Miki Kuusi tekee mielellään 100-tuntista työviikkoa


Teksti · words

Syksyllä 2009 opiskelut aloittaneesta Miki Kuusesta, 24, olisi voinut tulla nopeasti valmistunut rahoituksen maisteri, McKinseyn konsultti, investointipankkiiri Lontoosen tai Nokian uraohjus Keilaniemeen.

MIKIKUUSI

Neljä vuotta myöhemmin Keilaniemen konttoritalossa asuu kuitenkin firma nimeltä Microsoft. Kuusi ei ole Lontoossa, vaan istuu parinsadan metrin päässä Otaniemen Startup saunassa helpottunut hymy kasvoillaan.

Helpotus johtuu siitä, että yksi Euroopan suurimmista teknologiakonferensseista, Slush, on ohi. Slush, tiedättehän – se yrittäjien ikioma Flow-festivaali, joka tukki luultavasti sinunkin Newsfeedisi marraskuun puolivälin tienoilla.

Kaapelitehtaalla järjestetty Slush toi suomalaiset start-up-yrittäjät ja kansainväliset sijoittajat yhteen kuudennen kerran. Vaikka projektissa oli mukana yli sata palkattua ja 600 vapaaehtoista työntekijää – valtaosa heistä aaltolaisia – Miki Kuusen naama oli eniten esillä. Hän oli main organizer, päävastuussa.

”Tämän vuoden tapahtuman aamuna ajattelin, että tästä tulee ihan täydellinen katastrofi tai täydellinen menestys, muttei mitään siltä väliltä”, Kuusi sanoo ja tarjoilee Angry Birds -limpparia.

Tapahtuman onnistuminen näytti kaatosateen ja vaikean teknisen toteutuksen takia hetkittäin jopa mahdottomalta. Rekisteröinti eteni liian hitaasti, sisäpiha tulvi, eikä kukaan ollut varma, saadaanko hommaa pakettiin ennen h-hetkeä.

Kaikki meni kuitenkin nappiin. Tapahtuman jälkeisenä aamuna Kuusi heräsi Matti Alahuhdan henkilökohtaiseen onnittelupuheluun.

 

Miki Kuusesta tuli startup-himoaktiivi jo ensimmäisenä opiskeluvuonna. Häntä viehätti tekemisen meininki, jota koko Aalto Entrepreneurship Society -yhteisö oli täynnä. Kun jotakin tapahtumaa varten piti roudata 300 tuolia, kaikki lähtivät kantamaan.

”Asenne oli vähän semmonen fuck it, let’s do it -tyyppinen”, hän sanoo.

Kuusi ei ollut oikein koskaan viihtynyt koulussa. Lukiossa hän saattoi joskus lintsata puolet tunneista, mikä ei ollut tyypillistä käytöstä Helsingin Suomalaisessa yhteiskoulussa. Poikkeuksena olivat talous- ja lakitiedon tunnit. Niiden opettaja oli syy, miksi Kuusi päätti alun perin hakea opiskelemaan kauppatieteitä.

Kuusi haki ensimmäisen vuoden yhteisten opintojen jälkeen rahoituksen pääaineeseen, tulevaan pankkiiri- ja konsulttiputkeen, ja pääsi sisään 4,5 keskiarvolla.

”Se ei ehkä kuitenkaan ollut mun juttu, ja ajauduin mukaan opiskelijatoimintaan.”

Aaltoesin kautta avautui tilaisuus tehdä muita asioita. Seurauksena opiskelutahti ensin hidastui ja sitten tyssäsi kokonaan. Tähän mennessä Kuusi on suorittanut vasta 80 opintopistettä, vajaan puolentoista vuoden opinnot.

Aika on mennyt johonkin muuhun. Mihin?

 

Moni tuntee hänet entuudestaan. Se johtuu siitä, että Kuusen naama on pyörinyt mediassa useaan otteeseen jo ennen tämän vuoden Slushia.

