KUVAT MIIKKA PIRINEN
Pyöreäkasvoinen nuori mies seisoo Helsingin keskustassa taidemuseo Kiasman edessä. Miehellä on yllään flanellipaita, karvalakki ja pitkät kumisaappaat. Repusta pilkottaa kirves.
Mies kävelee viisisataa metriä, pysähtyy hotelli Presidentin eteen ja alkaa tonkia rakennuksen edestä löytyvää jätelavaa. Hän poimii jätelavalta lautoja ja kävelee eduskunnan lisärakennuksen puistoon, virittää vähän matkan päähän videokameran, kaivaa esiin kirveen ja alkaa hakata rimoja palasiksi.
Ohikulkijat vilkuilevat.
Onneksi se ei ole ensimmäinen kerta, kun niin käy.
Mies on Timo Korpi, 25-vuotias laskentatoimen opiskelija. Hän asuu Eerikinkadulla, aivan Helsingin keskustassa. Kaupunkiasunnon takka olisi sääli jättää käyttämättä. Siksi hän pilkkoo jätelavalta löytyneitä lautoja polttopuiksi.
Korven naama – ja muutkin ruumiinosat – ovat tulleet tutuiksi Ylen julkaisemasta Alaston matka -televisiosarjasta. Sarjan nimi tiivistää olennaisen: siinä Timo Korpi lähtee ystävänsä kanssa matkaan vailla rihman kiertämää. He päätyvät liftaamaan ympäri Eurooppaa ja taltioivat kokemuksensa videokameralla.
Sarjaa esitettiin kesän ajan nuortenohjelma Summerissa, ja sen avaus-jakso on kerännyt netissä melkein 9000 katsojaa.
Kaikki alkoi videoblogista, jonka Timo Korpi perusti YouTubeen vuonna 2012.
Videot olivat sekoitus näyttävää kuvaa, itse soitettua musiikkia, grafiikkaa, oivalluksia ja omaleimaista huumoria.
Esimerkiksi videossa nimeltä My University Korpi kertoo opiskelustaan Aallon kauppakorkeakoulussa matkien alussa blues-laulajaa. Esille pääsevät luentosalin avaruusolion muotoiset takkikoukut ja puurtajaa lohduttava karkkiautomaatti.
Viimeisimmässä YouTube-kanavalle ladatussa videossa Korpi on puolestaan keplotellut itsensä ilmaiseksi Flow-festivaaleille.
”Videoni ovat minulle ajatuksen jatke”, Korpi kertoo ja laskee kirveen maahan.
”Ne ovat tapa luoda kestäviä muistikuvia. Teen videoita ideoista, jotka eivät saa muualla näkyvyyttä. Vähän sellaista hullun itsepuhelua.”
Korpi katsoo videoilla suoraan kameraan, ilmehtii ja elehtii paljon. Taustamusiikit korostavat tunnelmia.
”Videoissani kuvaan elämääni aivan kuin se olisi helvetin jännää. Ne ovat sekoitus totta ja fantasiaa. Haluan kertoa elämästäni ja kokemuksistani, eikä se onnistu kuvaamalla tilanteita täysin todenmukaisesti.”
Joskus videot syntyvät kuitenkin myös journalistisista lähtökohdista. Esimerkiksi kun Helsinki purki Sompasaareen kaupunkilaisten rakentaman Sompasaunan, Korpi tuohtui ja teki videon nimeltä Sompasauna takas. Siinä hän kiroaa kaikki, jotka saunan ovat poistaneet.
”Saunan purkaminen oli käsittämätön virhe. Se oli ainoa sauna tässä maassa, johon saattoi kuka vain esteettä mennä. Se oli paikka, jossa oli helppo tutustua uusiin ihmisiin. Helsinkiläisten pitäisi muutenkin käydä enemmän ulkona ja löytää jännittäviä paikkoja tavata ihmisiä.”
Korpi riisuu karvalakin ja jatkaa kirvestöitä. Videokamera pyörii, ja lastuja lentelee Mannerheimintien jalkakäytävälle.
Liikkuva kuva on aina ollut Korvelle tärkein taiteen muoto.
