Talvi 2015. Vihreämmän Aallon edustajistovaalien ehdokkaat jakavat aaltolaisille omatekoista tofupataa ja selittävät samalla kärsivällisesti, mikä on edustajisto. Iso osa opiskelijoista ei tiedä, että edustajisto on Aallon opiskelijoista koostuva toimielin, joka käyttää ylintä päätösvaltaa heidän omassa ylioppilaskunnassaan. Tietämättömyys on näkynyt alhaisena äänestysprosenttina edellisissä vaaleissa: vuonna 2013 äänestysprosentti on ollut alle 30.

Kevät 2015. Tuotantotalouden ja oikeustieteen opiskelija Daniel Sazonov vaistoaa, miten joku tuijottaa silmä kovana, kun hän seisoo kevätkengät loskassa autotiellä yliopiston vieressä pahviset kahvimukit ja suklaakolikot käsissään. Sazonov kampanjoi eduskuntavaaleissa kokoomuksen riveissä. Tuijottaja on yliopiston vahtimestari, joka tarkkailee, ettei Sazonov astu sen rajan yli, jota poliittinen toimija ei saa ylittää.

Syksy 2017. Rehtori Tuula Teeri ja ylioppilaskunnan puheenjohtaja Milja Asikainen keskustelevat yliopiston yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta Aalto-yliopiston lukuvuoden avajaisissa.

”Yliopistojen velvollisuus on turvata tietoyhteiskunta, kehittää uutta tietoa ja vaatia päätöksenteon perustuvan tietoon”, rehtori Teeri sanoo.

”Yliopistojen pitäisi ottaa myötäilyn sijaan nykyistä vahvempi rooli julkisen keskustelun ohjaamisessa”, Asikainen täydentää.

AALTO-YLIOPISTOSSA KIHISEE poliittisesti. Sen arki täyttyy näistä tilanteista, joissa erilaiset ristiriitaiset pyrkimykset törmäävät toisiinsa. Jotkut yliopiston sisällä haluavat sanoutua irti politiikasta, toiset peräänkuuluttavat sitoutumista. Itse Aalto-yliopisto on määritellyt yhteiskunnallisen vaikuttamisen tärkeäksi strategiassaan. Se julistaa kasvattavansa ”change makereita”, muutoksentekijöitä, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnan isoista haasteista ja ratkovat niitä rohkeasti.

TAVALLAAN AALTO ON onnistunut ihan kivasti: esimerkiksi AaltoES ja Slush ovat kovan luokan yhteiskunnallisia vaikuttajia. Moni opiskelija- ja opettajakunnassa kuitenkin kokee, että Aalto on määritellyt yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinot turhan kapeasti ja jättänyt olemattomalle huomiolle tärkeän yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinon: Aalto ei juuri osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kursseilla taotaan menestyjiä, ei kritisoijia. AYY:stä kumpuaa verrattain vähän yhteiskunnallisia kannanottoja. Politiikka on ikään kuin lakaistu maton alle, ja tämä tekee Aallosta monen mielestä epäuskottavan vaikuttajan.

Eräs huolestuneista on Heikki Koponen.

Tuotantotalouden opiskelija ja Suomen ylioppilaskuntien liiton vuoden 2016 puheenjohtaja on ollut aitiopaikalla seuraamassa Aallon poliittista ilmapiiriä. Hän itse ei pelkää provosoida, vaan on viime kuukausina aiheuttanut närää esimerkiksi punaisilla etikettimokakengillä Linnan juhlissa ja julistamalla SYL:n feministiseksi järjestöksi.

Koponen luonnehtii, että Aallon opiskelijat haluavat kyllä parantaa maailmaa perustamalla startupeja ja luomalla talouskasvua, mutta muut yhteiskunnallisen vaikuttamisen tavat nähdään joko hyödyttöminä tai jopa likaisina.

”Jotenkin Aallossa nähdään, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen tai keskusteluun osallistuminen on hyödytöntä, eikä johda mihinkään, tai sitten ajatellaan, että on paljon tehokkaampia tapoja vaikuttaa.”

Politiikka-allergia näkyy myös ylioppilaskunnassa muun muassa siinä, että AYY tekee suhteellisen vähän yleispoliittisia kannanottoja verrattuna esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan eli HYY:hyn.