Hänet on voinut bongata samasta kuvasta Jyrki Kataisen ja Venäjän pääministeri Dmitri Medvedevin kanssa, MTV3:n Huomenta Suomesta tai Imagen artikkelista, jonka mukaan ”Suomella on toivoa”. Hän on se, jolle esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt-liite soitti lokakuussa halutessaan tietää, mihin Suomi tarvitsee yrityksen kasvattamisen oppitunteja.

Kuusi oli ensimmäisen kerran päävastuussa Slushista kaksi vuotta sitten. Sitä ennen tapahtuma oli ollut maksimissaan 300 osallistujan kokoontuminen. Kuusi tiimeineen halusi Slushista jotakin uutta ja isompaa.

”Parin vuoden takainen Slush oli riski. Ei tiedetty yhtään mitä ollaan tekemässä”, hän kertoo.

Tapahtuman 27 puhujaa kauhottiin kasaan kolmen päivän aikana, ja osa lipuista myytiin ulos parillakympillä. Osallistujamäärä kuitenkin kuusinkertaistui edellisvuoteen nähden.

Sittemmin tiimi Kuusi & co on tuntunut kuusinkertaistaneen muitakin asioita.

Slushien 2011, 2012 ja 2013 lisäksi Kuusi on ollut mukana järjestämässä viidessä viikossa 1700 hengen kasvuyrittäjyyspaneelia Finlandia-talolle, perustamassa Suomeen kasvuyritysten rahoittamiseen tarkoitettua säätiötä ja kerännyt Aalto-yliopistolle kolme miljoonaa euroa pääomaa. Lisäksi hän oli Aaltoesin puheenjohtaja vuonna 2011 ja työskenteli Supercellillä liiketoiminta-analyytikkona puoli vuotta vuonna 2012.

Puuh.

Tätä haastattelua sen sijaan Kuusi ei olisi halunnut tehdä. Hän sanoo kieltäytyvänsä järjestelmällisesti median haastattelupyynnöistä ja välttelevänsä henkilökohtaista julkisuutta. Hän haluaisi mieluummin korostaa satojen vapaaehtoisten tekemää työtä, koska ilman heitä vaikkapa Slushia ei olisi.

”Slushin rakentamiseen tarvitaan kuitenkin julkisuutta, ja media rakastaa kertoa tarinoita ihmisten kautta”, Kuusi sanoo.

”Meille se, että suomalaiset firmat saavat kansainvälisen miljoonarahoituksen ja että Wall Street Journal tai The Economist kirjoittaa niistä Slushin seurauksena, on syy, miksi tapahtuma ylipäänsä järkätään.”

Kuusi sanoo, että hänelle itselleen haastattelut, tapaamiset tai 300 tuolin roudaus ovat kaikki samanarvoisia asioita. Askelia suuremman päämäärän saavuttamiseen.

 

Ylioppilaslehden 7/2013 artikkelissa Parempaakin tekemistä väitettiin, että ihminen voi pidemmän päälle tehdä raskasta työviikkoa vain, jos kokee työnsä merkityksellisenä. Artikkelissa haastatellun entisen McKinsey-konsultin mukaan 100-tuntinen työviikkokaan ei haittaa, kunhan työllä on itselle merkitystä.

Dynaamisessa startup-maailmassa pitkät työpäivät ovat sääntö, eivät poikkeus. Kuusikaan ei pidä kirjaa työtunneistaan.

”Ennen tämänvuotista Slushia tein noin 80-120-tuntisia työviikkoja. Tapahtuman jälkeen taas vähemmän.”

Kuusi ei yleensä erottele työ- ja vapaa-aikaa. Hän vastailee sähköposteihin aamusta pikkutunneille. Motivaatio tulee siitä, että kaikki muutkin ympärillä tekevät paljon töitä.

”Tää porukka on ihan pähkähullua siitä näkökulmasta.”