”En ole koskaan ollut vaikkapa kirjallisesti lahjakas. Muistan, kuinka siistiä oli, kun ensimmäistä kertaa näin liikkuvan kuvan, äänen ja efektien yhdistyvän omassa videossa”, Korpi selittää.
”Videosta tekee kiinnostavan taiteenlajin sen maailmanlaajuisuus ja levitettävyys. Videoita voi katsoa kuka vain, missä vain. Jos olisin vaikka todella hyvä kuvanveistäjä, harmittaisi, jos työni jäisi vain jonkun kotiin piiloon.”
Kenelle Korpi sitten oikein tekee videoitaan?
”En osaa sanoa selkeää kohderyhmää”, Korpi sanoo.
”Teen videoilla omia juttujani. Jos joku juttu herättää katsojissa jotain ja saa miettimään, se on tosi hienoa. En lähtökohtaisesti halua vaikuttaa ihmisiin tai julistaa, mutta on upeaa, jos muidenkin mielestä ideoissani on järkeä.”
”Jos kiipeän videollani Lasipalatsin katolle, teen sen, koska sieltä on kivat näkymät. Mutta voi siinä jotain kaupunkitilakannanottoakin nähdä.”
Korpi esiintyy videoblogissaan pääasiassa yksin. Tai oikeastaan videoilla esiintyy Timo Wilderness, taiteilija-Korven alter ego, jolla on myös oma Facebook-sivu.
”Wilderness ei ainakaan aluksi ollut taiteilijanimi, vain siisti käännös oikeasta nimestäni. Nyt on vaikea sanoa, esiintyykö videoilla taiteilijapersoona vai Timo Korpi”, Korpi sanoo.
”Raja on häilyvä. Olen videoillani yllättävänkin rehellinen oma itseni. Ehkä erona on se että Wilderness puhuu paljon ja vain kiinnostavista asioista, kun taas Korpi osaa olla hiljaakin.”
Korpi puhuu kaikissa videoissa englantia.
”Englanniksi huomaan olevani jopa enemmän läsnä omana itsenäni, sillä vieraalla kielellä änkyttäminen tekee pakostakin vähän nöyräksi”, hän sanoo.
”Kielivalinta perustuu kuitenkin puhtaasti kansainvälisyyteen. Englanninkielisillä videoilla on enemmän potentiaalisia katsojia.”
Katsojia Korpi nimittäin haluaa.
Videoillaan hän pyytää ihmisiä levittämään pätkiä eteenpäin ja seuraamaan Timo Wildernessin YouTube-kanavaa.
Katsojien kerääminen rahantekomielessä ei kuitenkaan kiinnosta häntä – ainakaan vielä.
”Ei se ole vielä ajankohtaista, enkä teekään videoillani tällä hetkellä yhtään rahaa. Mainostaminen ei ole pois suljettua, mutta jotta Timo Wilderness käyttäisi videoissa sponsoroituja tuotteita, niiden pitäisi olla todella hyviä ja kiinnostavia.”
Suurista katsojamääristä on kuitenkin muita hyötyjä.
”Suositut YouTube-kuvaajat tekevät yhteisprojekteja, joihin haluaisin mukaan. Haluaisin maailmalle, reissaamaan, kokemaan kuka oikeasti olen”, Korpi kertoo.
Ja onhan hän jo hyötynyt videoidensa katsojista.
Korven blogin toistaiseksi katsotuin video Naked Trip kertoo Korven ensimmäisestä alastomasta matkasta kesällä 2012. Korpi lähti ilkosillaan kaverinsa Frankin kanssa kahdeksi viikoksi etelään. He dyykkasivat ja haalivat vaatteita ja tavaroita matkan varrelta.
Naked Trip -videonsa lopussa Korpi lupasi antaa myöhemmissä videoissa vinkkejä buttpackingiin eli siihen, miten selvitä maailmalla ilman minkäänlaisia varusteita.
Lupaus jäi pitämättä, kun Korpi sai muuta tekemistä.