Laura Euro, AYY-aktiivi vuodesta 2010, kokee, että monen aaltolaisen mielestä ylioppilaspolitiikka täytyy pitää erillään valtakunnanpolitiikasta. Ajatus kumpuaa siitä, että ylioppilaskunnassa on automaattinen jäsenyys – tai pakkojäsenyys, kuten kritisoijat sanovat – ja että kaikki opiskelijat ovat siten mukana koko poliittisessa sopassa.

”Tämä on aika herkkä aihe, mutta siinä ollaan Aallon aikana liikuttu siihen suuntaan, että voi olla enemmänkin poliittista sanomaa”, Euro sanoo.

Perinteisesti AYY:ssä ei ole ollut arvopohjaisia ehdokaslistoja, vaan liittoumat on muodostettu ainejärjestöittäin. Käytäntö poikkeaa esimerkiksi HYY:stä, jossa on ollut osakuntalaisten ja ainejärjestöläisten lisäksi aatepohjaisia valintalistoja. Tämä on heijastunut HYY:n yleispoliittisempana linjana. Vuoden 2015 edustustovaaleissa AYY:n tilanteeseen tuli kuitenkin muutos.

VIHREÄMPI AALTO ON vihreisiin arvoihin nojaava, mutta puoluepoliittisesti sitoutumaton vaaliliitto. Se teki viime edarivaaleissa AYY:n historiaa, kun sen ehdokkaat kirjoittivat selkeän vaaliohjelman, jossa he kertoivat, mitä he ovat edustajistoon menossa tekemään. Aiemmin AYY:hyn oli äänestetty lähinnä kaveripohjalta omasta ainejärjestöstä ilman selkeää visiota siitä, millainen ylioppilaskunnan tulisi olla.

”Meidän kaikki ehdokkaat olivat yhdessä tekemässä vaaliohjelmaa”, Vihreämmän Aallon Sameli Sivonen kertoo.

”Se oli meidän kaikkien unelmaylioppilaskunta.”

Vihreämmän Aallon kampanja oli poikkeuksellinen myös muuten: parin viikon ajan he tapasivat opiskelijoita ja keskustelivat näiden kanssa AYY:n politiikasta. Paljon puhuttiin myös siitä, mikä ylipäätänsä on edustajisto.

”Aallossa ei ole ollut olemassa kampanjointikulttuuria. Se on johtanut siihen, että ihmiset eivät ole olleet tietoisia, että jossain on jotkut vaalit. Yllättävän monelle piti selittää, mikä on edustajisto”, Sivonen kertoo.

Vihreämmän Aallon listalta nousi edustustoon kuusi henkeä. Tällä paikkamäärällä he jakoivat edustajistovaalien ykköspaikan Kylterirenkaan kanssa. Sivonen nousi vaalien äänikuninkaaksi yhdessä Kylterirenkaan Joona Kosloffin kanssa. Edustajistovaalien äänestysprosentti kasvoi 2,4 prosenttia, mutta luku ei ole suoraan verrannollinen edelliseen vaalikertaan, sillä nyt käytössä oli sähköinen äänestys.

Sivonen uskoo, että kampanjalla on vaikutusta muihinkin toimijoihin seuraavissa edustajistovaaleissa. Ehkä aatepohjaisista vaalilistoista tulee Aallossakin yhtä yleisiä kuin Helsingin yliopistossa, jossa myös ainejärjestöjen edustajat laativat omat vaaliohjelmansa. Moni ajattelee, että myös aatesuunta pitäisi tehdä näkyväksi.

”Jos ylioppilaskunta vain jakaisi järjestöavustuksia, siellä voisi olla perustellusti vain erilaisten ainejärjestöjen edustajia. Mutta kun ylioppilaskunta tekee politiikkaa. Se tekee poliittisia linjapapereita, se tekee kaupunkipolitiikkaa, se tekee SYL:n kautta valtakunnanpolitiikkaa. On itsepetosta naamioida se epäpoliittiseksi”, sanoo opiskelija ja kaupunkipoliitikko Daniel Sazonov.