Vaikka hommia painetaan usein myöhään yöhön, Kuusi väittää, ettei aikaisemmin kotiin lähteviä katsota kieroon. Yöunet ovat porukan kestovitsi, mutta niiden vähyys ei ole itseisarvo. Yhteisön draivi ”vain jotenkin vie mukanaan”. Nukkumaan on vaikea malttaa, kun päässä pyörii, mitä seuraavana päivänä pääsee tekemään.

Puuuuh.

”Elämässä voi tehdä monia asioita, mutta nukkuminen ei ole niistä ehkä kiinnostavimpia”, Kuusi vitsailee.

Tosin on hänelläkin ollut hetki, jolloin on pitänyt hidastaa. Kesällä 2012 ympäripyöreät from nine till midnight -tyyliset työpäivät Supercellillä ja Slushia valmistellessa veivät kaikki mehut.

”Olin melkein burnoutissa silloin. Jouduin myöntämään, ettei se työrytmi toimi.”

Kesän jälkeen hän palasi täyspäiväisesti Slushin pariin.

Kuusen mielestä jaksamisessa on ennen kaikkea kyse siitä, että työ on konkreettista.

”Maailman onnellisin ihminen on varmaan puuseppä, joka näkee koko ajan kehityksensä ja työnsä jäljen. Onnettomuuden tunne syntyy siitä, että työ on abstraktia ja sen arvoa ja merkitystä on siksi vaikea nähdä. Merkitys elämään haetaan silloin muualta.”

Silloin voi olla tarvetta downshiftaamiselle. Onko downshiftaus-klisee Kuusen elämäntavan vastakohta?

Ei, Kuusi sanoo. Ihmisen ei hänen mielestään tarvitse tehdä pitkää työviikkoa elääkseen hyvää elämää.

”Toisaalta jos ihminen pitää työtään tärkeänä, ei ole tarvetta tehdä sitä merkittävästi vähempää.”

Kunnianhimoisen suorittajan sudenkuoppa on joutua ulkoisen kannustuksen aiheuttamaan suorittamisputkeen. Kuusi tunnistaa piirteen myös itsessään. Siinä tietty ihmistyyppi saadaan arvostuksen sopivan ”annostelun” avulla tekemään paljon töitä ja haluamaan sitä.

”Konsulttifirmathan on älyttömän hyviä tässä. Siinä koetaan merkityksenä ennemmin eteneminen kuin työn sisältö.”

”Mutta liikaa keskustelussa tuomitaan ihmisiä, jotka painavat 100-tuntista työviikkoa tai downshiftaavat. Eivät asiat ole niin mustavalkoisia. Kaikkien pitäisi saada itse päättää, mikä tekee onnelliseksi.”

 

Kuusi vilkaisee puhelintaan haastattelun aikana vain kerran, vaikka se tärisee pöydällä tasaisin väliajoin. Välillä hän kuitenkin heilauttaa kättään tervehdykseksi neukkarin lasioven toisella puolella näkyville tutuille. Kuusen sanoja lainaten: niille hyville tyypeille, joiden kanssa hän on päässyt tekemään siistejä juttuja.

Tämän vuoden Slushissa puhujina olivat muun muassa Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paananen sekä Rovion Peter Vesterbacka. Kuusi on tiiminsä kanssa meilannut joskus puoliksi huumorilla Mark Zuckerbergillekin ja koettanut kutsua hänet Suomeen. Slushin puhujalista on kuitenkin toistuva pettymysten kimara siihen verrattuna, että kaikki onnistuisi utopistisen täydellisesti.

Kaikkia kovia nimiä ei koskaan saada mukaan, mutta silti joka vuosi yritetään.

”On pakko kokeilla sataa, että saa kymmenen.”

Puuuuuuhh.

KUVA VEERA LIPASTI

Juttu on julkaistu Ainossa 4/2013.