Kolumni: Tekopillu ei ole nolo vaan kiva
Miehet voisivat ottaa oppia naisista ja alkaa suhtautua seksileluihin avoimemmin, kirjoittaa Erkka Mykkänen.
Miehet voisivat ottaa oppia naisista ja alkaa suhtautua seksileluihin avoimemmin, kirjoittaa Erkka Mykkänen.
Pänniikö opiskelijakämpässä asuminen? Ei pänni enää kauan, kirjoittaa Sonia El Kamel.
Pääkaupunkiseudulla asuminen ja korkeakoulussa opiskeleminen eivät riitä luomaan yhtä yhtenäistä arvopohjaa.
Ilmainen baari-ilta aiheutti morkkiksen ilman krapulaa.
Juhlaghostaaminen ei ole loukkaus vaan osoitus kunnioituksesta, kirjoittaa Erkka Mykkänen.
Taiteilijoiden ja työntekijöiden roolit hämärtyivät ja siksi he joutuvat vastuuseen teoistaan, kirjoittaa Kiira Koskela.
Talo on jo tulessa.
Millä perusteella valitset ihmiset ympärillesi?
Pettymystä on helpompaa käsitellä, jos myöntää itselleen olevansa pettynyt.
Ihmisillä ei ole virallista eikä sosiaalista lupaa nukkua.
Tulevaisuudenkuvien maalaaminen on hakuammuntaa.
Vallankumouksen tärkein päivä on sen loppumista seuraava.
Missä ovat kuvauksen pettymyksiksi paljastuneista unelmista?
Mantrat ovat elintärkeitä.
Tero Kartastenpään mielestä kiittäminen on kriisissä.
Medialla on valta haastaa yhteiskunnalliset toimijat avaamaan väitteitään.
Kun huomio ei ole yksittäisissä puissa, näkee metsän.
Perheenjäsenten kohtaaminen vertaisina on kummallista.
Millä hästägillä maailman kansalaisten velvollisuudet saataisiin ihmisoikeuksien rinnalle?
Tarinaan Aalto-yliopiston syntymisestä kuuluu kaiken ”kohtaamispuheen” lisäksi myyttejä sedistä, torneista, kabineteista, piilotetuista rahoista, liitoista ja juonittelusta.
Juho Rautiainen ei usko hierarkiattomuuteen.
Criminalizing hate speech will only result in more violence, Ali Sadeghi writes.
Väistyvä päätoimittaja puhuu suunsa puhtaaksi ylioppilaskuntien metkuista.
On olemassa kahdenlaisia kosmopoliitteja: niitä, jotka matkustelevat huvikseen, ja niitä, joiden on pakko matkustaa pysyäkseen hengissä. Jos maailma olisi reilu paikka, näistä ensimmäisten matkailusta...
KONE Oyj ei tee hissejä ja liuku- portaita, vaan parantaa urbaanin elämän virtausta. Tarvitseeko yritys ylevän oikeutuksen olemassaololleen, vai olisiko Koneen mahdollista vain tehdä...
Varadekaani Keijo Nikoskinen ja psykologi Merita Petäjä vastaavat Ainon 2/2016 pääkirjoitukseen aaltolaisten jaksamisongelmista.
Slushissa juhlitulla kasinoyrittäjyydellä ei pelasteta taloutta tai maailmaa, kirjoittaa Juho Rautiainen.
Jokainen meistä on syyllistynyt akateemiseen vilppiin tai ainakin tietää jonkun vilpillisen. Onko se edes ongelma?
Matkustus ei ole ainoa tapa olla vapaa, toimittaja Roosa Murto oppi kierrettyään kuusi maanosaa.
Some nyrjäyttää sinunkin maailmankuvaasi, kirjoittaa Nicas Storås.
Epäpoliittisuutta tavoittelevan elämä on yksinäistä. Aloin karttaa tuttavia, joilla on taipumus paasata kovaa tai nälviä hienovaraisesti politiikasta, kirjoittaa Jani Timonen.
Lähde jo, vaikka pelottaisi, kirjoittaa Melissa Heikkilä.
Elämääni ovat eniten ohjanneet suoritukset, jotka joku muu on arvioinut huonoiksi, kirjoittaa Johanna Vierros.
Opiskelijat ovat tehneet turhan hyvää työtä, minkä vuoksi heitä täytyy nyt kurittaa, kirjoittaa Jani Timonen.
Valkoiset tennissukat ovat vaihtuneet maraton-selfieen ja ranteessa esiteltävään mötikkään, kirjoittaa Jani Timonen.
Jos työ on yhtä kuin elämäntapa, milloin siitä tulee haitallista, pohtii Melissa Heikkilä.
Missä vaiheessa hulluista opiskelijoista tulee harmaita perusinsinöörejä, kysyy Tuomas Saloniemi.
Opintotuen leikkaajien keppi osui väärään kohteeseen, kirjoittaa Antti Pikkanen.
Ammatteja katoaa, mutta onneksi niitä keksitään myös uusia, kirjoittaa Tuomas Saloniemi.
Kulttuureissa, joissa omaa kotia pidetään pyhänä paikkana, ollaan vielä kaukana yhteiskuntarauhasta, kirjoittaa Umayya Abu-Hanna.