Tällä hetkellä AYY tekee muun muassa vahvaa kuntapolitiikkaa. Eräs iso kysymys on opiskelija-asuntojen rakentaminen Otaniemen alueelle. Jotta opiskelija-asumiselle saataisiin lisää tontteja, AYY tekee paljon yhteistyötä Espoon eri toimijoiden kanssa. Muita ajankohtaisia asioita ovat opiskelijan toimeentulo ja sote-uudistuksen vuoksi YTHS:n asema.

”Pidän tärkeänä, että me otamme kantaa”, Sivonen sanoo.

”Tutkin juuri Suomen ylioppilaskuntien liiton linjapaperia, joka ottaa kantaa todella moneen asiaan: verojen kierrosta hyvinvointivaltion rakenteeseen ja verotuksen muotoihin, jotka eivät suoranaisesti liity opiskelijapolitiikkaan, mutta liittyvät kuitenkin opiskelijoihin – opiskelijat eivät tule mistään tyhjiöstä, vaan ovat osa yhteiskuntaa. Ylioppilasliike on yksi kuuluvimmista nuorten äänistä. Jos ylioppilasliike ei sano mitään, silloin nuorten ääni yhteiskunnassa hiljenee.”

SEKÄ EURO ETTÄ Sivonen ovat ehdolla kevään kuntavaaleissa vihreiden listalla. Euro kertoo, että puolueeseen liittyminen oli hänelle iso henkinen prosessi, vaikka hänelle on aina ollut ilmiselvää, että hänen poliittinen arvomaailmansa on vihreä. Puoluepolitiikkaan lähtemiseen liittyi kuitenkin pelko siitä, että puolueen jäsenkirjasta voisi olla työuralla haittaa, jos haluaisi työskennellä esimerkiksi asiantuntijatehtävissä julkisella sektorilla.

Euron paljastus on kiinnostava, sillä se kertoo ristiriitaisesta suhtautumisestamme politiikkaan. Yhtäältä meillä
on edustuksellinen demokratia, jossa äänestämistä pidetään kansalaisvelvollisuutena, mutta toisaalta puoluepolitiikka nähdään jotenkin likaisena ja hankalana. On syntynyt asiantuntija vastaan poliitikko -asetelma, jossa kuin hiljaisesta sopimuksesta ajatellaan, että poliitikko ei ole asiantuntija.

Heikki Koponen kokee myös, että jotkut Aallon opiskelijat ajattelevat pelokkaasti, ettei heillä ole riittävästi kykyjä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun asiantuntijoina. Tämä on sääli, koska aaltolaisten taidot voivat jäädä käyttämättä esimerkiksi politiikassa.

TÄMÄN JUTUN ALUSSA opiskelija ja kaupunkipoliitikko Daniel Sazonov seisoi kampanjoimassa yliopiston edessä. Se oli hänelle normipäivä. Sazonov tekee politiikkaa omien sanojensa mukaan melkein koko valveillaoloaikansa. Hän myöntää, ettei politiikka välttämättä näyttäydy yksilön kannalta houkuttelevana diilinä. Poliitikko laittaa likoon omat rahansa ja oman persoonansa. Sazonov on tottunut torjuntaan:

”Esimerkiksi yliopistojen ständeille, joilla esitellään erilaista toimintaa, pääsevät ainejärjestöjen edustajat ja AaltoES:n tyyppisten järjestöjen edustajat, mutta poliittiset toimijat tosi huonosti. Jos lähtisin kokoomuksen tunnukset päällä jakamaan kahvia vaikkapa kandidaattikeskuksen aulaan, aika nopeasti vahtimestari tulisi sanomaan mulle, että nyt pois täältä. Mutta jos ainejärjestö tekee saman, se on luonnollinen osa opiskelijatoimintaa.”

Startup-toiminnassa tuotelupaus on huomattavasti houkuttelevampi: muuta maailma ja samalla tienaa 100 milliä myymällä yrityksesi isolle pääomasijoittajalle. Lupaus on houkutteleva myös Sazonovin mielestä. Hän osallistuisi mielellään enemmän startup-maailman keskusteluun.

”Mielelläni hengittäisin sitä ilmaa, sillä sehän on tosi inspiroiva maailma. Samalla toivoisin, että se toimisi myös toisinpäin. Että ne, jotka tekevät startup-hommaa, olisivat myös vähän läsnä poliittisessa keskustelussa.”