Yksi Naked Trip -videon kymmenestätuhannesta katsojasta oli Ylellä työskentelevä Korven tuttu, joka innostui alastoman matkan ideasta. Video kiersi Ylellä, kunnes Korpeen otettiin yhteyttä. Yle halusi Korven lähtevän matkalle uudestaan – ja tekevän siitä televisiosarjan.
”Oli ihan tsägää, että videoni löydettiin. Kuulemma etenkin kerronta ja meininki olivat loistavia, ja matkalle lähtö ilman mitään oli sellaisenaan valmis ohjelmakonsepti.”
Niinpä hän lähti uudestaan reissuun.
Viime kesänä televisioidussa sarjassa Korpi lähti Frank-kaverinsa kanssa Helsingistä ilman rahaa tai vaatteita, aivan kuten edelliselläkin kerralla. He matkustivat Baltian läpi Puolan kautta Tšekkeihin ja Itä-Euroopan läpi Kroatiaan.
Moni on epäillyt, ettei Yle olisi oikeasti päästänyt miehiä reissuun ilman varusteita tai vaatteita.
”Meillä ei ihan oikeasti ollut lähtiessämme mukana mitään muuta kuin passit ja kameratarvikkeet. Meidän backup olivat ihmiset. Meille oltiin tosi avuliaita. Ihmiset innostuivat, kun olimme toteuttamassa kreisiä reissua. Euroopassa ei oikeasti ole mitään hätää.”
Mikä tavara alkoi tuntua tärkeimmältä, kun mitään ei saa ottaa mukaan?
”Hammasharja. Puhtaana pysyminen ja edes vähän siistimmät vaatteet ovat tärkeitä, sillä puhtaana uusiin ihmisiin on paljon helpompi tutustua. Ihmiset ovat kaikkein tärkein asia alastomalla matkalla.”
Korpi pakkaa kirveen ja kameran pois. Nyt hän todella haluaisi leiriytyä Lasipalatsin katolle, mutta sinne pääseminen osoittautuu päiväsaikaan mahdottomaksi.
Hän päätyy kokkaamaan lounasta Narinkkatorille.
Retkikeittimeen suhahtaa liekki, ja pasta alkaa kypsyä. Narinkkatorin kivetys on lämmin, aurinko paistaa Kampin keskuksen takaa. Korpi asettaa videokameran kuvaamaan kokkailua. Ohikulkija pysähtyy kysymään ruokalajia.
Alastoman matkan jaksoja on katsottu pelkästään netin kautta yhteensä lähes 50 000 kertaa. Korpi ei pidä itseään julkkiksena, vaikka jotkut tuntemattomat ovat tulleet sarjan jälkeen juttelemaan.
”Tuskin minua kukaan koululla tunnistaa. Eikä ole tullut vielä kohua, että nyt minunkin Liisani lähti maailmalle ilman mitään. Vaikka sitä kai salaa toivon.”
Korvelle oli tärkeää, ettei Yle puuttunut ohjelman tekoon.
”Aluksi meiltä toivottiin selkeää päämäärää. Onneksi saimme selitettyä, että alastoman reissun idea on hypätä tyhjän päälle, kulkea ilman velvoitteita.”
Yle tarjosi myös leikkaajaa ja valmista grafiikkaa sarjalle, mutta Korpi kieltäytyi. Se olisi romuttanut Korven näkemyksen.
”Eihän siitä olisi tullut mitään, jos Yle olisi leikannut videon. Teimme Frankin kanssa lopulta kaiken itse muutaman viikon aikana.”
Sisällöllekään Yle ei juuri antanut rajoitteita, mutta koska kyseessä oli nuorten ohjelma, baarikäyntejä ei saanut näyttää ja alastomuutta piti rajoittaa. Haarovälejä esimerkiksin sensuroitiin sydänkuviolla.
Korven mielestä nuorille ei kuitenkaan voi tehdä nuorten ohjelmaa.
”Nuorille pitää tehdä ohjelmaa ihan tosissaan. Ei heitä kiinnosta siloteltu totuus, he haluavat nähdä enemmän. He haluavat nähdä oikean maailman, joka heitä odottaa.”
Myös Korpi itse on aina halunnut nähdä enemmän. Ensimmäinen loikka tuntemattomaan oli lähtö kotoa Riihimäeltä ilmaisutaitolukioon Tampereelle.
