoden päästä kylpyammeessa. Menossa olisivat Oskari Sipolan (Elokuu) uusimman elokuvan kuvaukset. Tarinan olisi käsikirjoittanut Akse Pettersson (Kaspar Hauser). Ammeessa loikoilisi vastanäyttelijänä Joonas Saartamo (Menolippu Mombasaan, Tyttö sinä olet tähti, Juoppohullun päiväkirja). Kuvausten lopuksi miehet menisivät bisselle. Se maksaisi helsinkiläisessä ravintolassa kolme euroa. Ravintolassa olisi jotain hyvää live-ohjelmaa, toivottavasti improa. Improvisaatio olisi silloin nimittäin suositumpaa kuin stand-up.

Jos et ole vielä kuullut Roope Salmisesta, nyt viimeistään on sen aika. Roope Salminen on se tyyppi, joka näytteli Kotikadussa. Niin ja sitten hän on se tyyppi, joka oli mukana improamassa 24 tuntia putkeen huhtikuussa järjestetyillä Impronation-improvisaatiofestivaaleilla. Niin ja se, jonka bändi on myynyt Tavastian kaksi kertaa täyteen soittamalla pelkkiä cover-biisejä.

Pakko olla kiireinen mies. Hänet on tavattava.

[Toimittaja astuu baariin ja tilaa juoman.]

Viisi minuuttia ennen haastattelua tulee tekstiviesti:

”Mä oon ihan vitunmoinen apina ja myöhästyn tyyliin vartin… Sori!!!!!!”

Tuntia myöhemmin oluesta on jäljellä vain pohjalimat eikä Roopea näy vieläkään. Sitten tulee uusi viesti:

”Ootko vielä paikalla koska olisin siellä 3 min päästä?”

[Salminen saapuu paikalle huohottaen.]

”Oikeasti mä oon niin pahoillani. Mitä mä voin tehdä, anella polvillani?”

Salminen on juuri tullut suoraan toisesta tapaamisesta. Hektinen aikataulu johtuu siitä, että nyt menee erityisen lujaa. Hänen yhtyeensä Roope Salminen & Koirat on allekirjoittanut maaliskuussa levytyssopimuksen Warner Music Finlandin kanssa.

Kahdeksanhenkinen yhtye on toistaiseksi niittänyt mainetta hip hop -coverbändinä. Bändi on versioinut hittejä aina Kanye Westistä Macklemoreen. Pelkkien covereiden soittamisessa ei ole mitään hävettävää, päinvastoin. Salminen lupaa, että jokaisella keikalla tulee olemaan älyttömän hyvät bileet. Bileissä tanssittaa jatkossa kuitenkin myös oma musiikki. Suunnitelmissa on nyt tehdä levy täynnä omaa tuotantoa. Moni bändin jäsenistä on tehnyt omaa musiikkia vuosia, osa jopa koko elämänsä. Coverit eivät kuitenkaan ole katoamassa keikoilta.

”Aiomme tehdä ihan sairaan hyvän hip hop -levyn. Tämä on meille kaikille tosi uutta, emmekä halua kiirehtiä. Emme halua laueta boksereihimme, kun voisimme rakentaa rauhassa ja tehdä oikeasti hyvän levyn”, Salminen sanoo.

Rauhassa Salminen tosin ei juurikaan ehdi olla. Kalenterin täyttävät muut projektit. Niistä yksi on oma tuotantoyhtiö Hook Finland, joka tuottaa mediasisältöjä, musiikkia, artisteja ja tapahtumia. Firma manageroi muun muassa Instagram-tähti Benjamin Peltosta.

Hook Finland oli mukana järjestämässä Suomen suurinta improvisaatiofestivaalia. Kuukauden kestävä festivaali laajensi impro-visaation tarjontaa Helsingissä, sillä esityksiä oli huhtikuun melkein jokaiselle päivälle. Improvisaatioteatterissa näyttelijät keksivät esittämishetkellä hahmon, repliikit ja tarinan, ja siihen voi liittyä lennosta sävellettyä musiikkia tai valoefektejä.

Salmiselle festivaalin kohokohta oli 24 tunnin improvisaatio. Se tarkoitti, että näyttelijät, muusikot ja teknikot vaelsivat Helsingin kaduilla improvisoiden saippuaoopperaa kokonaisen vuorokauden.