Jonkun on kuitenkin puolustettava startuppeja myös politiikassa, Sazonov sanoo. Hän aikoo kampanjoida yliopiston edessä myös tulevissa kuntavaaleissa.

”Se on se mun viiteryhmä, ne ihmiset joiden kanssa haluan käydä keskustelua ja joita haluan kuulla siitä, miten vaikkapa parempaa Helsinkiä rakennetaan.”

Toistaiseksi Sazonov saa tyytyä kampanjoimaan katualueilla. Moni näkee ristiriidan siinä, että Aalto haluaa kasvattaa muutoksentekijöitä, mutta samalla poliittiset tai uskonnolliset ryhmät eivät saa käyttää sen tiloja. Jos esimerkiksi Aallon energia-alan opiskelijat haluaisivat järjestää suuren energiapolitiikka-illan ja kutsua tilaisuuteen asiantuntijoita, tämä olisi kiellettyä poliittista toimintaa. Ja samalla opiskelijoita kannustetaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Tilankäyttörajoitukset eivät toki ole ainutlaatuisia Aallolle, vaan tavallisia myös muissa oppilaitoksissa, kouluissa ja yliopistoissa. Kielto perustuu ajatukseen tieteen riippumattomuudesta. Moni kuitenkin toivoo, että politiikka saisi tulla myös fyysisesti enemmän kouluihin. Voiko Aalto kasvattaa muutoksentekijöitä, jollei se itse uskalla olla change maker edes tilankäyttörajoitusten suhteen?

Sazonov lisää, että jos toivotaan opiskelijoiden kiinnostuvan yhteiskunnallisista asioista, se pitää tehdä heille helpoksi.

”On tosi vähän paikkoja, joissa yliopistoikäinen tyyppi on ja joissa voi luontevasti poliittisena toimijana kohdata opiskelijan tai opiskelijana kohdata poliittisen toimijan. Verkko on toki yksi, kauppakeskukset toinen. Tämä lähtee siitä premissistä, että politiikalla on merkitystä.”

Sazonovin mielestä pitäisi ”päästä yli vanhoista traumoista ja ylipolitisoitumisesta ja vapauttaa poliittinen toiminta kouluissa”.

”En tiedä, aiheuttaisiko se ihan hirveän kaaoksen ja hallitsemattoman ihmisten tärveltymisen, jos mulla olisi mahdollisuus kävellä kanditalon aulaan, pistää kahvipiste pystyyn ja puhua ihmisten kanssa politiikkaa.”

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Sazonovilla on toivoa. AYY on tekemässä yhteisprojektia tilankäyttösäännöistä Aallon kanssa. Tarkoitus on selkeyttää pelisääntöjä. Ylioppilaskunta on keskustellut aiheesta yliopiston johdon kanssa.

TÄMÄN VUODEN ALUSSA AYY:n strategiaan kirjattiin yhteiskunnallisen vaikuttamisen tavoite. Kyseessä on kahden vuoden kehityssuunta, jonka aikana AYY pyrkii kehittymään yhteiskunnallisesti vaikuttavammaksi organisaatioksi. Toinen iso painopiste on se, että saadaan opiskelijat kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista. Käytännössä AYY pyrkii ottamaan yhteiskunnallisia teemoja enemmän mukaan viestintäänsä esimerkiksi nostamalla esiin valtakunnanpolitiikan keskusteluja liittyen aiheisiin, joita Aallossa opiskellaan.

Tämän lisäksi AYY on keskustellut yliopiston kanssa yhteiskunnallisen aspektin lisäämisestä opetukseen. Vaikkei Aallossa opiskella yhteiskunnallisia aloja, kurssisisältöihin voisi tuoda yhteiskunnallista kulmaa esimerkiksi taustoittamalla aiheiden historiallista kontekstia. Lopulta on sekä aaltolaisten että koko Suomen etu, että nuoret asiantuntijat ajavat alojensa asioita omin käsin. Muuten joku muu kiilaa ohitse. Politiikkaa ei kannata jättää vain niiden käsiin, joille se on kaikki kaikessa.