”Kävin ekan vuoden koulussa junalla, mutta tokana vuonna muutin kavereideni kanssa Tampereelle vallattuun taloon. Parhaimpina aikoina meitä asui talossa yli kymmenen kaverusta, mutta loppua kohden eläminen talossa kurjistui. Nuorisotilaksi osoitetussa talossa ei saanut paloturvallisuussyistä nukkua, ja sisälle pääsi kuka vain. Elin oikeastaan nollabudjetilla.”
Toinen loikka oli korkeakouluvalinta lukion jälkeen. Hän päätti hakea Helsinkiin, kauppakorkeakouluun, josta ei tiennyt mitään eikä tuntenut ketään.
”Vitsissä sanotaan, että kauppikseen hakevat ihmiset, jotka eivät tiedä mitä haluavat lukion jälkeen. Sovin siihen tosi hyvin”, Korpi kertoo.
”Kaverini naureskelivat, että ethän sä nyt sinne hae, etkä ainakaan mene vaikka pääsisitkin.”
Korpi kuitenkin meni. Kouluvalinta perustui kokemuksiin kulttuuri- ja media-alalta.
”Kauppis on arvostettu koulu tuottajapiireissä, ja tällä hetkellähän toimin teatterin kirjanpitäjänä”, Korpi sanoo.
”Koulussa viljelty urapuhe tuntuu aika vieraalta, mutta tykkään koulun asenteesta, ja kai sieltä saa bisnesvainua. Minua kiinnostaa mahdollisuus perustaa media-alan yritys, ja koulutus tukee sitä hyvin.”
Koulu ei kuitenkaan etene kuten päättäjät haluaisivat. Esimerkiksi tänä syksynä Korpea tuskin kampuksella näkee.
”Aloitan nyt viidennen opiskeluvuoden, mutta minulla on puolentoista vuoden nopat. Koulu on jäänyt aika etäiseksi. Aikaani on vienyt aivan muut asiat, välivuodet ja esimerkiksi teatteriharrastus.”
Korpi suorittaa parhaillaan siviilipalvelustaan Kellariteatterissa.
”Teatteri tuntuu omalta jutulta. Olen hakenut pari kertaa opiskelemaan teatterialaa ja päässyt haun viimeiseen vaiheeseen. Uskon, että minulla olisi saumaa.”
Lounas on syöty. Korpi tiskaa kattiloita Narinkkatorin sadeviemäriin. Hän ei selvästikään arastele tehdä julkisella paikalla asioita, jotka saattavat tuntua muista arveluttavilta.
Esimerkiksi esiintyä alasti, kuten tämän jutun valokuvissa.
Viimeistään televisio-ohjelman myötä Korvesta on puhuttu alastomana matkaajana.
”Alastomuus ei ole minulle sinänsä erityistä. Onkin hassua, että olen nyt se alaston kaveri”, Korpi sanoo.
”Googlestakin taitaa löytyä minusta kuvia vain alasti. En ole nudisti, mutta alastomuus on aina ollut minulle luonnollista. Oma vartalo on nykyisen bittimaailman ja asfaltin välissä jotain, josta saan kiinni. Kehollisuus merkitsee minulle paljon.”
Mitä Korpi sitten haluaa alastomalla matkailulla sanoa?
”Uskon, että kaikki meistä pohtivat alitajuisesti, miltä tuntuisi jättää kaikki ja lähteä. Tälläkin hetkellä toimistotöissä puurtavilla ja luentosaleissa näköalattomasti istuvilla on fantasia jättää kaikki monimutkainen. Luulen, että se on syy, miksi alastomat matkat kolahtavat, puhuttavat ja keräävät katsojia.”
Korpi ei ole vielä sopinut Ylen kanssa, saako Alaston matka -televisiosarja jatkoa. Varmaa on, että Korpi jatkaa videoiden tekemistä jossain muodossa myös jatkossa.
”Olemme Frankin kanssa miettineet uusia videoprojekteja, ja pöytälaatikkoni on täynnä ideoita. En tietenkään kerro millaisia”, Korpi sanoo.
