Olet asunut Japanissa ja tutkinut Suomen maakuvaa. Millaisena suomalaiset näkevät Japanin? Entä japanilaiset Suomen?

Japanissa on Suomesta aika selkeä kuva: Muumit, Alvar Aalto, Marimekko ja Sibelius, jotka ovat ikonisia elementtejä. Japanilaiset haluavat tarttua isoihin tarinoihin ja tutustua maahan sitä kautta. Ja muuten, hämmentävän moni luulee suomalaisten kantavan puukkoa mukanaan joka paikkaan!

Japanista taas puhutaan täällä jonain eksoottisena – ihmiset sipsuttelevat kimonoissa ja elävät vanhoissa taloissa perinteistä elämää. Yksi suurimmista oppimiskokemuksistani oli ymmärtää, että ihmiset ovat samanlaisia joka puolella. Japani jaSuomi ovat yllättävän samanlaisia eristäytyneitä ”saarivaltioita”.

Suomi 100 -juhlavuoden rahojen käyttö jakaa mielipiteitä. Mediassa on puitu esimerkiksi sitä, miksi koodibussille myönnettiin rahoitusta, mutta Mannerheim-ristin ritareiden vuosijuhlaan ei. Mitä ajattelet tästä?

Mielestäni on täysin absurdia, että lynkataan siistejä juttuja, joilla nimenomaan rakennetaan tulevaisuutta. Miksi nämä asiat asetetaan vastakkain? Moni pyörii menneisyydessä. Oltiin silloin joskus koulutuksen ykkönen ja voitettiin vuonna 1995. Suomi on nuori kansakunta ja identiteetti, joten sitä ei vielä helposti lähdetä kyseenalaistamaan. Kun joku tulee kyseenalaistamaan teini-ikäistä, että mitä sä duunaat, niin tuntuuhan se pahalta. Esimerkiksi aikuisiässä oleva Tanska haastaa itseään enemmän ja osaa ottaa vastaan kritiikkiä paremmin.

Tarvitseeko itsetunto-ongelmainen Suomi maabrändäystä?

Maabrändäys on sama kuin sanoisi, että ”olen cool”, mikä tarkoittaa tietysti, ettei ole. On hassua, että valtio käyttää verorahoja siihen. Vienninedistämismatkat ovat ihan hauskoja, mutta taisin joskus sanoa, että tyypit menee vain dokaamaan ulkomaille. Siitä oltiin aika käärmeissään startup-piireissä. Ei valtion pidä maksaa ryyppäjäisiä. Rahat pitäisi laittaa koulutukseen ja siihen, miten saadaan kotimaiset alat keskustelemaan paremmin keskenään ja toimimaan yhdessä.

Onko puheissa Aallon hengestä ja monitieteisyydestä perää?

Aalto on juuri niin poikki- ja monitieteinen kuin sen ylin johto on. Nyt siellä on lähinnä oman alansa eksperttiä. Aallossa on paljon siistejä juttuja, mutta nyt ne ovat pieniä pisteitä eri puolilla. Ei koko Aallon toki tarvitse olla monitieteistä hössötystä. Silloin helposti laimennetaan oman alan osaamista.

”Maabrändäys on sama kuin sanoisi, että ”olen cool”, mikä tarkoittaa tietysti, ettei ole.”

Onko muutto yhteiselle kampukselle auttanut Aaltoa?

Meillä on Aalto-kultti, vaikka pitäisi sallia soraäänetkin. Kritiikin asiallinen vastaanottaminen nimenomaan parantaa asioita. Aalto kouluttaa näitä Game changers -tyyppejä, joiden tulisi rikkoa rajoja, mutta kuitenkin ollaan kamalan yhtenäisiä ja pukeudutaan samalla tavalla. Käyntikorteissa kuitenkin korkeintaan vaihtuu ne kysymys- ja huutomerkit.

Miikka J. Lehtonen on vieraileva apulaisprofessori IDBM-maisteriohjelmassa. Hän on opiskellut kansainvälistä liiketoimintaa, tutkinut tiedon visualisointia ja asunut yhteensä kolme vuotta Japanissa,jossa hän työskenteli apulaisprofessorina Tokion yliopistossa.