Koitoksen jälkeen Salminen päivitti Facebook-statuksensa:

”EI SAATANA!!! Sitten kun mä kuolen mä haluun että mut muistetaan tästä. 24h impro takana, sairainta mitä oon koskaan tehny.”

Toinen Salmisen iso projekti on improryhmä Kolina. Se sai alkunsa viitisen vuotta sitten, kun joukko Kallion ilmaisutaidon lukiolaisia improili huvikseen puistossa. Puistoimproilusta muodostui ryhmä, joka halusi tehdä sitä tosissaan. Kolina vuokrasi keikka-bussin, maksoi itse bensarahat, kiersi ympäri Suomen ja aneli saada heittää keikkaa pienissä räkälöissä ympäri maata. Kaikki kuulumiset julkaistiin Facebookissa. Kun he tulivat takaisin Helsinkiin, he olivatkin yhtäkkiä helsinkiläisten silmissä maankuuluja esiintyjiä. Kolina sai vakioklubin ravintola Cubasta, ja nyt ryhmän jäsenet tekevät sitä työkseen. Sellaiseksi, josta saa rahaa.

Mutta mennään takaisin siihen unelmaan. Jos eläisimme Roope Salmisen unelmien maailmassa, asiat eivät olisi menneet juuri niin kuin yllä kuvattiin. Kylpyammeen lisäksi Roope Salmisella olisi titteli: teatteritaiteen maisteri.

Jos Salminen olisi saanut valita, hän olisi jättänyt kiertueen väliin ja mennyt suoraan lukiosta Teatterikorkeakouluun.

Kallion lukiossa yli-innokas poika sai helposti isoja rooleja, koska poikia oli ylipäätään niin vähän. Se herätti pahennusta, sillä Salminen sai helposti näytön paikkoja, joita esimerkiksi moni tyttö ei saanut.

”Toivottavasti he saavat lohtua siitä, että he pääsivät Teakiin ja mä en”, Salminen virnistää.

Moni Roopen tunteva sanoo, että se on parasta, mitä hänelle on käynyt.

”Voit laittaa: ’Roope Salminen joutui oikein laskemaan, koska on hakenut niin monta kertaa’”, Salminen sanoo.

Kuusi. Kuuden kevään ajan Salminen on pistänyt hakupaperit menemään, saanut kutsun pääsykokeisiin, edennyt niissä pitkälle, välillä jopa viimeiseen vaiheeseen asti – ja tullut torjutuksi. Kuusi kertaa hän on joutunut miettimään elämäänsä uudestaan ja painamaan töitä sen eteen. Pelkällä taiteilijuudella kun ei maksa vuokraa.

Siksi Salminen perusti ystäviensä Sasu Paakkunaisen ja Kalle Lindrothin kanssa tuotantoyhtiön. He halusivat tehdä taidetta, musiikkia ja improa mahdollisimman kustannustehokkaasti omalla tavallaan.

Vuodet yrittäjänä ovatkin tuoneet Salmisen puheeseen tuottajaviboja.

”Mun on täytynyt tehdä se valinta että alanko taiteilijaksi ja teen päivätöitä, vai olenko taiteilija ja tuottaja samaan aikaan. Mie-luummin tuotan asioita, joista tiedän jotain, kuin menen kauppahalliin myymään poronlihaa, josta en tiedä hevonvittuakaan.”

Omana pomonaan Salmisen ei tarvitse murehtia, signaako suomalaisten musiikkituottajien ykkösnimi Asko Kallonen hänen bändinsä, tai valitseeko Aku Louhimies hänet elokuvaansa.  Salminen saattaa nimittäin hyvin olla itse seuraava Asko Kallonen tai Aku Louhimies.

[Toimittaja ja Salminen tilaavat burgerit.]

Roope Salminen ja Koirat -yhtyeen piti olla vain yhden illan juttu. Ensimmäisellä keikalla oli kuitenkin niin hauskaa, että bändi pysyi kasassa. Ahkera keikkailu tuotti tulosta, mutta ensimmäinen loppuunmyyty Tavastia yllätti. Täyteen buukattu klubi johtui Salmisen mukaan lähinnä siitä, että kaverit halusivat tukea tutun bändin ensimmäistä keikkaa legendaarisessa baarissa.

Toisella kerralla yhtye puolestaan otti riskin.

”Keikka oli joulun aikaan, välipäivinä. Sanoin aluksi keikkamyyjällemme, että soitetaan mieluummin Kuudennella linjalla kuin Tavastialla, sillä välipäivinä porukka on aina jossain muualla. Lopulta päätimme, että fuck it, nyt on niin hyvä meininki että myydään vaan. Saimme keikkapäivänä soiton keikkamyyjältä, että käykää laittamassa lappu ovelle. Kaikki liput on myyty. Sinne on tulossa 850 ihmistä, jotka ovat jo maksaneet lippunsa. Se oli yksi elämäni hienoista hetkistä.”

Sen jälkeen riskejä ei ole tarvinnut ottaa.

Kun 24-vuotiaana on oma tuotantoyhtiö, levytyssopimus ja improvisaatioryhmä, mihin sitten oikein tarvitsee koulua?

”Tavallaan en missään nimessä haluaisi opiskella. Mulla on käynyt näin hyvä tsägä, koska en ole päässyt kouluun. Bändimme on olemassa sen takia, etten ole koulussa. Jos olisin ollut, en olisi hakenut Kotikatuun. Olen saatanan tyytyväinen siihen, etten ole päässyt kouluun – vielä. Ei se silti mikään salaisuus ole, että se on iso unelmani.”

Toisaalta, on aivan eri asia tarvita koulua kuin haluta sitä.

”Haluaisin olla parempi näyttelijä, ja sen takia haluaisin päästä kouluun”, Salminen sanoo.

Koulunkäynti tosin tarkoittaisi taukoa kaikista projekteista. Teatterikorkeakoulun kanssa kun on vaikea sovittaa yhteen mitään ylimääräisiä töitä.

”Jos mä pääsen, niin kaikki tää on sellaista, jossa olen oma pomoni”, hän jatkaa.

Kelpaisi Salmiselle muukin koulu kuin Teatterikorkea. Kolme vuotta sitten hän oli Tampereen näyttelijätyön laitoksen pääsykokeissa viimeisessä vaiheessa. Hakijat oli karsittu tuhannesta kouralliseen.  Heidän täytyi laulaa, näytellä ja tanssia tuomareiden edessä koulupaikkansa eteen. Viimeisenä tehtävänä oli karaoke. Karaokebaarissa. Salminen lauloi Eminemin Lose Yourselfin ja hänestä tuntui, että tästä tulee hänen vuotensa.

Mutta Salminen sai kieltävän vastauksen. Sen jälkeen oli tyhjä olo. Myöhemmin bändikaverit kertoivat tuulettaneensa. Mitä olisi Roope Salminen ja Koirat ilman Roope Salmista?

Kun tämä juttu ilmestyy, Salminen valmistautuu seitsemänteen pääsykoekevääseensä.

”Mä rikon lakia just nyt.”

[Salminen kaivaa laukustaan Karjalan, avaa tölkin, kaataa sen baarituoppiinsa ja hörppää.]

”Aion hakea niin monta kertaa kunnes pääsen”, hän sanoo vakavana.

Salmisella, jos jollain, luulisi olevan oikeat eväät koulua varten. Hänen isänsä on näyttelijä Eppu Salminen ja täti koomikko Krisse Salminen. Esiintyminen on aina ollut osa Salmisen elämää.

Moni voisi luulla, että Salmisen menestys johtuu hänen kuuluisista sukulaisistaan.

”Ohjaajat ja roolittajat eivät ole tienneet taustastani, eikä Koirien yleisössä kukaan tule katsomaan keikkaa, koska isäni tai tätini sattuvat olemaan kuuluisia. Kuka tahansa, joka panostaa ja on edes vähän lahjoja, pystyy mihin vain.”

Salminen sanoo haluavansa tehdä tulevaisuudessa ”omia juttujaan”. Ulkopuoliset entiteetit eivät saa määrätä liikaa. Parasta se olisi, jos niitä omia juttuja voisi tehdä parhaiden kavereiden kanssa.

”Tää menee varmaan diipiksi”, hän sanoo.

Baarin eteisessä on pelikone. Salminen on lähdössä pois, mutta pysähtyy, kaivaa taskustaan 20 sentin kolikon ja työntää sen koneeseen.

”Mä teen näin aina. Jos mä voitan, voitan kahdeksankertaisesti.”

Hän painaa kortteja, hertta kutosen ja pata vitosen.

Voittoa ei tule.

[Salminen poistuu.]